Lue keskustelun säännöt.
Päivähoito alkaa, äitiä ahdiastaa yllättävä asia.
24.09.2012 |
Ei huoleta lainkaan että pärjäävätkö 2 ja 4 vuotiaat lapset hoidossa, ei.
Minua ahdistaa se hoitohenkilökunta ja mahdollinen perheeni analysointi, kyttääminen ja lasten tarkkailu muussa kuin hoito mielessä.
En edes tiedä onko ahdistukseni aiheellinen.
Päiväkodista käydään kotikäynnillä tässä kaupungissa ennen hoidon aloittamista. Meillä hoitajan kotikäynti oli jo, ja meni hyvin. Mutta se stressasi minua niin että siivosin aamu seitsemästä saakka taloa. Pesin saunan lauteiden alusetkin, siivosin kaapit, leikkasin nurmikon, kylvetin lapset ja koiran, siis ihan sairasta.
Olin koko päivä todella pahalla päällä ja ainoa ajatus oli että kotiani ja lapsiani tullaan tarkastamaan.
Näistä ajatuksista en ole päässyt eroon ja ole ihan varma että meistä tehdään päivähoidossa kaikenlaisia raportteja ja tulkintoja.
Argh, aloita tässä sitten työt.
Kommentit (26)
Johtuu varmaan siitä, että en ole sellainen mainstream-ihminen muutenkaan, joten tiedän ärsyttäväni yleensä aina huonoa palkkaa tienaavia kaikin tavoin keskiluokkaisia naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotikäynnin tarkoitus on tutustua lapsiin heidän omassa ympäristössä jotta tutustuminen olisi helpompaa eikä tarttisi jännittää. samalla pääsee näkemään lapsen sisarukset yms. jotta tietää sitten kenestä lapsi päivän aikana puhuu ja ketä ikävöi. Turhaan stressaat, kyllä ne lapset varmasti siellä tarhassa lörpöttelevät kotioloista totuuksia ja keksittyjä juttuja ja kyllä ne tädit osaavaat nämä asiat suodattaa.
Onko teistä tehty lastensuojeluilmoja tai onko johonkin kiinnittetty neuvolassa huomiota? Teillä varmaan kuitenkin iha normaali koti, moni lapsi asuu pienessä kerrostaloasunnossa hyvinkin vaatimattomasti ja köyhästi eikä se ole mikään rikos.
Sehän olisi ihan hirveää, sekoaisin varmasti täysin.
Asutaan uudessa omassa talossa, normaali keskituloinen perhe ollaan.
Onko teistä tehty lastensuojeluilmoja tai onko johonkin kiinnittetty neuvolassa huomiota? Teillä varmaan kuitenkin iha normaali koti, moni lapsi asuu pienessä kerrostaloasunnossa hyvinkin vaatimattomasti ja köyhästi eikä se ole mikään rikos.
Itse asun perheineni sellaisessa ja viihdymme. Tosin en ole koskaan kokenut että se jotenkin estäisi lasteni menestyksen tai että päivähoito juurikaan kiiinnittäisi juuri tuohon huomiota, olen kuitenkin täysipäinen ja itsevarma ihminen.
Ei nyt ihan noin, mutta pelkään, että päiväkodissa diagnosoivat lapsellani jotain sosiaalista ongelmaa ja ottavat meidän erityissyyniin tms. Joskus, kun meidän uhmikset kiukuttelevat tai huutavat suoraa huutoa pelkään, että naapurit tekevät lastensujeluilmoituksen ja joudutaan jonnekin todistelemaan, että ollaan hyviä vanhempia jne.
En todellakaan keksi mistä nämä pelkoni kumpuavat, meidän lapsia ei todellakaan kohdella kaltoin eikä kukaan koskaan ole mitään epäillytkään tms.
Pitäis varmaan mennä johonkin terapiaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietenkin voi asua vaikka Erottajalla pienessä mutta kalliissa asunnossa lapsineen ja olla täysin normaali ihminen. Mulla oli mielessä lähinnä vaikka vuokrakasarmit (joissa toki asuu täyspäisiäkin ihmisiä) mutta joihin voi keskittyä alempien sosiaaliluokkien perheitä joilla ei kaikki ole hyvin. Ap ei vaikuta kuuluvan heihin vaan hänellä tuo oman kodin häpeä juontaa jostain muualta.
niissä vuokrakasarmeissa on isompia asuntoja kuin esim. kantakaupungissa. Ei se asunto välttämättä ole pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluat näyttää ihmisille tietynlaisen kuvan itsestäsi ja perheestäsi. Eihän tuo stressamisesi mitään muuta osoita. Kyllä ne päiväkodin tädit ovat nähneet kaikenlaisia koteja. Eivät ne tule arviomaan taloudelista menestystänne tai sisustustanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä taitaa itselläkin olla jollain tasolla kyse. En ole elänyt sellaista normaalia ns. keskiluokkaista elämää, vaan ollut melkoinen oman tieni kulkija monessa suhteessa. Olen tavallaan ihan menestynyt (vaikkakaan en taloudellisesti, mutta vaistoan/tunnen/olen kokenut, että ihmiset, joilla on erilainen arvomaailma (tavalliset keskiluokkaiset?) eivät ymmärrä minua. Tämä sitten yhdistettynä biologiseen äidinvaistoon ehkä aiheuttaa palkoni.
Terv. se yksi diagnooseja ja tarkkailua pelkäävä
Jos on itsetunto kohdillaan ja asiat kunnossa, niin mitä sitä pelkäämään. Ja mitä sitten vaikka kyyläisivätkin, kaipa itseään arvostava ihminen osaa sanoa, jos ovat väärässä. Meille ainakin on päiväkodin henkilökunta koska vaan tervetullut, tosin jos ei ajoissa ilmoita, niin sitten ei saa kahvin kanssa itse leivottua pullaa tia piirakkaa:) Meillä muutenkin lappaa sakkia tämän tästä, joten ei paljoa hetkauta jos päiväkoti-ihminen tänne tulla tupsahtaisi. Ja meillä kyllä lapset pitäisivät huolen, että heihin tutustutaan, luultavasti joutuisivat istumaan nuoremman huoneessa legoilla rakentaen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siis kuvittelee, että niillä pk:n työntekijöillä on aikaa kytätä ja tarkkailla JUURI SINUN lastasi ja etsimällä etsiä vikoja ja virheitä.
Luuitko, että se hoitaja haluaa saunoa teillä? Mennä kaapit läpi? Mun diagnoosi susta on sekopää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sua ei ahdista yhtään sun lapsien elämän muutos vaan mitä sinusta itsestä ajatellaan.Tyypillistä minä, minä ja minä ensin. Lueppas uusin kirja pienen lapsen sosiaalisuudesta niin varmaan ahdistus muuttaa muotoaan.
tietenkin voi asua vaikka Erottajalla pienessä mutta kalliissa asunnossa lapsineen ja olla täysin normaali ihminen. Mulla oli mielessä lähinnä vaikka vuokrakasarmit (joissa toki asuu täyspäisiäkin ihmisiä) mutta joihin voi keskittyä alempien sosiaaliluokkien perheitä joilla ei kaikki ole hyvin. Ap ei vaikuta kuuluvan heihin vaan hänellä tuo oman kodin häpeä juontaa jostain muualta.
ja eniten sosiaalisia ongelmia estää se, että yhteisö toimii. Ja meillä se ainakin toimii, ketään ei tuomita ja kaikkia autetaan tilanteiden mukaan, kaikki otetaan vastaan ystävällisesti eikä jätetä ketään yksin jos hän ei niin halua. Näillä tuloilla ei todellakaan enää pääsisi kaupungin vuokra-asuntoon mutta ei tästä voi poiskaan muuttaa naapureiden takia.
Tai huono itseluottamus? Käykö teillä vieraita ylipäätään? Mitä raportteja pk:ssä muka ehditään kaikista vanhemmista kirjoitella?
Mun mielestä suhtautumisesi on sairasta. Ihan kuin joku kyttäisi jokaista tahraa ja pölypalloa. Jos kyttää, niin sekin on sairasta.
Ei nyt ihan noin, mutta pelkään, että päiväkodissa diagnosoivat lapsellani jotain sosiaalista ongelmaa ja ottavat meidän erityissyyniin tms. Joskus, kun meidän uhmikset kiukuttelevat tai huutavat suoraa huutoa pelkään, että naapurit tekevät lastensujeluilmoituksen ja joudutaan jonnekin todistelemaan, että ollaan hyviä vanhempia jne.
En todellakaan keksi mistä nämä pelkoni kumpuavat, meidän lapsia ei todellakaan kohdella kaltoin eikä kukaan koskaan ole mitään epäillytkään tms.
Pitäis varmaan mennä johonkin terapiaan :)
ap
Käynnistä voi ihan hyvin kieltäytyä.
Luuitko, että se hoitaja haluaa saunoa teillä? Mennä kaapit läpi? Mun diagnoosi susta on sekopää.
En tiedä mistä tämä johtuu. Ei minulla ole mitenkään surkea itsetunto, kontrollifriikki kyllä olen. Tuo maininta kodin häpeämisestä jäi mieleeni, mikähän siihenkin on johtanut jos näin on.... taitaa olla jotain perää tuossa ajatuksessa.
Se joka ehdotti Keltinkangas-Järvisen kirjallisuutta, niin ei kiitos.
Kyllä tässä ollaan menty lasten ehdoilla niin pitkään, että töihin on lähdettävä jo siitä syystä että ruokarahat alkavat loppua.
eipii
Onko teistä tehty lastensuojeluilmoja tai onko johonkin kiinnittetty neuvolassa huomiota? Teillä varmaan kuitenkin iha normaali koti, moni lapsi asuu pienessä kerrostaloasunnossa hyvinkin vaatimattomasti ja köyhästi eikä se ole mikään rikos.