oletko koskaan irtisanutunut?

onhan sitä työpaikkoja tullut vaihdettua. Ihan vaan niin että olen mennyt esimiehen puheille ja ilmoittanut että irtisanoudun. Siinä on sitten vähän juteltu asiasta ja tehty paperit.

ja hävettää. Ihan vaan ilmoitin pomolle 3 vuotta kestäneen työsuhteen jälkeen että lopetan, koska haluan keskittyä opiskeluihin, jotka oli ihan loppusuoralla ja hakea valmistumisen jälkeen enemmän oman alan töitä.

Nyt olen ollut vuoden työtön kun ei niitä oman alan töitä ole löytynyt..

asiakirja.

esimiehelle, että uudet haasteet odottavat ja kysynyt, missä muodossa hän tarvitsee virallisen irtisanoutumisen ja sitten täyttänyt ko. paperin.

Ensimmäisellä kerralla puhelimitse, koska pomo oli etäpäivällä. Soitin ja sanoin, että irtisanoudun, jotta sain irtisanomisajan heti juoksemaan.



Toisella kertaa lähdin totaalisen kammottavasta paikasta koeajalla ja jotta ei sen päivän jälkeen olisi tarvinnut mitään säätää, sanoin asian suullisesti ja annoin samalla allekirjoitetun paperin.

Ilmoitin asiasta lähiesimiehelle.

Irtisanouduin keskellä pahinta kesälomakautta, joten oli työn ja tuskan takana löytää joku esimies, jolle kiikutin valmiiksi kirjoittamani ilmoituksen. Pomon pomon pomo oli sitten paikalla ja tuskin edes tunsi minua, mutta työnsin lapun hänen kouraansa ja sanoin irtisanoutuvani.

kiitos ei vakipaikalle.

3 irtisanoutumista

1 kerta kieltäydyin jatkopestistä

1 potkut

ja muutama määräaikainen siivouskeikka joskus viime vuosituhannella.



Viimeisen 12kk aikana olen irtisanoutunut kahdesti, molemmilla kerroilla suoraan uuteen duuniin.

Nuo potkut tuli, kun alaikäisenä kesätyöntekijänä menin kysymään ylityökorvausten perään :)



Aina irtisanoutunut ilman paperiden kirjoittelua, ihan vain keskustellut asiasta lähiesimiehen kanssa ja sopinut molemmille riittävästä irtisanomisajasta.

Kumpikaan suora esimies tai hänen esimiehensä ei ollut paikalla, joten vein kirjallisen irtisanoutumisilmoituksen suoraan osaston vetäjälle.



"Miksi sä lähdit?" kysyttiin. Niin, miksiköhän.

"Miksi sä lähdit?" kysyttiin. Niin, miksiköhän.

Nyt vähän jännittää tulevaisuus.



Ja sehän onnistui ihan sanomalla asia ja ojentamalla lappusen esimiehelle, missä ilmoitin irtisanoutuvani.

kahdesti. Ensimmäisen kerran opiskelujen aikana, kun alko työ opintojen ohessa olemaan ihan liian rankkaa, joten päätin kituutella ennemmin köyhänä, kuin polttaa itseni loppuun. Muuten olisin varmaan jaksanut, mutta sillä hetkellä kyseisestä firmasta lähti paljon muita pois, jolloin väliaikaisesti työt sitten kasautui muille. Ja samaan aikaan minulla alkoi työharjoittelut, en vain jaksanut tehdä 13 tuntia päivässä raskasta, fyysistä työtä puoli-ilmaiseksi. Erosin ja pomoani harmitti asia kovasti, mutta ymmärsi kuitenkin.



Toinen kerta oli tänä vuonna. Erosin vakituisesta, todella mukavasta työpaikasta, koska tarkoituksenani on ryhtyä yrittäjäksi. Nt vähän harmittaa, että lähdin muutaman kuukauden liian aikaisin pois sieltä. Toisaalta en olisi saanut tätä kauan haaveilemaani projektia käyntiin, jos olisin kyseiseen paikkaan jäänyt.



Kumpaakaan irtisanomista en kadu. Ja molemmat työpaikat oli mukavia.

olisi pitänyt olla itsestään selvä kysyjille. Olisi ollut hukkaanheitettyä yrittää vastata sellaiseen yhtään mitään. Toki vastasin 'exit interview:n' kysymyksiin, mutta tuskin sieltä kukaan on mitään onkeensa ottanut.



Minulle haukuttiin työkavereitani, avointa keskustelua työolosuhteiden parantamisesta ei sallittu, koskaan aamulla ei tiennyt millä tuulella esimies on, aloin pelätä työssäkäyntiä ja olin todella iloinen kun pääsin pois. Tästä on nyt 12 vuotta, jonka jälkeen olen koko ajan ollut samassa työpaikassa ja pääsääntöisesti viihtynyt oikein hyvin.