Apua anopin kanssa

Suostukaa tiliin siten, että teillä miehen kanssa yhdessä on tilinkäyttöoikeus (siis N ja M, ei N tai M) Tällöin voitte myöhemmin mahdollisten muiden lasten ja nyt jo olemassa olevan suhteen tasata tileillä olevia rahoja tarvittaessa. Näin me teimme aikanaan, kun todellakin meidän vanhempien vanhemmista yksi laittoi ainoastaan vanhimmalle lapsellemme rahaa tilille. Isovanhemmat saa tehdä just mitä he lystää, mutta vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että lapsia kohdellaan loppupeleissä tasaveroisesti. Ei teidän tarvitse tästä järjestelystä mitään ko. isovanhemmalle mainita, onhan hän itsekin ehdottanut, että tililtä voisi tehdä hankintoja tarpeen mukaan. Vanhempina te määritätte sen tarpeen. Sellaiseen lukittuun tiliin älkää suostuko, sitä ei voi lasten kesken tasata ennen täysi-ikäisyyttä.



Mitä tulee ensimmäiseen kysymykseesi: vain sinä voit asiasta sanoa, jos alkaa apu ahdistaa ja sitä vain sulle tarjotaan.

mutta omiin nimiinsä. Eli men vanhemmat emme pääse niihin käsiksi, jotta raha varmasti menee lapselle. Miehen siskontyttö sai 18v lahjaksi vähän yli 9000 e (tiedetään, lahjavero iskee, mutta mummipa osaa jakaa rahat ensin siskoilleen ja nämä antavat sitten tälle lapsenlapselle, jotta ei mene perintöveroa). Miehen sisko oli vihainen, koska heille olisi ollut oikeasti käyttöä tuolle rahalle lasten ollessa pieniä.

Lapsi saa olla isovanhempiensa kanssa ja varmana tulee olemaan jatkossakin. Tuolla välissä jo kirjoitinkin miksi avauduin asiasta, eli tapaaminen ja yhteydessä olo ei jää vain viikottaiseksi/"sovitun" pituisiksi. Ja näinä hoitokertoina en ole siis läsnä vaan olen käynyt parin tunnin ajan tuulettumassa yksin.



Oma äitini käy n. Kerran kuussa mutta on silloin koko viikonlopun. Tästä kun laskee montako päivää jää meidän perheelle, niin ei kovin montaa, kun iltoja menee miehen harrastuksiin ja ystävien näkemiseenkin.

Onko anoppi erityisen hankala ihminen vai miten vauvan tapaaminen kerran viikossa voi olla liikaa? Viipyykö tuskastuttavan kauan vai missä vika?

mutta kyllä jos meillä ramppaisi joku pyytämättä kerran viikossa, niin en sitä pidemmän päälle jaksaisi.

Kai ollaan kummallisia, mutta me kyllä nähdään molempia isovanhempia joka viikko, jos ei mitään niin erikoista menoa (esim. matkoilla) jollakulla ole, että se olisi mahdotonta. Yövytäänkin mummoloissa lähes kuukausittain!!!

Itse asiassa minusta on niin ihanaa, kun molempien vanhemmat haluavat olla perheemme elämässä mukana ja todellakin voin sanoa isovanhempien olevan lapsillemme todella tärkeitä.

n. nelisen tuntia, ja viikonloppuisin sitten kokonaiset kaksi päivää, niin jos useampi tunti tuosta ajasta täytyy viikoittain uhrata anopille, niin on se liikaa.

Toki meitä ihmisiä on erilaisia, ja jos te oikeasti nautitte molempien isovanhempien seurasta, niin hienoa. Mieheni vanhempien vierailut ovat erittäin sovinnaisia ja keskustelu todella jäykkää, joten suoraan sanottuna heidän kanssaan vietetty aika on hukkaanheitettyä aikaa.

No, meillä ei tosiaan ole kummankaan vanhempien kanssa hankala keskustella vaan pikemminkin hyvin välittömät ja lämpimät välit, ja voin vierailujen aikana luontevasti tehdä halutessani kotihommiakin, joten ehkä senkään vuoksi vierailut eivät ole minusta raskaita. Lisäksi anoppi saatta kyläillessä kylvettää molemmat lapset itsenäisesti (leikki-ikäinen ja vauva) ja laittaa yövaatteisiin. Minun äitini taas esim. siivoaa keittiön, jos on en ole ehtinyt tmv. Aivan ihanaa apua:)

Ja kyllä meilläkin perheen yhteistä aikaa rajoittaa työ samassa mittakaavassa kuin sinulla ap, eli vain iltaisin muutama tunti ja vk-loput mahdollisia. Mutta kuulostaa, että meillä on anoppiin (tai appivanhempiin yleensä, sillä appiukkokin saattaa vierailla meillä vaikka mieheni ei olisi kotona) hyvin erilaiset välit. Ja tiedostan kyllä, että me olemme ylipäätään aika sukurakkaita ja myös ystäviä meillä vierailee hyvin usein..:)

En tuohon usean lainauksen viestiketjuun ole itse vastannut lainkaan :)



meillä on selkeästi erilaiset anopit! Ollaan nimittäin sukurakas-perhe omalta puoleltani oltu aina. Ja äitini ja siskonikin juuri siivoaa aina meillä ja kylvettää vauvan, tekee ruokaa yms. Anoppi ei.

Onko anoppi erityisen hankala ihminen vai miten vauvan tapaaminen kerran viikossa voi olla liikaa? Viipyykö tuskastuttavan kauan vai missä vika?

mutta kyllä jos meillä ramppaisi joku pyytämättä kerran viikossa, niin en sitä pidemmän päälle jaksaisi.

Kai ollaan kummallisia, mutta me kyllä nähdään molempia isovanhempia joka viikko, jos ei mitään niin erikoista menoa (esim. matkoilla) jollakulla ole, että se olisi mahdotonta. Yövytäänkin mummoloissa lähes kuukausittain!!!

Itse asiassa minusta on niin ihanaa, kun molempien vanhemmat haluavat olla perheemme elämässä mukana ja todellakin voin sanoa isovanhempien olevan lapsillemme todella tärkeitä.

n. nelisen tuntia, ja viikonloppuisin sitten kokonaiset kaksi päivää, niin jos useampi tunti tuosta ajasta täytyy viikoittain uhrata anopille, niin on se liikaa.

Toki meitä ihmisiä on erilaisia, ja jos te oikeasti nautitte molempien isovanhempien seurasta, niin hienoa. Mieheni vanhempien vierailut ovat erittäin sovinnaisia ja keskustelu todella jäykkää, joten suoraan sanottuna heidän kanssaan vietetty aika on hukkaanheitettyä aikaa.

No, meillä ei tosiaan ole kummankaan vanhempien kanssa hankala keskustella vaan pikemminkin hyvin välittömät ja lämpimät välit, ja voin vierailujen aikana luontevasti tehdä halutessani kotihommiakin, joten ehkä senkään vuoksi vierailut eivät ole minusta raskaita. Lisäksi anoppi saatta kyläillessä kylvettää molemmat lapset itsenäisesti (leikki-ikäinen ja vauva) ja laittaa yövaatteisiin. Minun äitini taas esim. siivoaa keittiön, jos on en ole ehtinyt tmv. Aivan ihanaa apua:)

Ja kyllä meilläkin perheen yhteistä aikaa rajoittaa työ samassa mittakaavassa kuin sinulla ap, eli vain iltaisin muutama tunti ja vk-loput mahdollisia. Mutta kuulostaa, että meillä on anoppiin (tai appivanhempiin yleensä, sillä appiukkokin saattaa vierailla meillä vaikka mieheni ei olisi kotona) hyvin erilaiset välit. Ja tiedostan kyllä, että me olemme ylipäätään aika sukurakkaita ja myös ystäviä meillä vierailee hyvin usein..:)

Ja meillä siis on todella sovinnaiset välit appivanhempieni kanssa. Esimerkiksi, jos istumme ruokapöydässä, voi mennä valehtelematta viisi minuuttia, ettei kukaan sano mitään. Sitten appiukko kysyy jonkun kysymyksen joltain pöydässä istuvalta henkilöltä, johon tämä henkilö vastaa yhdellä sanalla, ja sitten ollaan taas hiljaa. Itse olen yrittänyt pitää yllä luontevaa keskustelua, mutta siitä tulee vain olo, että itse on ainoana äänessä, joten minäkin olen ryhtynyt olemaan vain hiljaa.

Taas omien vanhempieni kanssa kaikki juttelevat, mitä sylki suuhun tuo ja tunnelma on rento.

Jos appivanhempani olisivat minun (tai edes mieheni) kanssa mitenkään samalla aaltopituudella, jaksaisin varmaan heidän seuraansakin useammin kuin max kerran kuukaudessa.

Minun ex miehen isä tapaa lastani eli lapsenlastaan vähintään 4 kertaa viikossa. Ja matkaa on 120km suunta. Minulle se ei ole ollut ikinä ongelma, onhan lapsi hänen lapsensa lapsi.

En tuohon usean lainauksen viestiketjuun ole itse vastannut lainkaan :)

meillä on selkeästi erilaiset anopit! Ollaan nimittäin sukurakas-perhe omalta puoleltani oltu aina. Ja äitini ja siskonikin juuri siivoaa aina meillä ja kylvettää vauvan, tekee ruokaa yms. Anoppi ei.

Mutta siis ymmärrän hyvin, että vierailut ovat raskaita, jos täytyy seurustella ja kahvitella.. tuo arkiapu on nimittäin hyvinkin tervetullutta, kun vierailut sujuvat siinä samalla, mutta ei minustakaan olisi seurustelemaan, jos ei oikein ole puhumistakaan. Me on ennen lapsia saatettu anopin kanssa istua viinilasin kanssa pitkälle yöhönkin kaikenlaista jutellen. Nyt sellainen on jäänyt lähes täysin jostain kummman syystä;)

Esim mennyt vk-loppu: Oltiin pe-la anoppilassa yötä, mutta lähdettiin la aamusta. Minun äitiäni nähtiin eilen iltapäivällä ja tänään päivällä useamman tunnin ajan. Lisäksi anoppi vielä tässä illalla soitti minulle. Ollaan tosin myös nähty kahta kaveriperhettäkin (eilen ja tänään illalla). Mutta tää vk-loppu on kyllä ollut ihan super sosiaalinen:)

-taas se aiempi

Suostukaa tiliin siten, että teillä miehen kanssa yhdessä on tilinkäyttöoikeus (siis N ja M, ei N tai M) Tällöin voitte myöhemmin mahdollisten muiden lasten ja nyt jo olemassa olevan suhteen tasata tileillä olevia rahoja tarvittaessa. Näin me teimme aikanaan, kun todellakin meidän vanhempien vanhemmista yksi laittoi ainoastaan vanhimmalle lapsellemme rahaa tilille. Isovanhemmat saa tehdä just mitä he lystää, mutta vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että lapsia kohdellaan loppupeleissä tasaveroisesti. Ei teidän tarvitse tästä järjestelystä mitään ko. isovanhemmalle mainita, onhan hän itsekin ehdottanut, että tililtä voisi tehdä hankintoja tarpeen mukaan. Vanhempina te määritätte sen tarpeen. Sellaiseen lukittuun tiliin älkää suostuko, sitä ei voi lasten kesken tasata ennen täysi-ikäisyyttä.

Mitä tulee ensimmäiseen kysymykseesi: vain sinä voit asiasta sanoa, jos alkaa apu ahdistaa ja sitä vain sulle tarjotaan.

mitään oikeutta tasailla yhden lapsen tilillä olevia rahoja muille. Ne rahat ovat vain ja ainoastaan sen lapsen rahoja jonka nimissä se tili on. Vaikka vanhemmilla on tiliin käyttöoikeus niin se ei tarkoita sitä että niitä rahoja voi noin vaan jaella muille. Vanhempien tehtävä on hoitaa lapsen saamia rahoja niin etteivät ne haaskaannu, eikä niitä saa antaa muille eikä käyttää muiden tarpeisiin. Jos vanhemmat rahoja siirtelee muille sisaruksille on se kavallus, joka on rikos.

Ei ole pakko avata tiliä vaan voitte sopia anopin kanssa, että käytte hakemassa lapselle starttivakuutuksen, joka raukeaa kun lapsi on 18-vuotta, starttivakuutukseen kertyy rahasumma, jonka lapsi saa silloin käyttöönsä ja voi näin maksaa oman ajokortin yms. Tämä on varmaan helpoin ratkaisu, koska voitte tehdä sen kaikille lapsille ;) Meille omat vanhemmat (raha oli aina tiukassa) olivat silti ottaneet meille jokaiselle 4 lapselle oman rahavakuutuksen ja meistä kaikki muut paitsi 1 ajoivat ajokortin niillä rahoilla :) Suosittelen! Itse olemme kanssa lapsille ottaneet.

Mitään tiliä ei voi "lukita" kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Sinänsä p-juttu, että jos anoppi laittaa rahaa laspsenlapsen tilille, vanhemmat voivat vaikka ryypätä rahat:(

sinne voi kyllä lisätä rahaa, mutta poistaa ei voi.

Jospa kokeilisitte puhua suoraan huolistanne ja asioistanne?



Kyllä mun anoppi on mulle välillä ollut suuttunut, kun puhun suoraan. Mutta kyllä se sitten tulee sanomaan, että häntä on loukattu. Pyydän anteeksi ja sitten juodaan kahvit ja jutellaan asiat halki. Tadaa! Joka kerta hän on ymmärtänyt pointtini ja oikeesti myös opetellut elämään sen kanssa. Annan anopille myös löysää ja annan hänen olla maailman ihanin mummi.



Äitini taas ei ymmärrä sekuntiakaan mun suoria puheita ja mulla on äitini kanssa surkeet välit.



Anoppi ja äitini asuvat nykyään samassa rivariyhteisössä. Anoppi jaksaa siellä kehua mua kovastikin. Hänellä kun on neljä poikaa ja neljä miniää. Toisten miniöiden kanssa saa varpaillaan usein arvailla, että mitä meinaavat.



PUHUKAA PERKELEET!!!

ystävääni verrattuna!

Hänen anoppinsa kun on jopa itkenyt..



ko anoppi asuu samalla paikkakunnalla ja tulee kylään noin kolme kertaa viikossa. Ikinä ei kysy, kaivataanko apua (lapsenlapsi nyt 2-vuotias). Ja mikäli hän vain ilmestyy ja ystävälläni on menoa johon on suunnitellut ottavansa myös lapsen mukaan, loukkaantuu ja kertoo tästä ystäväni miehelle, joka sitten myöhemmin aloittaa riidan "mikset voinut jättää meijän äitin hoitoon sitä?!"

Eipä siinä, etteikö välillä voisikin, mutta kun tuppaudutaan ns auttamaan koko ajan.. + kasvatusmetodit aivan vastakkaiset :D anoppi menee alle metrin päässä koko ajan "ettei vaan kaadu tai mitään", kirkuu kun lapsi ottaa kastemadon käteensä "apuaa, älä koske siiiheeeeeennnn!" :D äitinsä taas yrittää olla tartuttamatta omia pelkojaan lapseen.

Että yhteen ovat ottaneet, mutta nyt on pelisäännöt sitten selvitetty ja anoppi ymmärtää että hänen tulee kysyä tarvitaanko lapsenvahtia, eikä olettaa näin joka päivä olevan.

Jos appivanhemmat on tavallista keskiluokkaa kuten lapsen vanhemmatkin, niin kyse on aika pienistä summista per vuosi. Ei se normaalille, työssäkäyvälle perheelle ole ylivoimaista ole antaa samaa toiselle lapselle. Esimerkiksi nuo mainitsemani isovanhemmat antoivat veljelle ehkä 200 MARKKAA vuodessa ja sen sain itsekin vanhemmilta. Ei kai nyt suurin osa niin persaukisia ole, ettei tuota vastaavia summia pystyisi antamaan lapselleen.

Eri asia, jos tilille alkaa tupsahdella tonneja vuodessa...

Sinuna ottaisin tilin. Jos eivät aikanaan avaa nuoremmalle lapselle, niin avatkaa te ja pyydätte vaikka sun vanhempia sitten laittamaan sinne tai tasailette itse siirtämällä joskus sinne pieniä summia. Näin toimi myös mun vanhemmat, kun isovanhemmat antoi veljelle enemmän rahaa. Sain yleensä saman sitten tasauksena vanhemmilta. Murjotin sitä joskus lapsena, mutta vanhemmat kuittaisi sen sillä, ettei vanhat ihmiset ajattele asiaa niin tarkkaan ja mun ei tarvi huolehtia, etten saisi samaa.

Kas kun kaikilla ei ole mahdollisuuksia tasailla mitään. Meitä ärsytti eniten appivanhempien tilihössötyksessä se, että tällä hetkellä ei kiinnosta paskaakaan saako lapsi xxxxxxxe 18 vuoden päästä. Alussa pienikin summa kuussa olisi mahdollistanut lyhyemmän tarhapäivän. Ei auta jättipotti teinille. Jos halutaan auttaa niin tuo ap:n appivanhempien tapa oli sinänsä kiva; käyttäkää kuten viisaaksi näette.

Itseäni jää aina mietityttämään mitä APille tapahtuu neuvojen saannin jälkeen, niin tässä omat ratkaisuni tilanteeseni:



mieheni otti raha-asian puheeksi kun istuimme yhdessä iltapalalla. Oli anoppi miettinyt onneksi itse, että muillekin lapsenlapsille täytyy sama summa rahaa antaa jatkossa. Samaan hengenvetoon tosin lisäsi, että niitähän ei ole useampaan vuoteen vielä tulossa... Mieheni onneksi välittömästi sanoi, että ajateltiin kyllä kaikki putkeen tehdä. En tiedä ottiko anoppi tosissaan... No, kauhistukoon sitten kun ilmoitetaan seuraavan tulosta kun on tullakseen.



Vierailuissa ollaan tehty niin, että olen mukana vain haku tai vienti kerralla, jotta sopu säilyy. Ensi viikolla ei "valitettavasti" anoppi pysty hoitamaan omien menojen takia, niin eiköhän tässä jakseta taas sitten loppu kuu tämän vapaan viikon voimin !

Ota tilanteesta ilo irti. Olette vielä nuori perhe niin ehkä koet, että sun pitää istua anopin kanssa sohvalla juttelemassa. Nouset vaan peffaltasi ja sanot, että laitat nyt pyykit kun on tilaisuus. Kyllä hän ymmärtää, varsinkin kun usein ramppaa niin en usko, että odottaa passausta vaan haluaa olla avuksi.



Itsekin istuin ekat kuukaudet soffalla "juttelemassa" kunnes iski lapsiperheen realiteetit kehiin ---> kaikki hetket jolloin apua käsillä niin hyödyksi :) Mummo sohvalle ja pyyntö hoitaa sitä sun tätä ja itse teen tätä ja tota. Sovitaan kumpi menee lapsien luo jos jotain. Jos mummo kaipaakin sitä soffailua, alkanee käynnit harventua. Tai passita hänet kärrylenkille ja käy vaikka suihkussa / tee olkkarissa kuntopiiri.



Anoppi haluaa auttaa, teillä kaikilla uusi tilanne. Sinä ehkä himppa turhan vieraskorea plus mietit liikaa. Relax!

hyvin hoksattu:) Täytyy myös muistaa raha-asioissa, että anopin omat rahat ja tekee mitä lystää. Voithan sitten myöhemmin jakaa rahat kaikkien lasten kesken sanomalla ettei meidän perhessä olla puolueellisia toisten lasten kustannuksella. Muuta ei tarvi selitellä!