Inhoan lapsiani.
S****nan paskahousut. Jankuttavat, vinkuvat, märisevät. Tappelevat, eivät usko mitään, HUUUUUUTAVAT.
Inhoan olla äiti. Inhoan tätä elämää. Inhoan olla orja päivästä toiseen.
Kommentit (14)
viimeksi tänään. Onneksi sitä kesti vaan n. 5 minuuttia.
Istuvat iltapissalla kylppärissä ja tulin purkamaan tänne suurimman ketutukseni. Helpotti jo vähän.
5 & 7, montakohan lasta ja minkä ikäisiä teillä on? Eikö teillä ole IKINÄ huonoa päivää, että inhoatte lapsianne?
ap
Ei kukaan VOI tietää, minkälaista elämä voi lasten kanssa olla. Vaikka olin lapsia hoitanut paljon ennen omieni saamista, ei minulla näköjään ollut harmainta hajua mitä homma todellisuudessa pitää sisällään.
Kerrohan sinäkin, montako lasta ja minkä ikäsiet sinulla on, voisimme ehkä vertailla kokemuksiamme syvemmin?
ap
Aloita kouutus nyt heti, niin viimeistään muutaman vuoden päästä sinulla on liuta pikku kotiorjia ja voit kohottaa itsesi käskynhaltijan auvoiseen asemaan!
Neljän äiti
Juuri sitä yritän tehdä, jaksaa toistaa toistaa ja toistaa, mutta perhana, kun tuntuu, että siitä huolimatta kakarat vaan huutavat ja vinkuvat!
Hyvä pohjatyö helpottaa elämää kyllä tulevaisuudessa, tiedän. Mutta joskus tuntuu niin hiton turhauttavalta kun joka ilta ketuttaa ja korvissa soi kn lapset saa nukkumaan.
Lapseni eivät ole ollenkaan sieltä pahimmasta päästä pukareita. Mutta Ah - niin RRRRRRRaviostuttavia siitä huolimatta.
Haluaisin kuukauden loman äitiydestä, haluan olla yksin. Turpa kiinni aamusta iltaan, persettä nostamatta. Haluan mököttää koko päivän peiton alla ja vaan nukkua.
ap
ap
minäkin pidän juuri tuollaisesta!
Hätäapuna voisit vaikka lähettää lapset miehen kanssa jouluksi anoppilaan ;)
t. neljän äiti
Kävin noin kuukausi sitten valittamassa samaa täällä, kun en viittiny lapsillekaan huutaa... eikä ollut ketään muutakaan, kelle purkaa kiukkua, kuin tämä ihana av-palsta. Ja tietenkin täydelliset mammat haukkuivat heti, kun kehtasin purkaa raivoani täällä ja sanoin lapsiani helvetin kakaroiksi. Kaikilla varmasti on sellaisia päiviä, että vihaa lapsiaan. En voi uskoa, että kukaan olisi niin täydellinen, ettei koskaan ajattelisi vihaavansa!
Koitahan jaksaa niitä ihania kamalia riiviöitä ;)
meillä lapset 6kk, 1,5v, ja 4v *2
Mutta, että kaikki VIHAAVAT joskus lapsiaan, tuota en kyllä allekirjoitan.
Lapset kyllä raivostuttavat, suututtavat, väsyttävät, ottavat hermoon, mutta IKINÄ en VIHAA heitä.
Tsempit sulle ap, tiedän tunteen. Tiedän myös, että se menee ohi! Parempaa huomista!
Minusta on epänormaalia, jos ei oysty sanomaan ääneen vihantunteitaan. Ja niitä ihan takuulla on hyvin monella äiti-ihmiselläkin!
Mieheni joutuu nyt tekemään todella pitkiä päiviä töissä (on yrittäjä). Meillä ei ole sukulaisia tai ystäviä hoitoapuna. No, ystäviä ei ollenkaan uudella paikkakunnalla. Perheessäni on aika isoa kriisintynkää ja lisäksi äidilläni on juuri todettu syöpä. Hermo menee vähemmästäkin, kaikkeen ei yhden ihmisen voimat riitä.
Inhoan ja rakastan lapsiani yhtä aikaa. Huonoina päivinä inho otta vallan, hyvinä päivinä olen täynnä rakkauden tunteita lapsia kohtaan. Yritän aina kuitenkin purkaa raivoni niin, että en mesoaisi lapsille pahaa oloani liikaa. Ja joo, aika usein tulee mesottuakin, mutta myös halailemme, ja kutittelemme, sanon että rakastan heitä useita kertoja päivässä.
Neljän äiti:
Eikös olis ihanata?!
Öh. Anopilla on peukalo keskellä kämmentä lasten kanssa, " leikitäänks prinsessaa vielä yli viiskymppisenäkin" -syndrooma. Emme ole edes tervetulleita hänen kotiinsa, kun kuulemma vanha koira ei sitä kestäisi. Appiukon luo voi aina mennä, mutta kun se juopottelee aika paljon, ei voi montaa päivää olla juomatta. Muutama päivä kyllä menisi, mutta sitten se tulee kiukkuiseksi ja pitää vieraiden lähteä viinamadon alta pois. Eiksoo ihqut appivanhemmat??? :D
Omat vanhempani asuvat 500 km päässä ja niilläkin omat juttunsa.
*Tahdon peiton alle kuukaudeksi, otan vaan tölsyn ja jääkaapin mukaan matkalle itseeni.*
ap
Olen kolmen lapsen yksinhuoltaja... Pakko vaan koittaa jaksaa, vaikka välillä tuntuu ettei jaksa enää hetkeäkään! Ja haluaisin myös kuukauden lomalle. Tai edes viikonlopun! Lapset isällään ehkä 3 kertaa vuodessa. Eikä ole mitään apua vanhemmistani tai sukulaisista. :(
t:14
koita olla virkeä, kun lapset ovat väsyneitä ja nälkäisiä ja sylipulaa täynnä.
vie hoitoon!! Mulla jo puol tuntia erossa vauvasta auttoi tosi paljon!
Ja nyt töissä olo on niin jees!
lapsenvahti, niin on varmasti sinullakin. Lapset nauttivat ja niin sinäkin. Kannattaa parantua siitä " korvaamattomuus syndroomasta" (vain minä osaan hoitaa lapseni) niin elämä voi hetkittäin olla helpompaa. Jaksamista.
Istu alas, vedä henkeä ja vie kersat sänkyyn. Aamulla soita MLL:N lapsenvahti ja lähde kaupungille vähintään 6 tunniksi. Toista usein kunnes märisevät paskahousut alkavat muistuttaa ihmisiä ;)