Korviani myöten ihastunut..

Jokin nielaisi puolet tekstistäni! :D



Saanko avautua..?? Kiitos. No olen korviani myöten ihastunut entisen seurustelukumppanini ystävään. Olen ollut jo kokonaisen vuoden, siitä hetkestä lähtien kun hänet ensimmäisen kerran näin. Silloinen miesystäväni esitteli meidät toisillemme. Olin sulaa niille sijoilleni..

Olin sulaa niille sijoilleni.. En saa sitä ensitapaamista, hänen silmiään ja hymyään pois mielestäni. Vatsasta kouraisee vieläkin kun vain ajattelenkin sitä. En ole uskaltanut sanoa hänelle mitään ajatuksistani. Aina kun olen aikonut, olenkin viime hetkellä perunut aikeeni. Emme ole normi elämässä edes mitenkään tekemisissä, eikä meillä ole edes yhteisiä ystäviä. Tökkäilemme ja tykkäilemme vain vuorotellen toistemme kuvista Facebookissa, mutta emme sielläkään oikeastaan juttele mitään. :D Huoh..niin vaikeaa. Ja naurettavaa. Tunnen itseni ihan murkkuikäiseksi. Mutta kuvitelkaa, siis yhtäjaksoiset vuodenpäivät olen hänestä hymy korvissa haaveillut. En tiedä pitäisikö nolata itseni ja tunnustaa, vai yrittää antaa ajatuksen unohtua...

Hieno tarina siskoseni

Hänella on koko vuoden lukenut fb:ssa sinkku siviilisäätystatuksen kohdalla.