Mistä syystä sinua on kiusattu koulussa?
Kommentit (29)
kiusattiin koko kouluaika. Ja sillehän minä en voinut mitään , silmä karsastaa vieläkin.
Minäkin kärsin masennuksesta, huonosta itseluottamuksesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta. pari itsemurhakokeilua takana nuorempana...
Olen myös juonut paljon pahaan olooni ja kärsinyt eri syömishäiriöistä.
Onneksi ihanan miehen ja lasten syntymän myötä olen oppinut olemaan enemmän Sinut itseni kanssa.
kun omistin hevosia. Jostakin tämä tieto oli tullut tarkkisluokkalaisten kahden tytön korviin, jotka myös tykkäsivät hevosista. Vetivät sitten koulun välitunnilla turpaan, koskaan en ollut tavannut heitä ennen tätä "tapaamista".
Välituntivalvojaa ei ollut, joten vetivät sitten lättyyn koko välitunnin. Jälkikäteen sain tietää, että syynä oli ollut tämä hevosten omistaminen... Olivat niin täynnä katkertuutta ja kateutta "kermapersettä" kohtaan. Surulllinen juttu myös heidän kannaltaan (olivat alkoholiperheiden lapsia). Ei jäänyt traumoja, mutta edelleen olen vihainen koululle, kuinka huonosti hoitivat asian! Ja se välituntivalvojan puuttuminen! Sapettaa vieläkin niin huono oppilasturvallisuus, kun on näitä koulusurmaajiakin ohan kotimaassakin tapahtunut. Onneksi ei mennyt hampaita tai nenämurtunut.
Hammasraudoista,painosta ja finneistä
Silmälaseista pienempänä, liiallisesta laihuudesta ja halppisvaatteista murrosiässä. Ei huudeltu tai pilkattu, katsottiin vain pitkin nenän vartta ja annettiin ymmärtää, että kuulun muiden luusereiden joukkoon. Itsetuntoon ja omakuvaan vaikutti, valitettavasti.
Ala-asteella kiusattiin vaatteista.
Koko yläaste kiusattiin yleisesti kaikesta. En tiedä, mikä tietty asia minussa oli/on vialla. Uskon, että ujouteni vaikutti myös, koska olin helppo kohde.
En muista aikaa jolloin ei olisi kiusattu. Olin ujo ja kiltti ja en sanonut kenellekään vastaan. Pahinta toisaalta oli se kun jätettiin täysin huomiotta ja edes opettajat eivät muistaneet nimeäni ja naurattivat näin luokkaa.En ollut edes sen arvoinen, että nimeni olisi muistettu. Opettajat kiusasivat myös muuten vielä silloin kun olin vanhempikin. Jotkut saivat aina tulla myöhään luokkaan ja kun minä kerran sen takia tulin myöhässä, kun kukaan ei kertonut, että tunti alkoi aikaisemmin sain kauhean tivaamisen osakseni ja olisi pitänyt kaikille kertoa missä olen ollut. Opettaja on myös naureskellut oppilaiden mukana minulle, kun ryhmätyö esityksessä puhuessa alkoi huuli täristä, enkä meinannut saada puhuttua.
Olen aina ollut joko se kiusan kohde tai sitten täyttä ilmaa. Juoruja on myös levitetty niin sairaita, etten ole vieläkään toipunut. En olisi halunnut tällaista elämää. Jotkut joutuvat kestämään vielä pahempaa, mutta itselle kyllä riitti jo tämä. Toiset saavat myös vahvuutta näistä kokemuksista. Itsellä nämä ovat puolestaan lamaannuttaneet. En millään meinaa päästä enää eteenpäin ja elämästä on hävinnyt onnellisuus. Minulle onnellisuutta on jo se, että olen joku päivä rauhallinen ja pystyn nukahtamaan ilman painajaisia. Unessa kysyn aina miksi teitte tämän minulle. En tiedä mikä oli syy tähän kiusaamiseen. Ehkä se oli ujous ja kiltteys ja se, että pidin eri asioista kuin muut. Myös koulun vaihdot olivat pahoja, kun kaikilla oli siellä jo oma porukka ja minä jäin ilman. Nämä kiusaamisketjut aina masentaa ja niitä on ikävä lukea. En tiedä ketä inhoaisin enemmän kuin kiusaajia. Omallakaan kohdalla kiusaajien paha olo ei kyllä selittänyt kiusaamista.
orvanhampaista :D
mulla oli tällaset https://www.google.fi/search?tbm=isch&q=bunny+teeth+girl&spell=1&sa=X&v…:
olen aina ollut hiusten ja ihonväriltäni luonnostaan hiukan tummempi, kuin monet suomalaiset (vaikka ihan suomalainen olenkin). Olin myös melkoisen hoikka ja siro verrattuna muihin luokkatovereihini.
Minua haukuttiin neekeriksi, maahanmuuttajaksi, nälkiintyneeksi afrikkalaiseksi, sontakasaksi yms. ja minussa kuulemma liikkuivat syöpäläiset.
Minun kohdallani oli paljon tuota syrjintää, minulle avoimesti kerrottiin, että olin luokan tyhmin ja rumin tyttö.
Kiusattiin myös hiukan erikoisen sukunimeni takia.
Olen onnellinen, että tyttäreni ei ole perinyt minun tummia piirteitäni. Hän on vaalea, suloinen, "tavallisen" suomalaisen lapsen näköinen, jolla on mieheni ansiosta myös tavallinen sukunimi.
Lapset osaavat olla hyvin ilkeitä toisille! Varsinkin jos hiukankin eroittuu massasta.