Vaatetuksesta hautajaisissa kysymys.

itse olen ollut mukana järjestämässä paljon muistotilisuuksia ja kyllä niissä näkee paljon miehiä ilman pukuakin. Varsinkin nuoremmilla miehillä usein juuri mustat housut ja paita.

Pieniä lapsia harvoin näkee kovin tummissa vaatteissa, eli eiköhän tuo liila mekko käy hyvin.

Osanottoni.

Pitää vielä lisätä, että mies on myös arkun kantajana. Muitten mielipiteitä??

Minä kannattaisin miehelle mustaa pukua, valkoista paitaa ja tumman sävyistä kravattia.



Lapsen minäkin pukisin tummaanlilaan yms sellaiseen.

Miesten hautajaisvaate on musta puku, valkoinen kauluspaita, musta kravaatti ja mustat kengät. Ulkotakkina (varsinkin jos arkunkantaja) pitkä musta villakangastakki ja valkoinen kaulaliina.



Meillä myös pojilla on ollut hautajaisissa 2-vuotiaasta lähtien (sitä ennen ei onneksi hautajaisia ollutkaan) tumma puku, valkoinen kauluspaita, musta kraka ja mustat kengät. Jonkun kerran puku on kyllä ollut tumman sininen, koska lasten kokoja pukujen löytäminen on joskus aika vaikeaa... Ulkotakkina on ollut tumma (harmaa, sininen) villakangastakki ja mustat talvikengät.



Tytölle käy musta, tummanharmaa tai tummansininen mekko ja joko samanväriset tai valkoiset tykötarpeet, mustat kengät.





Punainen tai muut kirkkaat värit eivät käy hautajaisiin. Tumma lila lapselle lienee vähän siinä rajoilla, pitäisi nähdä väri - eihän siinä ole mitään kirkkaita painatuksia tms? Punaisia kenkiä ei voi laittaa. Tumma kauluspaita ei käy missään tapauksessa, vaan vähintään pitää olla valkoinen paita ja musta kraka. Ennen vanhaan köyhät ihmiset käyttivät pyhäpukunsa kanssa mustaa surunappia jos ei ollut varaa ostaa mustaa pukua ym., sellaista voinee kysyä jostakin.

No ei tietenkään!



Eikö hautajaisissakin ole tärkeintä se KUNNIOITTAVA suhtautuminen vainajaa kohtaan? Ja sitä voi osoittaa käytöksellään, ei siihen tummaa pukua välttämättä tarvita. Muuten siistit tummat vaatteet varmasti käyvät.



Voi kai miettiä, olisiko vainaja halunnut nuoren perheen tuhlaavan vähät rahansa pukuun, jota ei muuten paljon käytetä..



Ja tietysti pienelle lapselle käy muukin tumma väri kuin musta, ja mitä siitä jos kengät on punaiset?





Itse olen sitä mieltä, että tärkeintä tässäkin asiassa on se " henkinen suhtautuminen" ja tunne, ei kaikki ulkoiset tekijät.

Käytiin sitten eilen ostamassa mihelle se puku, paita, solmio. Tulipa kallistikki 180¿, vaikka halvimmasta päästä otettiin. Mä mietin tuota takkiakin, mutta ei todellakaan ole varaa ostaa sitä! Itselle katsoin alesta yhtä paitaa, kun muuhun ei nyt ole varaa tuon puvun jälkeen... Jos sitäkään ostan =(

Minusta musta puku on hyvä ostos!



Se kuuluu hautajaisiin. Lisäksi musta puku on samalla asiallisin tumma puku, eli se on paras puku myös häissä, ristiäisissä ja synttäreillä ainakin 60 vuodesta ylöspäin. Jos puku on yksirivinen, niin takkia ja housuja voi käyttää myös erikseen (toisaalta kaksirivinen on tietysti juhlavampi). Pelkkiä kravaatteja vaihtamalla puku on todella monikäyttöinen.



Minusta jokaisen miehen ja pojan pitäisi omistaa musta puku. Ja sitten jos huvittaa, niin voi sen ja farkkujen välistä ostaa muita vaatekappaleita, esim. pikkutakkeja ja suoria housuja tai jonkun muun puvun. Musta puku kuitenkin käy melkein jokaiseen tilaisuuteen, johon ei niillä farkuilla voi mennä...

Tumma puku on tosiaan kannattava ostos, sillä se on minusta miehen perusjuhlavaate, joka sopii juhlaan kuin juhlaan. Paitaa ja solmiota voi vaihdella juhlan mukaan. Ja jos vaan mies pysyy mitoissaan, samaa pukua voi käyttää vuosikaudet. Eli tulee myös ajan kanssa halvemmaksi kuin naisen juhlapukeutuminen.



Minusta lapsen vaatteiksi sopivat siistit pyhävaatteet. Mieluiten tummäsävyiset, värillä ei niin väliä. Kukaan ei varmasti pahastu tytön punaisista sandaaleista, mutta itse hankkisin vaikka mustat/tummansiniset sisätossut muistotilaisuutta varten. Itse olen niin turhamainen, että haluan kenkien sopivan muuhun asuun.

Jenkkilässä hautaus väri on tumman sininen.

Itse pidän tumman ruskeasta enemmän kuin mustasta. Olen siinä värissä kovin kalpea kuten suurin osa ' kalpea' ihoisista.



Mielestäni ei tarvitse olla noin pikkutarkka. Menet hautajaisiin hyvästelemään vainajaa ja lohduttamaan surevia. Se että tuot vainajan rakkaalle lohtua on tärkeämpi kuin mitä sinulla on päällä.

Itse koen, että varsinkin vanhuksen hautajaisissa, lapset edustavat elämän jatkuvuutta, ja voivat näin ollen olla ' värikkäämmissä' vaatteissa kuin aikuiset. Samaten vaatetuspäätöstä miettiessä ottaisin huomioon vainajan ' mielipiteen' . Meillä tulee varmaankin olemaan ajankohtaisena yhdet hautajaiset talven aikana (isäni on jo vanha ja erittäin huonossa kunnossa) ja olen varma, ettei vaari pahastu vaikka meidän pikkuneiti tulisi juuri esim lilanvärisissä vaatteissa, eikä varmaan punainenkaan aiheuttaisi pahennusta! Ennemminkin isäni tuntien pitäisi hän rahan haaskauksena ' kertakäyttövaatteiden' ostamisen. Mutta näin meillä, eri perheissä eri tavat!

Ottamatta kantaa tässä tapauksessa itse vaatetukseen tai mielipiteisiin siitä, esittäisin eriävän mielipiteen hautajaisten tarkoituksesta:



Hautajaisia ei järjestetä vainajaa varten, vaan surevia omaisia varten! Kuolleelle ihmiselle on ihan sama järjestetäänkö hänelle hautajaisia ollenkaan, laitetaanko ruumis roskapönttöön vai tuhkataanko se - ja onko hautajaisvierailla punaiset vaatteet vai ei vaatteita lainkaan.



Siksi minusta on aavistuksen verran kyseenalaista miettiä juhlia vain siitä näkökohdasta, mitä vainaja haluaisi. Tottakai vainajan tahtoa täytyy kunnioittaa siinä mielessä, ettei hautajaisissa voi olla sellaisia elementtejä, joita vainaja olisi ehdottomasti vastustanut. Toisaalta ensisijaisesti täytyy kuitenkin ajatella surevia omaisia ja sitä, minkälaiset asiat tekisivät hautajaisista heidän kannaltaan parhaan ja hoitavimman juhlan.



Kovin tiukkojen toiveiden esittäminen omien hautajaisten, hautaamisen tai juhlien suhteen on omaisia kohtaan täysin kohtuutonta. Mieheni, joka on pappi tietää jopa tapauksia, joissa köyhähköt omaiset ovat ¿joutuneet¿ ottamaan velkaa voidakseen järjestää sellaiset hautajaiset tai hautaamisen kuin vainaja oli toivonut. Myös hautaaminen tiettyyn paikkaan voi joskus johtaa kohtuuttomuuksiin omaisten kohdalla. Siksi kannattaisikin pyrkiä varovaisuuteen toiveissaan ja miettiä asiaa jo etukäteen - usein kun nämä asiat tulevat esille yllättäen ja monesti vaikeissakin tilanteissa. Kun kuoleva pyytää jotain niin siitä voi olla vaikea kieltäytyä eikä seurauksia välttämättä tule ajatelleeksi - se kuoleva itsekään. Ja sitten kun tulee toiveiden toteuttamisen aika niin on myöhäistä kysyä uudelleen.

Pohdin tätä samaa asiaa vajaa vuosi sitten vauvan kannalta ja täältähän minäkin neuvoja kyselin. Silloin sain pappisihmisen (ja muidenkin) neuvon tai mielipiteen, että vauvoille ei koskaan mustaa. Kuten eräs jo vastasikin, lapset edustavat elämän jatkumista ja iloa. Pienellä lapsella voi olla päällä iloisempaa väriä. Valkoinen lienee vauvalle ihanteellinen, mutta minustakin tuo liila mekko valkoisten sukkisten ja paidan kanssa on oikein hyvä.

Pieni lapsi ei vielä sure, ei ainakaan yksi- ja tuskin kaksivuotiaskaan. Ei lasta tarvitse pukea mustiin eikä välttämättä edes tummiin. Myös pukujen ostaminen pienille pojille on mielestäni kummallista: puvut ovat aikuisten vaatteita. Ostettakoon ne aikuistuvalle nuorelle miehelle paljon, paljon myöhemmin. Ehkä rippijuhliin tai muihin nuoruuden juhliin?



Silti: tämä on vain minun mielipiteeni. Jos joku haluaa ostaa pojalleen puvun kaksivuotiaana, tehköön niin.

Kysyin sitten anopiltakin jo tuota tytön mekko asiaa ja se oli kyllä sitä mieltä että käy hyvin eikä missään nimessä tartte olla mustaa. Siinä mekossa kun on rinnassa kaksi pienen pientä punaista kukkaa, niin ajattelin että ne punaiset sandaaalit käy (kun tuli kesäksi ostettua ja nyt on sopivat). Tyttö kun vasta opettelee kävelemään niin ei viitsis kenkiä yksiin juhliin ostaa...



Mä kun olen vähän hukassa, samoin mies, kun (onneksi) ei hautajaisia ole ollut joihin me olisimme osallistuneet. Ei oikein noista " etiketeistä" sun muista tiedetä.

Missä sanotaan, että puku on aikuisten vaate? Minun mielestäni puku on miespuolisten henkilöiden juhlavaate (ja joskus työvaatekin) - iästä riippumatta.



Meillä on pojilla ollut tummat puvut 90-senttisestä koosta alkaen (pienempiä en silloin löytänyt kaupasta) ja niitä on käytetty juhlissa. Lapset ovat oppineet pienestä pitäen, että juhliin pukeudutaan eri tavalla kuin arkeen ja he NAUTTIVAT juhlapukeutumisesta. Tällä hetkellä 4-vuotiaamme lempiasu on tumma puku kaikilla höysteillä (valkoinen kauluspaita, kraka, kravaattineula (!) ja mustat kengät) ja hän haluaisi laittaa sen kaikkiin vähänkin juhlavampiin tilanteisiin, esim. kavereiden synttäreille tai päiväkodin juhliin ja itse joudun joskus kieltämään, koska en halua pestä pukua kovin montaa kertaa...



Minusta on hyvä opettaa lapset puvun käyttöön pienestä pitäen ja minusta on kiva, että he nauttivat pukeutumisesta. Jos lapselta kielletään juhlapukeutumisen ilo ja sitten rippijuhlissa pahimmassa murrosiässä oleva pakotetaan pukeutumaan pukuun (todennäköisesti vähän huonosti istuvaan, kun rutiinia sovittamisesta ja puvuista ei ole), niin mitä muuta siitä seuraa kuin huonosti pukeutuva aikuinen mies, joka ei tunne oloaan kotoisaksi sen kummemmin juhlissa kuin puvussakaan? Asioita täytyy harjoitella, jotta ne sujuvat ja sama koskee minusta pukua - jos on lapsesta saakka tottunut käyttämään pukua, niin sen pitäminen on luontevaa ja siinä viihtyy!



Sitäpaitsi, kuten totesin jo aiemminkin, puku on helpoin ja asiallisin asu moniin juhliin. Paljon vaikeampaa on keksiä jotain yhtä sopivaa, asiallista ja juhlavaa.



Ajatus siitä, että lapsi ei saisi / haluaisi / osaisi juhlia tai erottaa juhlaa arjesta on minusta kummallinen. Kyllä lapsi osaa, jos häntä opettaa ja lapsi osaa jopa nauttia juhlan erityisyydestä ihan kuten aikuinenkin jos hänen vain annetaan nauttia. Mutta tietysti nykyisin on aikuisiakin, jotka tuntevat olonsa vaivautuneiksi juhlissa - ehkä he ovat niitä, joiden ei annettu juhlia lapsina?

Minusta ongelma ei ole niinkään se, ovatko lapsen kengät punaiset vai ei, vaan se, kuinka lapsi sen kokee tai myöhemmin ajattelee.



Lienee aika selvää, että punainen väri sinänsä ei valtaosan mielestä ole sopiva hautajaisiin (varsinkaan jos puhutaan aikuisista)? Minulle heräisi punaisista kengistä kaksi ajatusta, joiden takia en niitä laittaisi:



Onko lapsi jotenkin vähempiarvoinen, kun hän ei saa asiallista vaatetusta juhliin, vaikka aikuiset saavat? Onko lapsella vähemmän väliä? Kysyn tätä lähinnä siitä perspektiivistä, että mitä lapsi ehkä itse myöhemmin ajattelee vaikka katsellessaan valokuvia (" eivät ne vanhemmat sen vertaa välittäneet..." )



Sitten se ajatus, mikä itselläni ensimmäiseksi herää: Etkö ajatellut asiaa silloin kun ostit kengät? Itse nimittäin aina lasten vaatteita ostaessani ajattelen, mitä kannattaa ostaa jos vaikka tulee juhlat. Ja nyt kun meilläkin on noita vanhoja isovanhempia useita niin ajattelen jo etukäteen vaatteita ostaessani, että ne sopivat sitten myös hautajaisiin. Meillä lasten talvitakit ja talvikengät ovat ihan tästä syystä tummanharmaat, tummansiniset ja mustat, vaikka kaupassa olisikin ollut tarjolla kivoja punaisia ja muita värejä. Haalarit ovat sitten värikkäitä ja pipot ja sormikkaat ovat juhlavaatteisiin erikseen. Ajatten siis jos etukäteen, ettei minun tarvitse sitten kiireessä ostaa turhia vaatekappaleita!



Minusta olisi kertakaikkisen noloa tunnustaa muille, etten ollut huomannut ajatella.

" Etkö ajatellut asiaa silloin kun ostit kengät? Itse nimittäin aina lasten vaatteita ostaessani ajattelen, mitä kannattaa ostaa jos vaikka tulee juhlat."



En ajatellut, kun ostin kesällä lapselle sandaalit sitä varten että voi seistä maassa. Punaiset on kauniit ja meillä punaisia ovat vaatteetkin suurimmaksi osaksi eli käyvät yhteen. Enkä todellakaan ajatellut sitä että ne mahtuisivat VIELÄ joulukuussa. Ja nämä hautajaisetkin tulivat yllätyksenä, eli ei todellakaan tullut mieleen varautua hautajaisiin kun sandaaleja tytölle kesällä ostin! Ja muihinhan juhliin nuo punaiset sopivat hyvin, kun punaisia mekkoja on kaappi täynnä.

alle kouluikäisille lapsille riittää hautajaisvaatteiksi juhlavaatteet -- minkä väriset tahansa. Kouluikäiselle jo sitten mustaa, harmaata, tummansinistä. Pienen lapsen voi pukea hautajaisiin myös valkoiseen, vauvaa EI pueta mustaan hautajaisiin. Tyttösi vaatteet ovat aivan sopivat ainakin kolmen kirjahyllystämme löytyvän hakuteoksen mukaan...

nipo:

Missä sanotaan, että puku on aikuisten vaate? Minun mielestäni puku on miespuolisten henkilöiden juhlavaate (ja joskus työvaatekin) - iästä riippumatta.

Meillä on pojilla ollut tummat puvut 90-senttisestä koosta alkaen (pienempiä en silloin löytänyt kaupasta) ja niitä on käytetty juhlissa. Lapset ovat oppineet pienestä pitäen, että juhliin pukeudutaan eri tavalla kuin arkeen ja he NAUTTIVAT juhlapukeutumisesta. Tällä hetkellä 4-vuotiaamme lempiasu on tumma puku kaikilla höysteillä (valkoinen kauluspaita, kraka, kravaattineula (!) ja mustat kengät) ja hän haluaisi laittaa sen kaikkiin vähänkin juhlavampiin tilanteisiin, esim. kavereiden synttäreille tai päiväkodin juhliin ja itse joudun joskus kieltämään, koska en halua pestä pukua kovin montaa kertaa...

Minusta on hyvä opettaa lapset puvun käyttöön pienestä pitäen ja minusta on kiva, että he nauttivat pukeutumisesta. Jos lapselta kielletään juhlapukeutumisen ilo ja sitten rippijuhlissa pahimmassa murrosiässä oleva pakotetaan pukeutumaan pukuun (todennäköisesti vähän huonosti istuvaan, kun rutiinia sovittamisesta ja puvuista ei ole), niin mitä muuta siitä seuraa kuin huonosti pukeutuva aikuinen mies, joka ei tunne oloaan kotoisaksi sen kummemmin juhlissa kuin puvussakaan? Asioita täytyy harjoitella, jotta ne sujuvat ja sama koskee minusta pukua - jos on lapsesta saakka tottunut käyttämään pukua, niin sen pitäminen on luontevaa ja siinä viihtyy!

Sitäpaitsi, kuten totesin jo aiemminkin, puku on helpoin ja asiallisin asu moniin juhliin. Paljon vaikeampaa on keksiä jotain yhtä sopivaa, asiallista ja juhlavaa.

Ajatus siitä, että lapsi ei saisi / haluaisi / osaisi juhlia tai erottaa juhlaa arjesta on minusta kummallinen. Kyllä lapsi osaa, jos häntä opettaa ja lapsi osaa jopa nauttia juhlan erityisyydestä ihan kuten aikuinenkin jos hänen vain annetaan nauttia. Mutta tietysti nykyisin on aikuisiakin, jotka tuntevat olonsa vaivautuneiksi juhlissa - ehkä he ovat niitä, joiden ei annettu juhlia lapsina?

Hyvä nipo,

se oli mielipiteeni. Mielipiteitä ei tarvitse lukea mistään. Ja kuten kirjoitin, ole hyvä ja pue lapsesi miten haluat.



Luuletko, ettei juhliin voi pukeutua juhlavasti muuten kuin puvun kanssa? Onneksi pojille on paljon muitakin vaatteita, joista voi nauttia. Miksi tämän pitäisi tarkoittaa, että hänestä tulee huonosti pukeutuva ja hänet pitää pakottaa pukuun rippijuhlissa? Jos hän ei halua silloin pukua, minun mielikseni sitä ei tarvitse käyttää.



Jos kirjoitin, ettei 1-tai 2-vuotias osaa surra eikä hänen kuulukaan surra, se ei tarkoita ettei hän varsinkin vähän myöhemmin osaisi erottaa juhlaa ja juhlia.



Epäilet siis, että minä itse en osannut juhlia lapsena koska en pue kaksivuotiasta poikaani pukuun?



Anteeksi, tähän en olisi halunnut ryhtyä, mutta ajatuksenjuoksusi on kummallista ja vähättelevää.