Jos toivoo pääsevänsä mahd. helpolla, mikä on paras ikäero kahdelle lapselle?ev

yritän kans tuota helpommalla pääsemistä ja siksi lapsille on tulossa ikäeroksi 6 vuotta. Isompi on eskari-ikäinen, kun vauva syntyy. Olen siis raskaana nyt eli käytännön kokemusta tästä 6 vuoden ikäerosta ei vielä ole.

Ei kannata panna paljaalla, jos haluaa päästä mahdollisimman helpolla.



Paskimmat vaiheet sutjakkaammin ohi, kun lapsilla mahdollisimman pieni ikäero.



Kannattaa myös mitoittaa niin, ettei teini-ikä ole samaanaikaan äidin vaihevuosien kanssa.

Jos työäiti, niin pieni ikäero, koska silloin päiväkotirumbaa on yhteensä lyhyempi aika. Jos taas kotiäidiksi meinaat niin iso ikäero on helpompi. Toinen on jo sitten omatoiminen.

Vaikka riippuu mitä helppoutta haet. Vauva-ajat on helompia kun ikäeroa on kunnolla, mutta toisaalta 10 vuoden kuluttua kaverisi, joka sai lapset vuoden - kahden ikäerolla, pääsee helpommalla kuin sinä vauvan ja 10-vuotiaan kanssa.



Asioilla on aina puolensa eikä mitään parasta/helpointa ikäroa ole olemassakaan.

esikoinen on sitten kasvanut hoitajaksi uudelle vauvalle. Mutta tietysti edellyttäen että esikoinen on tyttö. Harva teinipoika vauvoja hoitelee, vaikka kuinka oltaisiin sukupuolineutraaleja.

tai sitten 10v ikäeroa. Olen kokenut kummankin.

et voi voittaa. Eli kokeilemaan vaan, hyvä puoli tässä on se, ettet voi tietää sen paremmin etukäteen kuin jälkikäteenkään miten olisit helpommalla päässyt tai asiat vielä vaikeammin järjestänyt. Kun yhdellä ihmisellä (tai siis parilla tässä tapauksesa) on vaan se yksi kokemus asiasta. Vaikka siis saisi lisääkin lapsia, niin sitä ei voi tietää, koska jokainen tilanne ja lapsi on yksilöllinen.



Vedä nyt vaikka sellainen perus 2v. ikäero. Jotain taikaahan siinä täytyy olla, kun niin monet sillä tavalla toimii. Meillä 3 alle 4v. Vaikea sanoa olisiko pitemmät ikäerot vaikka 10 vuoden aikajanalla helpompi nakki vai ei.



Ja jos on tietyntyyppinen, voi aina päättää ja julistaa, että "tää meidän ratkaisu oli kyllä niin oikea" :D

pitkä ikäero, niin jääkö sisarukset siinä sitten vieraiksi toisilleen. Meillä 2 v ikäero ja nyt kun lapset 4 ja 6, tosi kivasti jo löytyy kotoa se leikkikaveri.



ok, ethän sä lasta tee vaan leikkikaveriksi, mutta kunhan nyt tuli tällainenkin asia mieleen.

Jätä lapset tekemättä, jos haluat päästä helpolla! Kaikissa ikäeroissa on jotain hankalaa ja jokaisessa lapsessa on omat vaikeat seikkansa, mutta kaikesta löytää myös (ainakin ajoittain) jotain positiivista ja ihanaa. Meillä ikäeroja vuosi, 6 vuotta ja n. 3 v; kaikki lapset osaavat leikkiä toistensa kanssa ja myös riidellä, ja luulen, että "paremmat" välit joidenkin sisarusten välillä johtuvat enemmän temperamenteista ja ehkä sukupuolesta, kuin ikäerosta.

ikäeroa kahdella pojalla 2 v 7 kk. Hyvä ikäero mielestäni.

Paskimmat vaiheet sutjakkaammin ohi, kun lapsilla mahdollisimman pieni ikäero.

Eikä tavallaan tarvitse uudestaan opetella eri tilanteita, kun edellisen vaiheet ovat tuoreessa muistissa, kun seuraava saapuu siihen. Meillä kaksi lasta, ikäeroa 1,5 vuotta, peräkkäisinä vuosina syntyneet. Raskainta oli heti nuoremman synnyttyä, kun piti käsitellä isomman mustasukkaisuutta, mutta jo vuoden päästä siitä lapsista oli seuraa toisilleen. Sitten on kaikki pyöräilyharjoittelut, koulunaloitukset, yläasteellemenot, rippikoulut tulleet peräkkäin, niin jälkimmäisen osalta tämä vanhempien osa on mennyt ikään kuin rutiinilla. Onhan siinä tietysti yhtäaikainen murrosikä pienenä haittapuolena, mutta on sekin vaihe sitten kerralla ohi. Lisäksi kun lasten iät ovat lähellä toisiaan, yhteisten juttujen tekeminen on helpompaa, kun ei tarvitse eri-ikäisille lapsille keksiä eri juttuja, kun pienemmillä ei pinna riitä samaan kuin isommilla.

Vauva ja 8 vuotias on helppo kun vanhempi ei vielä ole murrosiän pyörteissä. Teini-iän haasteet jatkuu kunnes lapsi o aikuinen ja on periaatteessa vastuussa itsestään. En osaa sanoa kuinka läheiseksi lapset tulevat. Toisaalta taas joa tekee kaikki lapset putkeen,on pari vuotta kiireistä ja rankkaa,mutta sitten helpottaa ja lapset on taatusti läheisiä.

Helpolla pääsee siis vauvan kanssa, kun toinen jo koululainen. Lisäksi olet itse kotona, kun eka aloittaa koulutien. Ei tarvii miettiä ip-hoitoa. Vauva-ajastakin nauttii, kun ei tarvi juosta toisen perässä. Mutta tosiaan helpompaahan se on sitten pienellä ikäerolla, kun lapset on vähän isompia ja jos leikkivät yhdessä.

No en nyt ihan kyllä kasvattajaa esikoisesta kuopukselle meinannut :)



Meillä oli esikoisen kanssa tosi raskas vauva-aika. Jouduin jo raskausaikana sairaalahoitoon ja vauvakin oli synnyttyään sairaalassa muutaman viikon. Kotona ei ollut yhtään helpompaa, vaan vauvalla oli koliikit, allergiat yms kaikki! Nyt esikko on kaksivuotias reipas tapaus, jolla saattaa olla jotain erityistarpeita / älyllinen kehitysvamma. Mitään varmaa emme tiedä vielä. Varmaa on kuitenkin se, että esikoinen tulee tarvitsemaan pitkään keskivertolasta enemmän apua ja tukea. Tätä taustaa vasten ollaan ajateltu, koska olisi mahdollisesti aika toiselle lapselle, jota kovasti toivomme. En halua vauvaa vielä, koska esikko on vielä niin pieni mutta mietin sitä ns. pitkää ikäeroakin hankalana koska me vanhemmatkin vanhenemme. Jaksaako sitä enää ryhtyä uudelleen vaipparalliin kun kaikki sellainen on jo helpottanut kun lapsi on vaikkapa koulussa. Tai saako esimerkiksi ekaluokkalainen tarpeeksi huomiota jos huomiota on jakamassa pieni vauva?

pääsee helpoimmalla. Isompi ei ymmärrä olla vielä mustasukkainen. Vauva-ajat on nopeammin ohi, vähän niinkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ;) Eka vuosi on aika työläs, mutta sen jälkeen helpottaa. Ja lapsista on kaveria toisilleen, eivät vaadi aina vanhempia leikkimään eivätkä vaadi huomiotakaan niin paljon.



Toinen kohtuu hyvä vaihtoehto on 6-7v ikäero. Esikoinen menee eskariin/kouluun ja sulla on mahdollisuus olla kotona, kun lapsi kotiutuu. Isompi on jo omatoiminen ja kaverit vievät jo hänen aikaansa.



Mulla on kokemusta molemmista noista vaihtoehdoista ja eka oli parempi :)

Jos haluaa päästä helpolla, niin kannattaa hankkia kaktus eikä lapsia.

Loistava ikäero, suosittelen!

Vähn riippuu myös omasta jaksamisestasi. Itse en enää 4-kymppisenä jaksaisi alkaa uutta vauva-aikaa.

Vaan MAHDOLLISIMMAN helpolla ja jokaisen tervejärkisen ihmisen pitäisi tajuta että se ei voi lapsista puhuttaessa tarkoitta helpolla pääsemistä. Ehkä vähiten vaikea olisi voinut olla kuvaavampi ilmaisu.

-ap

Ihan suunniteltu juttu: esikoinen aloittelee koulunsa niin että minä olen silloin vielä kotosalla vuoden tai pari kuopuksen kanssa, joten ei tarvita iltapäiväkerhoja tms. Ja esikoisesta on vähän apuakin lapsenhoidossa.