Käytöstapojen opettaminen erityislapselle- turhaako?

5-vuotiaalla ei ole vielä diagnoosia, mutta epäillään autismin kirjoon kuuluvaa neurologista häiriötä + muita lievempiä sairauksia. Arvostan itse suuresti käytöstapoja ja olen kasvanut ympäristössä, jossa näiden opettaminen oli itsestäänselvyys. Aloin jo lapsen ollessa taapero opettamaan hänelle tiettyjä tapoja ja antamaan mallia tietynlaisesta käytöksestä. Samoja juttuja sai toistaa pitkään, mutta lopulta lapsi oppi "matkimaan" tarpeeksi hyvin.



Nyt lapsi on päiväkodin pienryhmässä ja ongelmia riittää. Kukaan ei ensinnäkään tunnu vahtivan käytöstä, riitoihinkaan ei aina puututa ja päivittäin tulee viestiä siitä, miten lapsemme on joko sotkenut ruokailussa muiden ruoat tai istunut jäähyllä useampaan otteeseen. Tänään oli mennyt huonekalukin säpäleiksi! Olen aivan ihmeissäni ja järkyttynyt, lapsen käytös on niin erilaista hoidossa ja kotona. Kyllä hän kotonakin riehuu välillä ja hermostuu jne. päivittäin, vaan ei kyllä hajoita tavaraa tai sotke muiden tekemisiä...kun olen läksyttänyt lasta tämän käytöksestä ja vaatinut anteeksipyyntöä, opettaja tai hoitaja on mitätöinyt asiaa: "no sellaistahan sattuu, ei iso juttu". Siis mitä?? Ensin näen ison vaivan tavoille opettamisessa ja nyt sitten kaikki onkin "ihan samaa".



Mitä mieltä olette, olenko minä jotenkin seonnut kun edes yritän tämän lapsen kanssa? Vai pitäisikö vaan antaa olla ja keskittyä muihin, normaaleihin lapsiin perheessä (jotka ovat ihmisiksi)?