Sid Iceagesta, se kohta missä se sanoo, että yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin
onko sitä jossain nähtävänä, youtubesta en nyt löydä millään? Kiitooos.
Kommentit (7)
eikä edes niin totta, ei ainakaan kaikille.
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
eikä edes niin totta, ei ainakaan kaikille.
siis ainakin se, että yksin syntynyt oot, yksin sä lähtevä oot.
Siksi pitää pyrkiä olemaan sovussa itsenänsä kanssa.
eikä edes niin totta, ei ainakaan kaikille.
siis ainakin se, että yksin syntynyt oot, yksin sä lähtevä oot.Siksi pitää pyrkiä olemaan sovussa itsenänsä kanssa.
Mä nyt kyllä kritisoin lähinnä joitakin kohtia siinä itsestään selvien alun ja lopun välillä.
3
MITEN tuo runo tuli just sillon tänne,kun sain pettyä useampaan luotettuun ihmiseen..sattumaa totta kai,joittenkin mielestä.
kun ette Koskenniemeä tunne?!
Ja onhan se ihan selvää, että runossa on tietty sävy, jos se esiintyy sarjassa, jonka nimi on Elegioja.
Kai te nyrt Koulutien sentään tiedätte, ja eikös Ateenalaisten laulukin ole Koskenniemen?
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.