Kutsumatta jättämisestä kiusauksen muotona-ketjusta muistui mieleen ikäviä muistoja

Eli toisesta kejusta jossa mietittiin onko kiusausta jos yksi jätetään kutsumatta juhliin, tuli mieleeni omia koulukokemuksia.



Olin kiusattu. Kerran minut kutsuttiin neljännellä luokalla luokkakaverin synttäreille. Olin ihan innoissani kutsusta. Touhua täynnä. Kun tulin oven taakse kuulin hihitystä. Lopulta joukko tyttöjä tuli avaamaan ilmoittaakseen, etten minä ole tervetullut. Lahja napattiin kädestä ja siitä kuului kiitos. Kyyneleet silmissä lähdin kotiin. Viivyttelin pitkään matkalla ja ennen omaa kotia kuivasin kyyneleet ja vastasin äidilleni, että oli ihan kivat juhlat. Ylpeydeltäni en pystynyt totuutta kertomaan.



Kiusaamista jatkui useamman vuoden. Nyt ihmettelen, että minusta on kasvanut monenlaisen kokeman jälkeen näinkin ehjä ihminen. Ehkä on totta, että monista sirpaleista rakentuu meistä vahvimmat.