ääk, haluan lapsen, mutta pelkään miten jaksan vauva-ajan ja raskauden.

Vauvat varsinkin ovat erilaisia,ei ne yleensä huuda 24/7

sillä se kertoo, että ymmärrät millaiseen rumbaan olet ryhtymässä.

Et tarvitse "apua" vaan olet matkalla äidiksi.

Pelkoa,surua,kipua,rakkautta,onnea,iloa...

Itse näin raskaana painajaisia, että unohdin vauvani kauppaan tai unohdin syöttää ja vaihtaa vaipat :)

että sulla on jo kokemusta ja se on ollut rankkaa. Olenko oikeassa?



Meillä oli sama tilanne. Rohkaistuin viimein yrittämään uutta ja ikäeroa tuli reilu 5vuotta.



Mä valmistauduin siten, että varauduin pahimpaan. Loin itselleni sellaiset rutiinit, että vaikka kaikki menisi päin seiniä, niin pidän itsestäni huolta ja olen vähän itsekäs omieni tarpeideni suhteen.



Sehän kai se suurin ongelma oli ensimmäisen kanssa, kun hän oli niin hankala, niin oma itse, omat tarpeet ja oma elämä jäi.



Nyt sitten toisen kanssa otin omaa aikaa (kävin harrastuksessa kerran viikossa), heräsin aina aikaisin aamulla ennen muita (mulle hiljainen aamu suihkuineen ja kahveineen on tärkeä, vasta sitten voin olla muita varten). Pidin huolta, että syön hyvin ja järkevästi...



Tee siis sellaisia asioita, jotka ovat itsellesi tärkeitä ja ole hieman itsekäs. Näin jaksaa paremmin.



Vaikka meidän toisella lapsella on refluksi ja maitoallergia ja vauva-aika ei todellakaan mennyt varsinaisen putkeen, niin siltikin se oli niin paljon helpompaa kuin ensimmäisen kanssa.



Ihan varmasti sen takia, että ajattelin myös itseäni, omia tarpeitani ja osasin hahmottaa omat voimavarat ja jakaa taakkaa paremmin miehen kanssa.

Eli yhdestä on kokemusta. Ensimmäinen oli erittäin haastava. Ei nukkunut kunnolla, söi huonosti ym. Elin univelassa n. 2,5 vuotta. Ja pitkään olin sitä mieltä, että yksi lapsi riittää. Nyt asenne on hieman muuttunut. Jos kuitenkin nyt hankkisimme toisen lapsen. Pari vuotta "haastavampaa" elämää on kuitenkin suhteessa vähän kun vertaa mitä saa. Ja kerran täällä eletään. Ehkä välillä on turhaa miettiä liikaa, sillä näitä asioita voi vain hyvin vähän hallita. Mutta uskon, että kun lapsi on vaikka leikki-ikäinen, et katuisi rankkaa vauva-aikaa. Ja voihan vauva olla helppokin.