Mä en tiedä mikä on mun paikkani

Oon tosi herkkä. Kärsin kahvihuone neuroosista ja jähmetyn siellä muumioksi. Kärsin varmaan tästä. Kotona olen normaali. Ystäviä ei ole kuin yksi sukulainen. Töissä suurin osa työkavereista tuntuu olevan kiusaajia. Ei suoraan mitään vaan epäsuorasti. Osa nuorista ja suuri osa vanhoista. Kannan mukanani mitä töissä joku on sanonut. En osaa päästää irti. Tuntuu että joka päivä on taistelua. En vain osaa varmaan olla oikein tai ärsyttänyt jotenkin tai kuvittelen niin. Lähipiiri ja perhe ei ymmärrä mutta tukevat.