Ahdistaa. Tulin juuri maalta takaisin kaupunkiin.

Mulla sama. Lähden aina maalle vanhempieni luokse viikonlopuksi ja viimeistään sunnuntaina puolenpäivän aikaan iskee se ahdistus kun tietää että illaksi on palattava taas kaupunkiin.

Olet tosi herkkä joten melu ja saaste aiheuttaa sulle stressiä?
Esim. mulle ei ihan suurkaupungin (Lontoon) keskustassa asunut sopinut ollenkaan, ärsytti kun olin siitä pitkään haaveillut.
Voin paljon paremmin hiljaisella, vehreällä alueella.

Siis asuminen. -edellinen

MIkset muuta maalle? Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen ja alan kaivata takaisin Helsinkiin oltuani mökillä 2-3h. Matkustelusta pidän ja ulkomailla viihdyn. Maalla en. 

Sun sydän kuuluu maalle.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 00:38"]MIkset muuta maalle? Itse olen syntyperäinen helsinkiläinen ja alan kaivata takaisin Helsinkiin oltuani mökillä 2-3h. Matkustelusta pidän ja ulkomailla viihdyn. Maalla en. 
[/quote]
Mulla ihan sama, pari tuntia niin alkaa hermostuttaa ellei ole hyvää seuraa. Perheen kanssa kyllästyn jo tunnissa.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 00:28"]

En kerinnyt kissaa sanoa, kun ahdistus alkoi pistää mahassa. Mikä täällä kaupungissa oikein ahdistaa? Maalta olen lähtöisin ja kolmasosan elämästäni kaupungissa asunut.

[/quote]

Kaupungissa ahdistavat ne lukemattomat typerät säännöt ja se kyyläys, jota kaupunkilaiset luulevat olevan maalla. Ihmispaljous sinänsä ei ainakaan itseäni kaupungissa ahdista vaan se, että elämä on pelkkää olemista ja asioiden toljottamista, kun mitään ei varsinaisesti voi tai saa itse tehdä.

No jää sinne maalle jos ahdistaa

Mulla sama, vaikka olen kaupungista kotoisin. Aina on sellainen ikävä tunne kun pitää lähteä takaisin Helsinkiin. Minua ahdistaa täällä ainakin melu, ihmispaljous ja tilan puute. Vieraat ihmiset ovat koko ajan jotenkin iholla, varsinkin kun pitää istua pitkiä aikoja tupaten täysissä busseissa kun haluaa yhtään mihinkään täällä mennä. Ja koti on tosi pieni, joten sekin vaikuttaa. Aion kyllä muuttaa maalle. Kaikille vain ei kaupunkielämä sovi, varsinkaan näin isossa kaupungissa kuin Helsingissä. Olen kyllä iloinen siitä, etten asu vaikka New Yorkissa, koska jos täällä jo ahdistaa niin miten siellä sitten :D

Mulla ahdistaa täällä maalla. Täällä ri voi mennä edes kauppaan kun tulee joku tuttu vastaan. Haluisin joskus olla vaan ilman että tarvii ketään moikata tai kenekään kanssa puhua.

Halusin nuorempana äkkiä pois maalta, koska keikat, klubit... Edelleenkin niistä nautin ja kulttuurista ylipäätään. Mietin, että täällä kaupungissa ehkä ahdistaa ainakin se, että kaikki ihmiset pn ikäänkuin yksilöitä eivätkä ryhmity mitenkään helposti jäsennettävään muotoon. Maalla ihmiset suurinpiirtein tietävät toisensa yleensä jopa nimeltä.

Tuo pieni yliopistokaupunki, josta äsken tulin takaisin, ei muuten ollut itselleni entuudestaan tuttu. Ei ollut varsinaisesti edes täysin maaseutua siis. Jotenkin silti niin eri tunnelma kuin kaupungissa.

Asun kaupungin laidalla koska olen myös herkkä. Mutta silti. Ääh. Maalla sitten taas ei olisi mitään.

Ap

Maalta pääsee kyllä keikoille ja klubeille, jos ei ihan korpeen muuta. 

Järkyttävää olla Hesassa. Ihmisiä on pilvin pimein mutta ketään et tunne etkä tutustu kehenkään.
Mihinkään et kuulu, oot vain murunen täällä ja kaikki kulkevat ohi.
Mitään tarttumapintaa ( yhteisöä) ei ole.
Kun suljet oven perässäsi, kukaan ei tule ovellesi - koskaan.
Kukaan ei myöskään kaipaa sua koska kukaan ei tunne sinua.
Olet "nameless".
Miksi mun tulee aina henkisesti parempi olo kun lähden pois täältä?

Mä lähden maalle, jos vain pääsen yöksi kaupunkiin. -Juice

Minä asun eurooppalaisen suurkaupungin keskustassa ja viihdyn täällä kyllä ihan normaalissa arjessa. Kuitenkin aina kun palaan matkoilta kotiin, etenkin Skotlannin avarilta nummilta, paluu tuntuu tosi vaikealta ja ahdistaa ihan järjettömästi. En haluaisi palata ja kerran aloin melkein pillittää kun istuin bussissa lentokentältä kotiin :D Parin päivän päästä olen taas sujahtanut tähän arkeen ja ahdistus loppuu. Joka kerta kuitenkin kotiin palatessa ahdistaa. Etenkin kesäisin, kun turistilaumat täyttää jo muutenkin täyden kaupungin ja ihmisiä on ihan helvetisti joka paikassa. Suuntaan matkani usein maaseudulle, ja siellä kun kaksi viikkoakin tallustelee ihanassa hiljaisuudessa lampaiden määkinä ja tuulenvire about ainoina ääninä, kaupunkiin turistilauman keskelle palaaminen on shokki.

Ja kyllä, muuttaisin vaikkapa sinne Skotlannin maaseudulle viivana jos olisi mahdollisuus. Mutta kun ei valitettavasti ole.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 04:48"]Minä asun eurooppalaisen suurkaupungin keskustassa ja viihdyn täällä kyllä ihan normaalissa arjessa. Kuitenkin aina kun palaan matkoilta kotiin, etenkin Skotlannin avarilta nummilta, paluu tuntuu tosi vaikealta ja ahdistaa ihan järjettömästi. En haluaisi palata ja kerran aloin melkein pillittää kun istuin bussissa lentokentältä kotiin :D Parin päivän päästä olen taas sujahtanut tähän arkeen ja ahdistus loppuu. Joka kerta kuitenkin kotiin palatessa ahdistaa. Etenkin kesäisin, kun turistilaumat täyttää jo muutenkin täyden kaupungin ja ihmisiä on ihan helvetisti joka paikassa. Suuntaan matkani usein maaseudulle, ja siellä kun kaksi viikkoakin tallustelee ihanassa hiljaisuudessa lampaiden määkinä ja tuulenvire about ainoina ääninä, kaupunkiin turistilauman keskelle palaaminen on shokki.

Ja kyllä, muuttaisin vaikkapa sinne Skotlannin maaseudulle viivana jos olisi mahdollisuus. Mutta kun ei valitettavasti ole.

 
[/quote]

Voi...mä haluaisin Skotlannin nummille..mun piti nuorena lähteä Skotlantiin miesystävää katsomaan mutta ei ollut rahaa ja äiti ei suostunut lainaamaan.

Mua harmittaa välillä pitkät matkat kauppaan tai se fakta, että julkinen liikenne on olematonta, mutta sitten.... Landepaukkuna kävin suuressa kaupungissa Helsingissä. Kauhee kiire ihmisillä! Kävelin varmaan kolme kertaaa kaikkia hitaammin, vaikka omalla asteikollani rivakasti hiihdinkin eteenpäin. Varsinki aamuisin. Raitiovaunussa sua katottiin ku syöpää, jos kehtasit maksaa käteisellä ilman tasarahaa ja jouduit vielä oikein neuvoakin kysymään, mokoma tientuke ja hidastelija kun sitten olin :D Kaikkialle oli ehkä suhteellisen lyhyt matka, mutta ku sai pelätä että murskaantuu siihen ihmispaljouteen, niin äkkiä aloin kaipaamaan takasin kotiin :D

Sulle 18. Sama juttu, kun olen nyt muutaman kerran käynyt menneen talven aikana siellä " isolla kirkolla" tytärtäni katsomassa, kun muutti sinne viime syksynä opiskelemaan täältä maalta. Tosin itse muutuin kanssa kiireiseksi, muka, sen muutaman päivän kun siellä olin, mutta kyllä hidasmoodi tuli päälle, kun kotiin saavuin. Ei olis minusta kaupunkiasujaksi, siellä on kiva käydä, mutta en kyllä asumaan jäisi. Lapsetkin saavat olla lapsia pitempään täällä maalla.

Mulla kanssa sama. Rakastan asua kaupungissa, nautin vilinästä ja menosta joka alkaa miltei alaovelta. Mutta kun pääsen appivanhempien mökille, muutun ihan metsäläiseksi sillä siunaamalla kun astun autosta ulos. Sitten kun päästään takaisin kaupunkiin kärsin monta päivää "mökkiangstista" ja meinaan lähteä vaikka kävellen takaisin :D Kärvistelen, huokailen ja liikenteen melu ihan sattuu korviin x) Vaikka sitä ei normaalisti edes huomaa.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 00:51"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 00:28"]

En kerinnyt kissaa sanoa, kun ahdistus alkoi pistää mahassa. Mikä täällä kaupungissa oikein ahdistaa? Maalta olen lähtöisin ja kolmasosan elämästäni kaupungissa asunut.

[/quote]

Kaupungissa ahdistavat ne lukemattomat typerät säännöt ja se kyyläys, jota kaupunkilaiset luulevat olevan maalla. Ihmispaljous sinänsä ei ainakaan itseäni kaupungissa ahdista vaan se, että elämä on pelkkää olemista ja asioiden toljottamista, kun mitään ei varsinaisesti voi tai saa itse tehdä.
[/quote]

Tuo on hyvä tuo "olemista ja asioiden toljottamista". Ja kaikesta täytyy olla koko ajan jotain mieltä.