Huhhuh, tänään tapahtui kummia

Jos pysyi pöksyt jalassa?

Tuskin mikään muukaan voi selittää tällaisia täysin randomeita himoja muuten vastenmielisiä ukkoja kohtaan. Itse istuin kerran nuorena likkana dösässä tuntemattoman keski-ikäisen lihavahkon miehen takana, jonka kasvoja en edes kunnolla nähnyt, mutta kuvittelin hänen olevan jotenkin aistikkaan näköinen, ja koko matkan tunsin ihan mieletöntä himoa häntä kohtaan. Käsittämätöntä, eikä muuten käy usein tollaista.

Ehkä kyse oli enemmänkin asenteesta. Toisaalta kyseessä oli kaunis mies, muttei hän ollut yhtään neitimäisen oloinen vaan veti lookkinsa asenteella. Tuli heti mielikuva miehestä joka tekee mitä tahtoo ja tämän jälkeen oma toimistotyöinsinöörini tuntui lähinnä tossukalta. Omalla miehellä nahkahousut aiheuttaisi lähinnä spontaanin repeämisen. No hyvä isähän hän on ja "ihastus" taitaa perustua lähinnä mielikuviin.

Tollset pahat pojat sytyttää ihan eri tavalla ku hajuttomat ja mauttomat dressman-miehet

Mä taas olen aina pitänyt pitkähiuksisista rokkareista (jo teini-iästä lähtien ja nyt olen kolmekymppinen). Sellaisia lyhyttukkaisia juppeja en edes kahta kertaa katso.

jos ei ole vielä alkanut... alat vapautua seksuaalisesti ja kaikkea ihanaa on vielä edessä :)

Ovulaatioaika

Tyylikkäästi pukeutuva, seksikäs hevari, oikea miehekäs MIES, jonka rinnalla kuljen ylpeänä, muut kaupungin naiset usein katsovat hänen peräänsä :)



Ja kaikenlisäksi vielä loistava isä ;)

Opiskelen sairaanhoitajaksi. Yleensä miestyyppini on ollut turvallinen pukumies, mutta se ei ikinä ole aiheuttanut juurikaan "säväreitä" samalla tavalla.

Opiskelevana perheenäitinä ei miesihanne yleensä todellakaan ole tollaisissa rentuissa

vai pitääkö olla siis molempia? nimenomaan siis opiskeleva perheenäiti? onko työssäkäyvillä perheenäideillä, kotiäideillä, opiskelevilla ja työkkäkäyvillä sinkuillakin sitten omat miestyyppinsä? XD

Opiskelevana perheenäitinä ei miesihanne yleensä todellakaan ole tollaisissa rentuissa

vai pitääkö olla siis molempia? nimenomaan siis opiskeleva perheenäiti? onko työssäkäyvillä perheenäideillä, kotiäideillä, opiskelevilla ja työkkäkäyvillä sinkuillakin sitten omat miestyyppinsä? XD

Pitaa olla rehti ja kunnollinen. Pukeutumisella/muulla tyylilla ei ole valia, kay pukumies, kay hevari jne., tarkeinta on juuri tuo suoraselkaisyys. Selkarangattomat, periaatteettomat miehet ei kiinnosta.

Hmm, no kai tarkoituksena oli kai kertoa samassa lauseessa sekä itsestäni että miesmausta, vaikka jotenkin kai olen kokenut perheen perustamisen jälkeen miesmakuni olevan äidille "soveliaampi"

Hmm, no kai tarkoituksena oli kai kertoa samassa lauseessa sekä itsestäni että miesmausta, vaikka jotenkin kai olen kokenut perheen perustamisen jälkeen miesmakuni olevan äidille "soveliaampi"

Oletko siis voinut äitiyden jälkeen päättää itse, että nyt on oltava sovelias miesmaku, mikä tarkoittaa tylsiä juppi pukutyyppejä? Siis täh? Mä olen aina tykännyt niin ennen lapsia kuin nyt kotiäitinä, että rokkarit on niitä parhaita. Siis jos puhutaan ulkonäöllisesti vain. Sitten luonne ratkaisee. Niistä valikoituu tietty ne parhaimman luontoiset.

Ei vaan meinasin, että miesmakuni on aina ollut melko kesy ja konservatiivinen, mutta olen jotenkin ajatellut olen ajatellut makuni olevan perus perheenäidin tyyli. Tai tollaisten dressman-miesten kanssahan niitä perheitä useemmin perustetaan. Äitiys ei ole mitenkään muuttanut makuani, mutta tuntuu jotenkin kauhealta kuolata tuollaisia vähän renttuja ;) - ap