Onko avioero pahin epäonnistuminen

Onneksi ei näköpiirissä, yhdessä 18 v josta aviossa 10 v.

Ottaisin sen raskaammin kuin muut elämän murheet kuten työelämän vastoinkäymiset tai epäonnistumiset. Mutta pitää olla itselleen ja muille myös armollinen, surra surut, käsitellä kriisit ja keskustella vaikka ammattiauttajan kanssa henkiset solmut auki. Uskon, että kriisin jälkeen uusi alku on mahdollinen.

onhan se epäonnistuminen.. Mutta omalla kohdallani myös onni. Erosimme reilu vuosi sitten ja mä tunnen itseni taas omaksi itsekseni. Saan tuntea, hengittää ja olla mitä haluan. Mies oli kahlitseva, ahdistava, narsistinen. Asun lasten kanssa unelmieni talossa. Lapset tapaavat isäänsä säännöllisesti. Mulla ihana uusi suhde. Elämä hymyilee:)

Olin musertua avioeron alle. Mutta kun näin sen kaiken hyvän, mitä siitä seurasi niin väitän, että se on minun elämäni suurin onnistuminen.



Aviossa 20 v, jonka jälkeen mies petti ja jätti.

oli oikea päätös, ei epäonnistuminen.

jollain vakavalla tavalla, kuten esim. pettämällä. Se, että on huono puoliso ja vanhempi. Että elää elämäänsä kusipään tavoin. Se, että mielen kerroksissa kenties jossain on pieni ihan herttainen ja kiltti kohta, ei pääse koskaan pinnalle merkityksellisellä tavalla, vaan henkilö elää tuottaen vain jatkuvaa tuhoa läheisilleen - siinä pahin epäonnistuminen.