Miten sairaalassa on suhtauduttu pelkosektioon?

sektion haitoista vaahtoavia. Kyllä sulla on erittäin painava ja hyvä syy sektiolle. Synnytys jossa ei tarvitse kokea pelkoa on jokaisen naisen oikeus.

luulen, että tuo kauhusektiokokemus on keksitty. En mitenkään voi uskoa, että lääkäri ryhtyisi leikkamaan kokeilematta, onko puudutus tehonnut. Varsinkaan kun kyseessä on ollut leikkaus, jonka aloittaminen ei ole ollut sekunneista kiinni. Ja jos se on tehonnut niin ei se koko puudutus lakkaa siinä kymmenessä minuutissa, mitä leikkaus kestää. Pahoittelut jos olen väärässä, mutta olen törmännyt moniin juuri niin fanaattisiin sektion vastustajiin, että voin hyvin uskoa että joku keksisi tälläisenkin tarinan.



Tässä suhteessa voit, ap, olla ihan huoletta, itse leikkaus ei varmasti satu. Toki jälkeen päin voi tulla kaikkia, tosi ikäviäkin juttuja mutta niin voi tulla alatiesynnytyksessäkin (usein jälkimmäisen kohdalla ne ikävyydet ovat paljon pitkäkestoisempia vielä). suunniteltu sektio on joka tapauksessa lapselle kaikkein turvallisin ja äidillekin suhteessa about yhtä turvallinen kuin alatiesynnytys, jos siis otetaan vertailukohteeksi nimenomaan "pelkosektiot", joissa ei siis ole erityisiä riskitekijöitä, ja ensikertalaisten alatiet. Sektion riskejä suurennellaan, mm. siksi että tilastot vääristävät (mukaan laskettu kaikki sektiot, joista suurin osa on kiireellisiä/hätäsektioita).



Ja vielä: minun mielestäsi sinulla on aivan riittävät syyt sektioon. Tosin, olen itse sitä mieltä, että pelkkä halu (olettaen että lääketieteellisiä esteitä ei ole) on riittävä syy. Naisen kroppa, naisen päätös. On suorastaan perverssiä että tälläkin palstalla usein sanotaan, että naisen pitäisi synnytyspäätöksissä ajatella kustannuksia tm. Tämä siitä huolimatta että olen itse varsinainen luomuhörhö ja synnyttänyt kolme ilman mitään troppeja. Niin hörhö en kuitenkaan ole etten ymmärtäisi, että olemme kaikki yksilöitä.



Itse kysymykseen sen verran, että olen kuullut sektioiduilta kavereiltani tarinoita vähän molemmin päin. Ainakin yhdelle oli joku ääliökätilö osoittanut mieltään. Kannattaa ehkä varautua etukäteen ja miettiä, mitä sanot ja teet jos joku kommentoi epäasiallisesti.



Onnea vauvasta ap!

Ei mitään kuolinlukuja voi suoraan verrata, sillä sektio tehdään yleensä lääketieteellisestä syystä, jolloin äidin ja vauvan voinnissa on valmiiksi jotain vikaa.



Esimerkiksi tiedän tapauksen, jossa äiti kuoli sektion jälkeen ja kyseistä kuolemaa ei olisi voitu millään välttää eikä se johtunut sektiosta. Silti tilastoissa tämä epäilemättä esitetään niin, että taas yksi sektiokuolema.



Jos äiti on terve, sektio menee todennäköisesti hyvin. Alatiesynnytykseen liittyy aina riski vauvan vakavasta synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta, mitä ei sektiossa voi tapahtua. Tiedän myös useampiakin naisia, joille synnytys on aiheuttanut leikkausta vaativat laskeumat. Näistähän ei koskaan puhuta.

kirjoittaessani tuo kauhusektion kokekenut olikin ehtinyt vastata. Ilmeisesti ei ollutkaan keksitty juttu. Pahoittelut vielä toiseen kertaan! ja kokemuksestasi myös, kuulostaa kauhealta. Älä silti, ap, tuota pelkää, ei varmasti tapahdu tuollaista kovin usein.



t.23

suuresti sinulle 23.



Nimenomaan en ymmärrä tätä miksei asiaa ymmärretä. Se syntymä on niin pieni hetki ja jos sen saa sujumaan niin ettei äiti menetä mielenterveyttään niin eikö se ole parempi asia kuin se, että fanaattisesti vaan saataisiin joku taas pakotettua siihen ah niin luonnolliseen alatiesynnytykseen (joka myös voisi päätyä sektioon!!).



Enkä ymmärrä myöskään tätä, että jos joku joutuu sektioon vasten tahtoaan niin silloin kyllä kaikki ovat kilvan selittämässä, että älä huoli se on ihan turvallinen leikkaus ei mitään hätää.



Mutta jos joku haluaa sektion, niin yhtäkkiä se muuttuu ihan hirveän vaaralliseksi leikkaukseksi, jolla vaarannetaan lapsen henki ja vaikka mitä!



ap

...tehty minulle ja suhtautuminen oli alusta loppuun tosi hyvä. Kolme lasta synnyttäneenä en voi sanoa, että olisi ollut mitään eroa normaaliin.

ja on aika loukkaavaa että syytät provoilijaksi minua, joka on oikeasti tuon kokemuksen elänyt ja kärsinyt. Leikkaus kun aloitetaan ja kun sitä on jo tehty jonkin aikaa, niin sitä ei voi keskeyttää siihen että nukutetaan. Minulle lääkäri sanoi että "pystytkö kestämään pari minuuttia tätä kipua, niin sikiö ei joudu vaaraan hätänukutuksen takia". Valitsin tietenkin sen kivun kärsimisen jottei lapsi vahingoitu!



Ja on kuule todella yleistä että puudutus menee toispuoleisesti, se pistokohta on tosi tarkka että menee tasaisesti molempien puolen kanaviin selkäytimessä. Jos menee vähänkin vinoon niin se puudutus on toispuoleinen.



Joten tarina oli kyllä ihan totta ja näitä tapahtuu aina välillä. Omassa tapauksessa syynä oli se HUONO TESTAUS sillä surkealla märällä vanulappusella. Olisi pitänyt jonkun puristaa niillä pihdeillä!!

Itselleni on tehty sektionukutuksessa, kyseessä hätäsektio, eikä vauvalle tullut mitään ongelmia. Minulle sanottiin myöhemmin ennen suunniteltua sektiota, että jos puudutus häviää kesken leikkauksen, voidaan tehdä humautusnukutus, eli kyseessä todella kevyt nukutus, josta ei haittaa vauvalle.

Pelkopolikäyntejä oli 3-4 ja lääkäri oli tosi fiksu ja kävin hänen kanssaan hyvät keskustelut. Ainoastaan yksi kätilö oli jotenkin typerä. Hänen tyyli oli "kyllähän sinä alakautta synnytät kun olet yhdenkin sieltä ulos saanut ja eihän tässä mitään ja rempseästi hurhlumhei-meiningillä vaan!"



Sektiopäivänä väitän, ettei kohteluni poikennut pätkääkään muista sektiopotilaista. Sektio sujui tosi hyvin. Ainoastaan epiduraalin laitto selkään oli kolmen yrityksen takana, mutta muuten kaikki meni tosi mallikkaasti. Toivuin todella hyvin. Leikkauspäivän iltana pääsin jo liikkeelle (pyörätuolissa tosin) vaikka vähän heikottikin. :) Seur. aamuna jalkeille ja toipuminen lähti tosi hyvin käyntiin. Arpi on parantunut tosi hyvin. Haava ei paljon vuotanut. Ainoastaan hakaset ärsyttivät leikkaushaavaa vaikka niiden piti olla nikkelivapaat. Mutta kun ne sain pois, niin haava parani tosi mallikkaasti.



Onnea. Kyllä se hyvin menee. :)

Se sektiopelkoinen olen.



3 sektiota takana, ekassa ja vikassa puudute ei enää ommellessa vaikuttanut. Vikassa asiaan osattiin varautua ja asia korjattiin nopeasti kun siitä sanoin, sain lisäannoksen epiduraalia joka siis puudutteena. Ekassa tehtiin se humautus kun vihdoin lääkäri uskoi mun tuntevan kipua, eikä sekään toiminut. Nukuin kyllä näennäisesti, en voinut puhua enkä liikkua mutta kuulin kaiken ja edelleen tunsin. Tarviiko arvailla miksi pelkään sektiota?



Kahdella ekalla kerralla sain haavaan tulehduksen vaikka tunnollisesti suihkuttelin, kuivailin ja ilmakylvetin. Aina sitä ei voi estää itse jos pöpöjä haavaan on jostain päässyt.



Keskimmäisellä kerralla vuodin vatsaan verta, mutta niin vähän että uudesta leikkauksesta pidättäydyttiin. Tulehdus haavasta levisi kohtuun ja navan ja häpyalueen väli oli aivan musta, hurjannäköinen. Vatsa oli turvonnut kuin pallo! Kävelin kunnolla vasta 2kk sektiosta.



Kolmas tehtiin siis pelot huomioon ottaen, pelkopolikäynnit takana ja ihan ok kokemus oli, toivuin hyvin.



On otettava huomioon että raskauksissa ja synnytyksissä alapään kimpussa ollaan paljon, kannattaa nimenomaan tämä pelko tuoda esiin jo hyvissä ajoin. Sektion jälkeen vuotoa tarkkaillaan, haavaa tarkkaillaan ja pissaamista tarkkaillaan, et siis kokonaan välty em. tilanteilta.



Jaksamisia raskauteen ja onnea synnytykseen! Sektiokin VOI mennä hyvin, vaikka minä en ikinä siedä sitä tunnetta, kun joku leikkaa saksilla äänekkäästi lihaksia katki :( Jouduin pyytää radion päälle ja äänet kovalle!