Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ruokailusta, apuja ja mielipiteitä.
21.09.2012 |
Kyseessä 4v lapsi, jonka syömiset on yhtä huutoa. Ennen syönyt hyvin, nyt viimeisen 6kk aikana tullut tämä ongelma.
Tämän päivän esimerkki:
Tarjolla siis perus kotiruokaa, jota muut perheenjäsenet söivät ja tykkäsivät. Ei mitään normaalista poikkeavaa ruokaa siis. Samaa ollut aikaisemminkin.
4v sanoo ruuan olevan pahaa, eikä syö. Kuitenkin alkaa huutamaan, kun lautanen otetaan pois ja sanoo, että syö. Annetaan vielä mahdollisuus, mutta ei syö sovitussa ajassa. Jos autetaan, alkaa kakomaan ruokaa, itkemään ja oksentamaan. Eli se siitä.
Lautanen otetaan pois ja laitetaan jääkaappiin. Lapsi huutaa kuin hyeena, että on nälkä ja haluaa syödä. Itkee, potkii, raivoaa. Sovimme, että seuraava ruoka on iltapala ja saa syödä syömättä jääneen ruuan. Sanoo syövänsä.
Tulee iltapalan aika ja sama taistelu. Lapsi ei syö sovittuna aikana. Ei edes maista ruokaa. Lautanen pois ja lapsi nälissään nukkumaan. Saa toki lasillisen vettä.
Eli..
Teimmekö mielestäsi oikein? Oliko ok tarjota SAMAA ruokaa iltapallakin? Vai olisiko pitänyt tarjota normaali ilatapala. Miten aamupalan kanssa? Tarjoammeko jotain muuta, vai jälleen kerran samaa ruokaa (on vielä jäljellä sitä)
Lapsi siis taistelee USEIN ruuan kanssa, on yhtä huutoa. Söisi tyyliin ketsuppia ja makaronia, jugurttia ja leipää. Lämpimien ruokien kanssa tappelu kaikista pahinta.
Miten tämän asian kanssa nyt pitäisi toimia. Olemme väsyneitä :( Ja emme haluaisi antaa lapselle koko ajan periksi tai sitten olla jatkuvasti rankaisemma lasta. Haluaisimme yrittää luovia tämän asian jotenkin niin, että kaikki olisimme tyytyväisiä. Vinkkejä siis kaipailisimme.
Kommentit (7)
Ap:n touhu kuulostaa liian julmalta ja riitaa haastavalta, ruokailun on tarkoitus olla mukava yhteinen hetki eikä ruoalla saa ikinä palkita tai rankaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoasta ei pidä lapsen kanssa tapella. Tyynen rauhallisesti tarjotaan, pakko ei ole syödä eikä tuputtaa pidä. Lapsi päättää paljonko syö ja kuinka kauan. Vanhempi päättää, mitä syödään. Tietysti osan aterioista lapsi saa itse valita esim. muutamasta vaihtoehdosta. Jos lapsi on terve ja normaalipainoinen, asiaan ei tarvitse kiinnittää suurta huomiota.
Meilläkin yök en tykkää jutuista joutuu varoituksen jälkeen jäähylle, kertaalleen pääsee takas pöytään, mutta jos pelleily jatkuu nikn sitten pois.
Mutta jos teillä tuo nykyhomma ei tunnu toimivan niin koittaisin ehkä jättää lapsen kokonaan huomiotta. Lautanen eteen ja syö ja juttele muun perheeen kanssa mukavia, älä reagoi lapsen juttuihin mitenkään. Tietty jos alkaa tyyliin heitellä ruokaa niin lautasen voi ottaa pois..
jos ei maistu, ei tarvitse syödä, kannustetaan maistamaan. En tarjoaisi syömättä jäänyttä ruokaa. Koeta tarjota ainakin aamulla jotain mistä pitää, että lähtisi päivä hyvillä mielin käyntiin. Mitä väliä vaikka söisi leipää ja jugurttia aamuisin aina.
Valtataistelussa harvoin vanhempi voittaa, paitsi jos ainoana tavoitteena on lapsen tahdon nujertaminen. Jos tavoitteena on oppia syömään koko perhe yhdessä mukavasti, niin pitää olla ihan toiset keinot käytössä.
Ota ruokailu oppimistilanteena, lapsi opettelee istumaan pöydässä. Nirsolle pakkomaistatus on ihan punainen vaate, se yleensä vaan lisää uhmaa. Jos ateriassa on nirsomakuja, niin ota lapsi mukaan ruoan laittoon. Katsotte netistä miten parsakaali kasvaa, mitä ruokia siitä voi tehdä. Lapsi saa koskettaa ja pestä ja pilkkoa. Yök en syö - ruokia opetellaan syömään niin, että ensin riittää pelkkä haistaminen, seuraavalla kerralla kielelle kosketus ja kolmannella lapsi syö lysikalliaen. Toki jos innostuu, niin sitten vaikka kaikki kerralla.
Kaunista käytöstä kehut, mutta tärkeintä in keskittyä ruokailuun ja pöytäkeskusteluun. Puhutte päivän tapahtumista. Kasvatus on vähän taustalla. Alkuun jättäisin pienet käytösvirheet huomaamatta.
Sovitte etukäteen mitkä on riittävät syyt pöydästä poistamiseen. Mä en ymmärrä jäähyä tässä yhteydessä, koska lapsi pelaa aikaa ja jäähyllä saa sitä lisää.
Joka aterialla pitää olla jotain sellaista mitä kaikki syövät, aluksi ainakin. Kun saatte ruokailun sujumaan hyvin, niin sitten voi koko ateria olla ihan uuttakin.
Pöydästä pois kaikilta telkkari, lehdet, lelut, kännykät.
Ruoka ei ole palkinto eikä rangaistus, sillä tavoin tulee epäterve suhde ruokaan.
Mä tein esikoisen kanssa melkein nämä kaikki virheet, nyt meillä on kauniisti syövät lapset. Ovat ennakkoluuloisia ja pieniruokaisia. Piti muuttaa oma asenne tyystin.
Kolme lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannustetaan maistamaan. Jos ei syö, niin seuraavan kerran saa ruokaa vasta seuraavalla aterialla. Mutta ruoka ei ole koskaan pahaa, joskus se ei vaan ole jonkun mieleen!
Meillä tarjotaan ruokaa ruoka-aikoina. Lautaselle laitetaan aina pienehkö annos ruokaa, hiukan salaattia tai muita lisukeita, lasiin maitoa ja pieno leipäpala. Pakko ei ole syödä. Lisää saa sitten, jos/kun koko ruoka on syöty eli jos ei syö ruokaa ei saa toista palaa leipää tms. Pöydässä istutaan vähintään n.15min ja sitten saa poistua oli lautanen tyhjä tai ei(toki saa jäädä syömään, jos on vielä kesken).
Jos ei osaa käyttäytyä ruokapöydässä, niin yksi varoitus. Sitten jäähy ja jos ei vielä jäähynkään jälkeen osaa olla kunnolla niin sitten pois ja seuraavalla ruualla uusi yritys.
Joka aterialla tarjotaan aina uutta ruokaa eli aamupuuroa ei lämmitellä lounaalle tai illallista ei tarjoilla iltapalalla. (Toki välillä on lounaana esim. edellispäivän päivällisellä jäänyttä ruokaa).
En tiedä onko hyvä vai huono, mutta mäin meillä tehdään.