Kaveri suuttu kun, sanoin sille et, " sä et tiedä synnyttämisestä mitään"

Sektiossa pääset hetken helpommalla, mutta sitten...

kyllä se aha voi ihan oikeasti olla tosi kipeä. Sektiossa kivut onkin jälkikäteen, alatiesynnytyksessä lähinnä etukäteen. Kasvahan aikuiseksi jo jos olet kerran lapsenkin saanut ja ihan alakautta vieläpä :)

t. 2 lasta alakautta synnyttänyt

ja sitten vasta synnytti (käskystä)



Kiva kuitenkin, kun annoit minun toipua kokonaiset kaksi päivää isosta vatsan alueelle kohdistuneesta leikkauksesta ja sitä edeltäneestä 14 kestäneestä synnytyksestä ja VASTA sen jälkeen tulit kotiini häsäämään minun perheeni asioista..



niin kaikki eivät ole kuin sinä, siksi sinun ei tarvitsekaan välittää muista!! (en minäkään sinusta enää piittaa)

Mulla ainakin oli ensimmäisen lapsen section jälkeen hirveet jälkisupistukset.



T:kaksi sectiota läpi käynyt

Itse olen kokenut normaalit supistukset, mutta synnytykset ovat päätyneet sektioihin kahdesti. Joten voin sanoa, että et sitten tiedä haavakivusta yhtään mitään.... kyllä se on hankalampaa kuin hetken kestäneet supistukset

Aiemmin olen täältä lukenut ettei satu ja haava paranee samantien ilman mitään kipuja.

En vaan jaksa uskoa! Helpolla oot päässy kun kersas on vaan otettu sun mahasta. Ponnistaen maailmaan synnyttäneet on ainoita jotka tietävät mitkä on synnytystuskat.

Minä synnytin alakautta ja supparit sattuivat kipeästi, mutta ponnistaminen ei tuntunut missään, vaikka lapsi revittiin pikavauhtia imukupilla, kun oli hengenvaarassa. Jälkeenpäin olo oli hirveä ja alapää oli yli kuukauden tosi kipeä.



Eli ei se ponnistaminen kaikilla mikään autuaaksi tekevä ole =) Vaikken kyllä uskokaan siihen, että kärsimys jalostaa =D

Harvoin tulee valitettua siltikään. Eikä ne haavat enää mitenkään liity itse synnytykseen. Sektiosynnytys=helpposynnytys. Molemmat oon läpikäynyt ja, jos joskus vielä pitäisi valita kummin, niin ehdottomasti sektio. Niin iisi se oli.

Kaverisi tapauksessa sektio on ikään kuin ulkoistettu synnytys - on synnytyksessä mukana (kuten leikkaussalihenkilöstö) kuitenkaan itse synnyttämättä. Kohtulihashan synnytyksessä sen työn tekee, jos tekee.



Ei niitä lapsia voi sinne kohtuunkaan jättää, kaikkihan sen ymmärtää ja lapsen terveyttä pitää ajatella ensi sijassa. Harmittavaa mutta luonnollista, että tuon kokoluokan operaatioot eivät kivuitta parane.

Luultiin että kohdussa on jotain mitä ei kuulu olla, ultrattiin ja diagnoosi oli

Erittäin voimakkaat jälkisupistukset ja voin sanoa viisi lasta synnyttäneenä että leikattujen äitien jälkisupistukset voi olla todella voimakkaita!Että eiköhän nyt jo lopeteta tämä naurettava kädenvääntö synnytystavoista??Myönnän että olen äärimmäisen tyytyväinen että koskaan ei ole leikattu mutta en vajoa alas ja ala täällä ketään moittia ja arvostella synnytystavan takia.Olenhan sentään jo aikuinen ihminen ;)

Tai oletan olevani...

älä väitäkkään että sektiosta selviää nuin vain!kokemuksesta voin sanoa et yritin synnyttää lastani 21 tuntia ja 2tuntia kesti ponnistusvaihe,lääkäri leikko välihan ja yritti kahdella eri imukupilla,ja kun ei mtn.ollut tapahtunut niin päädyttiin hätäsektioon.synnytyksestä aikaa kohta viisi kuukautta ja sektio haava on edelleen välillä kipeä,ja alapään haavkin oli tosi kipeä!et eiköhän jokainen äiti tiedä mitä synnytys voi olla,tuskin tyhjästä valittaa kaverisi!!vähän kannattee miettiä mitä sieltä suustaan päästelee!!

Mulla on kaksoset joista toinen on erityislapsi, sä et voi puhua lapsenkasvatuksesta mitään!"

minä olisin halunnut alatiesynnytyksen ihan vain haluamisen vuoksi... Nyt vielä jälkeenpäin harmittaa enemmän, kun lukee noita kohdun repeämisjuttuja ja muita komplikaatioita seuraavissa raskauksissa ja synnytyksissä saati sitten noita " pika" synnytyskertomuksia, joissa kaikki meni kivasti putkeen...



Turha kuitenkaan kuvitella, että se olisi mitenkään äidin erinomaisuutta, miten hyvin ja loistavasti synnytykset ovat menneet. KUn oikein kovasti haluaa päteä ja osoittaa olevansa hyvä saa paskankin kääntymään kullaksi...

sektiossakin. Itse koin onnekkaana liki kivuttoman sektion, mutta samaa ei voi todellakaan sanoa kaikista muista sektioäideistä. Toiset ovat järjettömän kipeitä vielä monta viikkoa leikkauksen jälkeen ja kaikki liikkuminen sattuu.



Sama hommahan se tuntuu olevan alateisynnytyksen kanssa. Joillain se on järkyttävän tuskainen kokemus, tuntikausien piina ja toinen taas kertoo sen menneen helpommin kuin olisi koskaan uskonut. Eikö tuollainen helpon synnytyksen kokenut sitten tiedä myöskään synnytyksistä mitään? Toisaaltahan voitaisiin ajatella että juuri hänellä on sitä jotain mitä synnytykseen tarvitaan, kun kerran kaikki sujui niin helposti ja pienin kivuin...

tuon lauseen sanottuaan enään kovin montaa ystävää...harmillista.

Ja eka vuorokausi leikkauksen jälkeen oli kyllä aika kauhea. Jälkisupistukset saivat itkemään ja voihkimaan niin ettei huonekaveri voinut nukkua vaan huuteli sermin takaa että olisko sun aika pyytää lisää kipulääkettä. Viisi piikkiä takamukseen yhden yön aikana.

Mä olen taas kuullut että jälkisupistukset voi olla todella kauheita sektio potilailla juuri siksi että kohdussa on suuri haava.



Tosin en kyllä silti lähde vertaamaan alatiesynnytystä ja sektiota. Kummastakaan et kivuitta selviä. Tämän toisen lapseni haluaisin kuitenkin synnyttää sillä " oikealla tavalla" jos vain mahdollisuus suodaan.

Minäpä saankin vauvani leikkauksella, se toimitetaan minulle sievästi kapaloon käärittynä ja kivusta ei tietoakaan. Olenkin aika kapearunkoinen tapaus.

JA KYLLÄ VOIN SANOA ETTÄ SEKTIO OLI IHAN LASTEN LEIKKIÄ ALATIESYNNYTYKSEEN VERRATTUNA!! Ei se paranemisprosessi ole MITÄÄN alatiesynnytykseen verrattuna. Ei siis mitään!!!