Lue keskustelun säännöt.
Mä en tiedä enää rakastanko miestäni.
18.09.2012 |
Mies on hyvä isä,käy omassa yrityksessään töissä,käyttää alkoholia kohtuudella,meillä ei ole väkivaltaa tms. mutta itse olen kotona koska fyysisiä sairauksia paljon enkä edes töihin kykenisi.En saa työmarkkinatukea eikä lääkärit kirjoita eläkepapereita. Romantiikkaa meillä on tosi harvoin,kahdenkeskistä aikaa ei oikeastaan ikinä. Täällä ei ole mll.n lastenhoitopalvelua eikä ketään kuka hoitaisi lastamme,olen kyllä kysellyt. Mies ei puhu kuin firmastaan ja niistä asioista. Elämä on pelkää arkea.Olen jotenkin tylsistynyt. Ikää minulla kohta 40v miehellä muutama vuosi vähemmän.Mitä te tekisitte?jatkaisitteko yhdessä vai eroaisitteko?
Kommentit (23)
ja perjantai-iltaisin me vietetään aikaa kahdestaan kun lapsi nukkuu mutta mies on vaan koneella ja puhuu firmastaan,olen yrittänyt romantiikkaa.Sitten toinen juttu on että meillä pitäsi remontoida että lapsi saisi huoneen ja tämä tilanahtaus ahditaa.Mies ei ehdi remontoimaan mutta ei anna mun myöskään tilata kirvesmiestä tms. eikä asiat etene.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies selitteli myös kaikenlaisia tekosyitä, kunnes tilasin netistä jonkun esitteen ja sieltä mulle soitti mies, joka oli vaikka heti valmis tulemaan meille hommiin. Se sai mieheen sellaisen vaudin ettei mitään määrää. =)
Miehet ovat monesti tuollaisia ettei heillä ole oikein muuta juteltavaa kuin työt. Mä kuvittelin pitkään, että me juteltiin ennen tosi paljon ja mieskin kertoi tunteistaan, mutta jossain vaiheessa tajusin, että silloinkin mä vain juttelin ja mies myönteli ja oli jutussa mukana. Toki kertoo rakkaudestaan, mutta siihen se sitten jääkin. Hän ei vain osaa keskustella syvällisiä, mutta on oppinut kuuntelemaan. Se auttaa aika paljon tälläisen ihmisen kanssa, jonka pitää puhua paljon tunteistaan.
Voi kun te saisitte lapsenvahdin koko viikonlopuksi. Menisitte jollekin mökille missä ei ole konetta ja olis vain pimeyttä, tähtitaivas, takkatuli ja te. =)
Vaikka mies on kunnon isä, puoliso ja elättäjä, niin jos suhde on tylsistynyt, niin eroaminen on se vaihtoehto.
Löydät varmasti miehen, joka tarjoaa tuon kaiken vastuullisuuden ja sen lisäksi romantiikkaa ja huomioimista. Sitten kun eroat, niin saat uuden prinssin kanssa kahdenkeskistä laatuaikaa ainakin joka toinen viikonloppu, kun tulevan ex-miehesi on pakko hoitaa lapsia.
Mun mies selitteli myös kaikenlaisia tekosyitä, kunnes tilasin netistä jonkun esitteen ja sieltä mulle soitti mies, joka oli vaikka heti valmis tulemaan meille hommiin. Se sai mieheen sellaisen vaudin ettei mitään määrää. =)
Miehet ovat monesti tuollaisia ettei heillä ole oikein muuta juteltavaa kuin työt. Mä kuvittelin pitkään, että me juteltiin ennen tosi paljon ja mieskin kertoi tunteistaan, mutta jossain vaiheessa tajusin, että silloinkin mä vain juttelin ja mies myönteli ja oli jutussa mukana. Toki kertoo rakkaudestaan, mutta siihen se sitten jääkin. Hän ei vain osaa keskustella syvällisiä, mutta on oppinut kuuntelemaan. Se auttaa aika paljon tälläisen ihmisen kanssa, jonka pitää puhua paljon tunteistaan.
Voi kun te saisitte lapsenvahdin koko viikonlopuksi. Menisitte jollekin mökille missä ei ole konetta ja olis vain pimeyttä, tähtitaivas, takkatuli ja te. =)
anoppi katsoi kesällä yhden yön lasta mutta hänkin on ollut sairas ja nyt kun taas tervehtynyt niin jatkuvasti menossa,nytkin lähtee 2 viikoksi Turkkiin. Oikein muita ei ole kun tuttavat eivät halua lasta hoitaa,mökkiloma kuulostaisi hyvältä.ap
Vaikka mies on kunnon isä, puoliso ja elättäjä, niin jos suhde on tylsistynyt, niin eroaminen on se vaihtoehto. Löydät varmasti miehen, joka tarjoaa tuon kaiken vastuullisuuden ja sen lisäksi romantiikkaa ja huomioimista. Sitten kun eroat, niin saat uuden prinssin kanssa kahdenkeskistä laatuaikaa ainakin joka toinen viikonloppu, kun tulevan ex-miehesi on pakko hoitaa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä sellaisia unelmia, jotka teitä molempia aikuisia kiinnostaisi? Voisitteko lähteä niitä kohti kulkemaan? Yhteiset unelmat voi tuoda esille paljon sitä hyvää ja uuttakin hyvää, mitä parisuhteessa on piilossa arjen alla. Tai jokin yhteinen tekeminen; olisiko sellaista mistä te molemmat innostuisitte, voisitteko yhdessä remontoida kotiinne lisää tilaa tms.
Onko sulla sellasta kivaa harrastusta tms mikä sua kiinnostaa tai innostaa? Löytäisitkö sellaisen? Oman olon paraneminen voi tehdä teille molemmille hyvää.
Iloa, rakkautta arkeen ja arjen yläpuolelle nousevia hetkiä teille runsaasti!!!!
vaan vaiheelta jossa suhde voi uudistua. Mutta toisaalta se vaatii kyllä molemmilta osapuolilta työtä, myös siltä mieheltä.
Itse elän ihan arkisessa suhteessa ja olen tyytyväinen, koska en odotakaan mitään ihmeempiä parisuhteelta kuin että arkemme jaetaan ja lapsia yhdessä kasvatetaan. Näin tehdään kunnes kuolema meidät erottaa kuten on luvattu, ellei mitään täysin ylivoimaista estettä tule - pelkkä pitkästyminen ei sellainen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä sellaisia unelmia, jotka teitä molempia aikuisia kiinnostaisi? Voisitteko lähteä niitä kohti kulkemaan? Yhteiset unelmat voi tuoda esille paljon sitä hyvää ja uuttakin hyvää, mitä parisuhteessa on piilossa arjen alla. Tai jokin yhteinen tekeminen; olisiko sellaista mistä te molemmat innostuisitte, voisitteko yhdessä remontoida kotiinne lisää tilaa tms.
Onko sulla sellasta kivaa harrastusta tms mikä sua kiinnostaa tai innostaa? Löytäisitkö sellaisen? Oman olon paraneminen voi tehdä teille molemmille hyvää.
Iloa, rakkautta arkeen ja arjen yläpuolelle nousevia hetkiä teille runsaasti!!!!
vaikka ehdottaisin mitä vaan harrastusta tai tekemistä miehelle niin eipä hän halua mitään aloittaa,puhuu vaan yrityksestään.Ei ole tällä hetkellä harrastusta,johonkin työväenopiston juttuihin olisin halunnut mennä mutta ne ovat iltaisin ja jonkun pitää hoitaa lasta kun miehellä on epäsäännölliset työajat joskus lyhyt päivä joskus pitkä etukäteen ei sitä tiedä.ap
vaikka miehesi olisi kuinka kunnollinen tahansa niin rakkaus loppuu, kun siltä tuntuu. itse en voisi edes kuvitella olevani parisuhteessa -ei edes sen niin kunnollisen miehen kanssa, jollen tuntisi häntä kohtaan rakkautta tms. sinulla on vain yksi elämä, joten tee sitä arvoisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ollut aika samanlaista, sillä erotuksella, että lapset ovat paljon isompia. Monta vuotta minä yritin saada asioita paremmaksi. Lopetin tietoisesti typerät inttämisriidat, yritin ehdottaa yhteistä tekemistä, vähän niin, että aloitettaisiin alusta, puhtaalta pöydältä. Mikään ei käynyt. Kun tarpeeksi aikaa kului, annoin periksi. Arki toimii ok, mutta mitään muuta yhteistä ei oikein ole. Lisäksi, kun itse rupesin tekemään muutosta, ja mies jatkoi ikävää pilkkaamistaan, rupesin ikään kuin katsomaan tilannetta kokonaan ulkopuolelta, ja mietin, miten oikein päädyttiin yhteen. Nyt sitten, kun mies on lopulta havahtunut siihen, että olen oikeasti lähdössä, hän yrittää hirveästi keksiä yhteistä tekemistä ja hakeutua lähelle. Se vain on liian myöhäistä, hän ei vain enää ole ihminen, jota kohtaan tuntisin minkäänlaista kiinnostusta. Kaveri voisin olla, mutta ei häntä sellainen kiinnosta. Minä taas en enää halua, että hän koskee minuun ollenkaan.
Jos ei vielä ole liian myöhäistä, puhu miehesi kanssa, kerro se, mitä olet täällä kirjoittanut. Selvittäkää, onko jotakin vielä tehtävissä, että voisitte uudelleen löytää läheisyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja fyysisiin töihinkään en sairauksien takia pysty niin saisin kai työmarkkinatukea mutta se on aika pieni ja karenssiakin voisi tulla. Lisäksi mietin että löytääkö tässä iässä siss 40v monen sairauden omistavana(tavallaan työkyvyttömänä eläkettä vaan en saa)uuden miehen?olen vielä ylipainoinenkin.ap
Lisäksi mietin että löytääkö tässä iässä siss 40v monen sairauden omistavana(tavallaan työkyvyttömänä eläkettä vaan en saa)uuden miehen?
olisi hyvä syy pysyä vanhassa suhteessa...
Minä kun lähden, nautin tilasta hengittää. Jos joku mies on tullakseen elämääni, sitten tulee, mutta pärjään hyvin ilmankin.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka miehesi olisi kuinka kunnollinen tahansa niin rakkaus loppuu, kun siltä tuntuu.
Ei tunteet ole mitään ulkoa ohjattuja. Hyviä välittämisen ja rakastamisen tunteita tulee, kun kyseiset kemialliset aineet taas aktivoituvat ihmisen oman toiminnan myötä.
Ap:n kannattaa tosiaan huolehtia että toimii ainoan elämänsä aikana rehellisesti ja toisia kunnioittavasti. On siis hyvä syy panostaa lastensa ydinperheen hyvinvointiin ja löytää uudelleen läheisyys miehensä kanssa.
Ennemmin ap:n viestistä sain sen käsityksen, ettei hänellä itsellään ole oikein tarpeeksi virikkeitä. Hänen pitäisi panostaa itseensä, töihin ja omiin harrastuksiinsa enemmän. Nyt hän panostaa vain mieheensä ja lapsiinsa, niinkuin useat naiset tekevät -tai ajautuvat siihen koukkuun, koska mies panostaa kodin ulkopuolelle taas liikaa! Avioliittoneuvojalta saisitte hyviä ajatuksia, jotka saattaisivat sysätä teidät molemmat muutokseen.
Lisäksi mietin että löytääkö tässä iässä siss 40v monen sairauden omistavana(tavallaan työkyvyttömänä eläkettä vaan en saa)uuden miehen?
olisi hyvä syy pysyä vanhassa suhteessa...Minä kun lähden, nautin tilasta hengittää. Jos joku mies on tullakseen elämääni, sitten tulee, mutta pärjään hyvin ilmankin.
12
ja tietysti mietin miten taloudellisesti pärjään ja sitäkin että lapselle ero olisi kova paikka ja mieheni varmasti alkaisi yh-isäksi ja itse joutuisin sairauksien ja monen muun syyn takia alkamaan vkl-äidiksi.
Lisäksi mietin että löytääkö tässä iässä siss 40v monen sairauden omistavana(tavallaan työkyvyttömänä eläkettä vaan en saa)uuden miehen?
olisi hyvä syy pysyä vanhassa suhteessa...Minä kun lähden, nautin tilasta hengittää. Jos joku mies on tullakseen elämääni, sitten tulee, mutta pärjään hyvin ilmankin.
12
ja tietysti mietin miten taloudellisesti pärjään ja sitäkin että lapselle ero olisi kova paikka ja mieheni varmasti alkaisi yh-isäksi ja itse joutuisin sairauksien ja monen muun syyn takia alkamaan vkl-äidiksi.
että mietit taloudellista tilannettasi. On ikävää, jos sen takia joudut pysymään suhteessa. Ylipäätään sellainen syö suhdetta, jos tulee tunne, ettei siitä pääse pois, vaikka haluaisi. Mutta sitä en ymmärrä, että olisit epätyydyttävässä parisuhteessa siksi, ettet tiedä, löydätkö ketään muutakaan. En vain yhtään pysty ymmärtämään sellaista ajatuksenkulkua.
ja fyysisiin töihinkään en sairauksien takia pysty niin saisin kai työmarkkinatukea mutta se on aika pieni ja karenssiakin voisi tulla. Lisäksi mietin että löytääkö tässä iässä siss 40v monen sairauden omistavana(tavallaan työkyvyttömänä eläkettä vaan en saa)uuden miehen?olen vielä ylipainoinenkin.ap
Ok, onko joku sairauksista sellainen, joka paranisi esimerkiksi liikunnan ja laihduttamisen myötä? Siinä olisi sinulle tavoitteita oman elämäsi muutokseen. Ei se onni tule kenenkään miehen kautta, eikä kukaan mies estä sitä. Itse voit sen saavuttaa.
mietin asiaa lapsen kannalta,mietin taloutta,mietin sitä että ei ole kiva viettää vanhuutta yksin etenkin kun mulla ei paljoa ystäviä ole tms.eli tulevaisuuteni voisi olla hyvin yksinäinen jossain pienessä vuokrayksiössä levottomalla asuinalueella tapaisin lastani vain vkl.sin ja olisin ehkä työtön tai sitten eläkkeellä ei tuollainenkaan elämä minua houkuta.ap
lisäksi rytmihäiriöt,skolioosi,oppimisvaikeudet,pco yms.ap
sen lisäksi tuntui ettei mies oikeasti rakasta mua, ei arvosta ja pitää vain ilmaisena piikana. Mäkään en tiennyt varmasti kuinka vahvat tunteeni ovat häntä kohtaan. Monet kerrat juttelin miehelle asiasta ja sitten kerran sain sen luokan kohtauksen ja itkin varmaan koko illan ja sain jonkun hengityskohtauksenkin. Mies tajus kerrankin missä mennään ja sen jälkeen suurinpiirtein pakotettiin anoppi ottamaan lapset hoitoon. Mies alkoi kohtelemaan kuten vaimoa ja rakastettua ja mä huomasin, että rakastanhan mä vielä ja kovin. Nykyään huomioidaan toisiamme arjessa ja juhlapäivinä vielä enemmän. Tuntuu, että monet pitkään yhdessä olleet luulee, ettei siihen parisuhteeseen enää kannata panostaa, toinen on saatu jo itselle ei se siitä mihinkään lähde. Mutta se niin mene. Vastarakastuneille riittää toisen läsnäolo, sen jälkeen pitää alkaa tekemään töitä rakkauden eteen.
Jos te ette tosiaankaan saa lasta koskaan hoitoon, niin keksikää jotain kivaa kotona. Sovitte jonkun treffipäivän, jolloin yritätte saada lapsen aikaisin nukkumaan. Syötte kynttilänvalossa hyvää ruokaa, ette mene koneille tai aukaise telkkaria. Keskitytte toisiinne. Jatkatte sitä säännöllisesti ja jos tunteet eivät muutu, niin sitten mä harkitsisin eroa.