Lue keskustelun säännöt.
Mä olen tehnyt samanlaisen "mokan", kuin tuo nainen, jonka taloa maalattiin.
22.09.2012 |
Muutimme rintamamiestaloon, johon piti tehdä iso remontti.
Laitettiin ensin yläkerta kuntoon, lattian päällystys ja seinien tapetointi, alakerrasta irrotettiin tapetit, oli tosi tiukasti kiinni, ja irrotettiin pahvit katoista ja yhden huoneen katon vahaus ym.
Talon oston aikaan oli myös muuta stressaavaa tapahtumaa ja talon ostoakin sai jännittää, saadaanko me se, vai meneekö kauppa puihin. 3kk oli pitkä aika.
Ilmeisesti nämä stressit sai aikaan mulla reuman puhkeamisen kunnolla. Tapetin poistot ja muut kevyemmät työt sai ranteet tulehtumaan kunnolla.
Pyydettiin miehen sukulaisperhe avuksi lattiahommaan. Lisäeristettä piti laittaa ja lankut asentaa. Olivat yhden päivän apuna. Mies teki muuten työtä pari viikkoa.
Talkoopäivänä minä tein ruoan ja lähdin sitten lasten (eskarilainen ja kaksi alakoululaista, 2 omaa, 1 talkooperheestä) kanssa pikaisesti käymään rannalla, kun heillä tekeminen loppui kesken ja kaupasta ostamassa jätskit.
Soitin matkalla anopille, voisiko hän viedä työporukalle kahvit tai lainata mulle termaria, kun mulla oli se ruoantekomahdollisuus vain pihalla ja anoppi rääkyi mulle puhelimessa, että pitikö niitä sun lapsia juuri nyt lähteä rannalle viemään? Hilkjeni kyllä kun sanoin, että mulla on kaikki lapset mukana. Keitin sitten kahvit myöhemmin useammassa erässä.
Ilmeisesti tätä MINUN rannallelähtemistä kuitenkin keiteltiin myöhemmin meidän selän takana, koska olimme vajailla sähköillä aika kauna, kun mies turhaan odotteli veljeänsä avuksi, kun he olivat niin sopineet.
Tein siis ison virheen, vaikka tein ne asiat, mihin sillä hetkellä pystyin. Tapanani ei ole ollut sairauksistani kauheasti huudella, varsinkaan anopille, koska siitä nousee hirveä show. Rannetuet käsissäni, he varmaan ottivat esityksenä.
Aivan sama. Yhteistyömme on nykyään minimaalista.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että pitää tehdä omia tulkintoja ja sen mukaan loukkaantua ja raivota aivan pienistä asioista. JOkainen perhe toimii tavallaan ja talkooporukalla on vapaa valta sanoa ei kiitos. MIksi ihmeessä pitää selän takana haukkua ja päivitellä?
Meillä on aina ollut selvää, että joku huolehtii lapsista ja tekee vähän "kevyemmin". SAmainen usein huolehtii ruokapuolestakin.
Eniten ärsytti kun oltiin anopin luona autotallinsiivoustalkoissa ja anoppi paukutti kesken kaiken marjaan. Ei tiedetty, mitä voi heittää pois ja mitä ei, ja kun anopin piti huolehtia lapsista(nuorin 1,5-vuotias), niin sekin jäi, joten talkooporukka lähinnä seisoskeli sen marjastamisen ajan ja huolehti lapsista. Autotalli saatiin sitten siivottua lopulta, mutta aika tehotonta se homma oli ja siihen saatiin kulumaan ikävästi aikaa. Anopin mielestä kun oltiin vain loikoiltu hänen marjastamisensa ajan eikä hänestä muutenkaan lapset tarvinneet hoitajaa,kun siinä pihalla pyörivät talkooväen jaloissa.
Minusta jokainen tekee talkoissa sen verran, kun pystyy ja jaksaa. Muut eivät voi sitä määritellä eikä muille kuulu jokaisen terveydentilan yksityiskohtaiset kuvaukset. Jos ei pidä tilanteesta, voi itsekin kieltäytyä talkooavusta. Talkoot kun ovat vapaaehtoisia.