5-vuotiaan pojan käytös ja mahdollinen taitojen puute?

On täysin kiinni siitä onko lapsi tottunut lääkärin tapaisiin kommentteihin. Aikuisilla on omat tapansa puhua, jo se että lääkäri on toiselta paikkakunnalta, voi johtaa siihen että käyttää erilaisia sanontoja. Jos lapsi on päiväkodissa, ja perheenne ei ole paljoa tekemisissä muiden kanssa, jää lapsen puhekieli aika suppeaksi. Ennen vierailtiin harva se viikko jonkun toisen perheen luona, ja lapset oli kokoajan menossa mukana, eli kieli kehittyi valtavan monipuoliseksi.

Niin, hän ymmärtää mielestäni ohjeita jollain tasolla hyvin mutta sitten taas hyvin usein ongelmana onkin se, että ei tunnu kuuntelevan. Saattaa esim. alkaa puhumaan päälleni kuin mitään en olisi sanonutkaan ja jos varmistan, kuuliko hän mitä sanoin, usein käy ilmi että vakuuttelusta ("joo, kuulin") huolimatta hän ei omien sanojensa mukaan "muista" sanaakaan... ei ole sellainen huithapeli kuin nuorempana, eli en usko ADHD-mahdollisuuteen (enää). Iän myötä on rauhoittunut selkeästi ja samoin käytös on jotenkin jäsentynyt enemmän, mutta vieläkin on motorista levottomuutta päivittäin jne.



Lapsi toimii monesti ennen kuin pysähtyy kuuntelemaan. Ja tosiaan tuo ns. säpsähtely ohjeista on aikalailla jokapäiväistä. Lauloin hänelle yksi päivä "pää-olkapäät-peppu"-laulua (nimeä en muista, mutta tiedätte varmaan?) ja jouduin HIDASTAMAAN jo ekalla kerralla, koska lapsi ei meinannut pysyä perässä ja silloinkin kädet menivät minne sattui.



Ap

Ja kyllä hänellä on kavereita päiväkodin ulkopuolellakin, viimeksi eilen olimme puistoilemassa pitkäaikaisen kaverin kanssa. Nuorempana pojalla epäiltiin Aspergeria nimenomaan erikoisen puheen vuoksi, siis puhui huoliteltua yleiskieltä vaikka kotona ja päiväkodissa, mummolassa jne. kuuli lähinnä puhekieltä. Puheessa on hassu "melodia" (jos näin voi sanoa?) ja usein puheääni on todella kova.



Ap

Niin, hän ymmärtää mielestäni ohjeita jollain tasolla hyvin mutta sitten taas hyvin usein ongelmana onkin se, että ei tunnu kuuntelevan. Saattaa esim. alkaa puhumaan päälleni kuin mitään en olisi sanonutkaan ja jos varmistan, kuuliko hän mitä sanoin, usein käy ilmi että vakuuttelusta ("joo, kuulin") huolimatta hän ei omien sanojensa mukaan "muista" sanaakaan...

paljon omissa ajatuksissaan? Meillä poika on aina ollut tuollainen, me kutsutaan sitä pieneksi hajamieliseksi professoriksi ;) Ymmärrän häntä hyvin koska itse olen aina ollut myös introvertti, hyvin omissa maailmoissani viihtyvä ihminen jolle joskus vaatii melkoista pakottamista keskittyä ulkomaailmaan.

että silloin yli 90% lapsista on suurinpiirtein yhtä kehittyneitä. Arvelen että lapsellasi on erittäin hyvä keskittymiskyky. Mikäli joissain jutuissa ei ole mitään järkeä, lapsi ne jättää huomioimatta. Niinkuin kosketa sitä ja tätä. Mun lapset olis kysyny tossa tilanteessa "Miksi ?" mutta eivät kylläkään "totelleet". Jos joku pyytää sinus tekemään jotain epätavallista, miten ap reagoit, poika luultavasti reagoi samoin kun sinä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on toki hyvä kyseenalaistaa joissakin tapauksissa sitä mitä tehdään, mutta lapsen "opettaminen" kapinoimaan esim. lääkärintarkastuksessa ei kyllä palvele kenenkään etua. Ne tarkastukset kun tehdään ihan hyvästä syystä kuitenkin ja myöhemmin vaikkapa koulussa voi tulla ongelmia eteen, kun pitäisi sopeutua ryhmään eikä voikaan valita olla tottelematta.



Ap

Liittyvätkö nämä ohjeiden ymmärtämättömyydet nimenomaan liikkumiseen ja laululeikkeihin vai muuhunkin toimintaan (vaikka piirtämiseen tai palikoiden asetteluun)? Jos ne liittyvät liikuntaan ja laululeikkeihin, millaisa liikkeet ovat - onko ongelma ehkä vartalon keskiviivan ylittämisessä? Jos ne liittyvät muuhunkin, onko kyse moniosaisista ohjeista vai ihan lyhyistä ja yksinkertaisistakin?



Ja se puhe ja sanavarasto. Onko se varmasti oikeaa kommunikatiivista puhetta (jos ja kun lapsi ei kuitenkaan kuule tai kuuntele toisten puhetta) vai mahdollisesti jotain kaikupuhetta, tv:stä tai saduista ulkoa opittuja lauseita joita onnistuu usein käyttämään (joko tahallaan tai vahingossa) sen verran sopivissa paikoissa, että sitä voi luulla hänen itse tuottamakseen puheeksi.



Tuossa on vielä oireita niin monesta eri asiasta ja kun teillä on jo käytössä pienryhmä ja olemassa hotiava taho, siellä varmaan on jotain "ihan oikeaa" taustalla. Mikä diagnoosi nyt on voimassa?

kun näin moni "taho" on kiinnittänyt asioihin huomiota. Meidän kunnassa (pk-seutu) kirjoitetan neuvolasta lähete esim. puheterapeutille, joka tekee perusneurologiset testit ja sitten ohjaa eteenpäin muille tahoille. Siis lähete yhteen paikkaan, ei moneen, kun ei tiedetä tarkasti syytä. Mielestäni nyt kannattaisi aktivoitua, että asiat saa selvitettyä hyvissä ajoin ennen koulua. ja toisaalta, jos vaikka on ihan kypsymättömyyttä niin sitäkin kehitystä voidaan sitten tukea :) Pääsasia, ettei lapsi itse ajattele olevansa huono ja saa sen vuoksi huonoa itsetuntoa. Tsemppiä teille!



terkuin, äiti ja terveydenhoitaja :)

Ymmärtääkö hän kuinka hyvin suullisia ohjeita noin muutoin?



Tuli nimittäin heti mieleen se, että poika ei ymmärrä kaikkea kuulemaansa (olisi siis kuullun ymmärtämisessä vaikeuksia).



Meillä lapsella on tuo ongelma ja se ilmeni juuri sellaisena "pelkuruutena" (ei ymmärrä ohjeita -> ei suostu kokeilemaan koska ei osaa tehdä kuten muut). Esim. juuri laululeikit olivat näitä, joihin poika ei suostunut osallistumaan.



Tämä toki on vain minun arvailujani.

Mulla siis 5,5v lapsi ja on si häiriö, samanlaista kuin teillä hyvin pitkälle. Ensin luultiin aspergeriksi mutta testauksien jälkeen ongelmaa oli vain aistien tasolla, aistiyliherkkyyttä, motorista ongelmaa yms sekalaista taitojen puutetta. Lastenneurologilta saatiin maksusitoumus SI-erikoistuneelle toimintaterapeutille, siellä käydään kerta viikkoon ja on auttanut paljon. Lue kirja aistien aallokossa, auttaa ymmärtämään paljon aistiongelmia ja si:tä.



Vie lapsesi tutkimuksiin, meillä köyhä rupukunta ja sai kyllä taistella että pääsi tutkimuksiin.

Ps. Päiväkoti on yleensä htvää kuntouusta, meilläkin lääkäri "pakotti" lapsen puolipäivähoitoon, itse alkuun harrasin kuntoutushoitoa vastaan kun olin kotona vauvan kanssa eli tarvetta hoidolle ei ollut. Meni päiväkotiin kuitenkin ja sekin on auttanut paljon.