Olisitko pettynyt jos et saa mieheltäsi syntymäpäivänä

Kukkia joskus, en edes joka vuosi ja lahjatkin taitaa olla muutamalta vuodelta saamatta. Ei "osaa" ostaa lahjoja, joten jos oikeaan aikaan satutaan kaupoille, niin saattaa jotain maksaa, kunhan olen itse valitsemassa. Olisihan se ihan kivaa, jos jotenkin lahjoisi, onnitella sentään muistaa.

Meillä on tapana juhlia aikuisten synttärit ja joulut ihan samalla tavalla kuin lastenkin. Yli nelikymppisiä ollaan.

Onnitteluja toki toivon ja yleensä käydään jossain ulkona syömässä jonain lähipäivänä. Mies ei oikein muista päivämääriä, joten muistuttelen juhlapäivästä aina etukäteen.

Tiedän ettei muista synttäreitäni mitenkään.

Täytyy myöntää... Onneksi on aina antanut varsin ihania lahjoja. Olen erittäin vähään tyytyväinen, muistaminen on kuitenkin tärkeää. Tiedän, että minulle on todella vaikea oster lahjoja.

tietysti itselleen ostaa kalliita viskejä ja yleensä rakastaa roinaa.

Koska on matkoilla, elättelin toivetta että olisi muistanut laittaa vaimolleen kortin postiin, koska synttäripusuja tai haleja ei pystynyt vaihtamaan. Tekstiviesti tuli iltapäivällä.

Tunnen itseni lapselliseksi että olen pettynyt , mutta niin vain olen. (en useinkaan ole saanut synttärilahjaa mieheltä, mutta nyt odotin vain korttia.

terv. ap

Ainakin suukkoja ja halauksia. Ja ainakin kahvia ja muutenkin palvelualttiutta :-)

olen tottunut, etten saa synttäri- tai joululahjoja. Mies on niin saamarin pihi.

Tai no, kerran se hommasi vissiin 20e:llä mulle kaksi käytettyä talvirengasta.

Eli myös mies muistaa minua joka vuosi lahjalla.

Jos unohtaisi lahjan ja onnittelut olisin varmaan ensin aivan kamalan hämmästynyt ja sitten pahoillani.

Hyvä, kun itsekkään tajuan, että ai niin katos on synttärini. Joskus 18-vuotiaana synttärit olivatkin hehkutettu juttu ja niitä odotti. Sit ne pikku hiljaa on vaan hiipunu siitä. Eipä ne kovin kummoiset juhlat muitten juhlien joukossa ole. Harvemmin edes juhlitaan synttäreitä. Syömässä saatetaan käydä, mutta ei mitään sen kummempaa. Enkä kyllä tosin vaadikkaan.



Mies on kyllä onnitellut ja nyt lapsen tullessa kuvioihin ovat tehneet yhdessä mulle synttärikortin. Mikä on mun mielestä se maailman paras ja ihanin lahja. Arvostan omaa tekemää yli kaiken ja tollanen pieni kortti saa mut niin onnelliseksi, varsinkin kun se on ns." tunteella" tehty.

Tiedän ettei muista synttäreitäni mitenkään.

Ei meillä oikein ole tapana muistaa toista kuin korkeintaan onnittelulla.

Meillä juhlitaan lasten synttärit, miehen synttärit enkä jaksa todellakaan enää omia synttäreitä järjestää. Olen pettynyt, jos mies muistaa, ostaa lahjan tai onnittelee. Hyvä kun edes itse muistan, koska vuosia pitäisi täyttää.



Ikää 21v. Olen onnellinen kun kukaan ei muista synttäreitäni :)