8 v kysyi minulta, että jos tekisin itsemurhan

Asiantuntijoitahan verkko on täynnä, mutta tässä erään sellaisen vastaus :)



"Lapsen kyky asioita määriytyy aikuisen kyvystä käsitellä asioita". Tällä periaatteella lähden itse psykologina liikkeelle. Ideani on siis antaa aikuiselle työkalut, eikä keskittyä vain lapseen.



Ota yhteys koulupsykologiin! Myös koulukuraattori ja kouluterveydenhoitaja osaavat auttaa! He ovat sitä varten olemassa. Jos jonkun lukijan lapsi ei ole vielä koulussa, niin terveysasemalta löytyy vastaava henkilökunta. Rohkeasti puhelin käteen!



http://www.mll.fi/vanhempainnetti/ on hyvä tukipaikka, muista myös puhelinneuvonta! Suosittelen silti ottamaan rohkeasti yhteyttä kunnanpalveluihin. Siitähän sinä maksat veroeuroillasi!

Jatketaan vielä yksi lause: kuolemasta puhuminen on NORMAALIA. Kuten muut sanoivat, lähde rohkeasti kysymään mistä ajatus tuli päähän. Jos jotain hälyttävää nousee esiin, niin yllä mainitut tahot auttavat.

Asia voi vaikka sivuta jonkun lapsen aikuisilta vahingossa kuulemia tai lasten keskenään juttelemia jonkun "kyläläisen" junan alle jäämisestä, perhesurmista, mistä vain. Minä tiesin ala-asteikäisenä, että kaverin isä oli hirttänyt itsensä heidän pihapuuhunsa.



Perhesurmien tms johdosta jotain keskustelua on voinut tulla myös koulussa ihan opettajien johdosta. Tuskin kuuluu normaaliin opetukseen tuossa vaiheessa, mutta siitäkin on voitu puhua, jos joku lapsista on nostanut aiheen esille.



Minusta lapselle kannattaa mainita jotain tyyliin "jäin miettimään sitä, mitä puhuit itsemurhista. Haluaisitko jutella siitä asiasta vielä?" ja katsoa, vaivaako asia lasta. Kuitenkin veikkaisin, että on enemmän ihmetyttävä asia, kuin suuri huolen aihe. Aina voi kuitenkin olla myös, että lapsi on kuullut jonkun uhkaavan itsemurhalla, vaikkapa läheisten riidellessä ja aihe onkin lapselle todella arka ja sellainen, ettei osaa ottaa puheeksi kotonaan.

Tunnetko lapsen vanhempia? Kerro ihmeessä niille mitä tyttö puhuu..

tms. Kaipa näissä aikaisinkin näytettävissä ohjelmissa voi vilahtaa sana itsemurha. Jos kerran eloisa lapsi, ei ehkä kuitenkaan suunnitelmissa tuota tekoa.

niin tulee vaikutelma, että aikuisia järkyttää tuo aihe enemmän kuin lasta. Lapsihan vasta kyselee, ei lapsi osaa välttämättä yhdistää itsemurhaan kaikkea sitä, mitä aikuinen ajattelee, kun kuulee sanan "itsemurha".



Tuleehan kuolemaa vastaan dekkareissakin tai tv-sarjoissa ja vielä aika kaavamaisesti. Omissa barbileikeissäni saattoi päähenkilöbarbini tehdä itsemurhan ottamalla myrkkyä. En tänäkään päivänä tiedä, mikä tuollaisen symboliikka on.:D Tosin meillä oli perheessä ollut kuolemantapaus, joten tavallaan oli jokin käsitys kuolemasta, vaikka ei itsemurhasta. Itsemurhaahan on kirjallisuudessa ehkä vähän romantisoitukin, tyyliin kun hän ei saanut elämänsä rakkautta, riisti hän henkensä. Itsemurhatematiikka voi siis tulla lapsellekin ajatuksiin monella tavalla.

tekisi missään tapauksessa itsemurhaa joten en voi vastata kysymykseen. Esittäisin kysymyksen lapselle miksi hän pohtii tällaista asiaa ja toivon että päästäisin keskustelemaan aiheesta lisää....



Äitinä vastaan en minään ammattilaisena.

palaan asiaan huomenna hänen kanssa. En on äiti vaan melko vieras läheinen hänelle...



-ap

Mä en tainnu viel noin pienenä edes täysin käsittää kuolemaa, siis lopullisuutta... saati et oisin edes tiennyt et jotkut saattaa itse tappaa itsensä.



miten lapsesi tietää noin hurjista aiheista? onko teil tuttavapiirissä näitä tapauksia sitten ja lapsi tietää niistä?

siis siksi tämä onkin niin outoa!



Emme ole juurikaan tekemisissä...



Mutta ko. lapsi selkeästi arvostaa omien lapsieni kaveruutta ym.



Huomenna täytyy jutella lapsen ko. lapsen kanssa asiasta. Hän kysyi täysin normaalin illan jälkeen tuota asiaa...



Kysymys tuli niin puun takaa, että en keksinyt muutakaan vastausta kuin tuo mitä aloituksessa mainitsin...



Ja nyt sekin tuntuu liian rankalta....



ap

ei tapoja tehdä itsemurha, koska olen sh:n työssäni niitä nähnyt..siis yrittäneitä....



Mutta vastasin kuitenkin noin...



ap

reilusti puheeksi. Sano lapselle että olet miettinyt asiaa ja kysy suoraan että harmittaako häntä jokin asia tai surettaako? Vakuuta lapselle että voi puhua sinulle, tee tilanteesta hetki jolloin lapsi voi luottaa sinuun 100%. Onhan hän sinuun luottanutkin kun voi puhua tuollaisesta. lapsella on jokin hätä jota hän ei ehkä uskalla / osaa kertoa. T: Ammattilainen, mutta ei koskaan ammattilainen

noin, kai siihen täytyy kuitenkin jotenkin tarttua? Vaikka jälkikäteen?





Hän on fiksu lapsi, ja taatusti uunteli sanomani tarkasti....





-ap

Pakko tehdä jotakin.



Jotakin täytyy hänelle sanoa tai palata asiaan, mutta todella voiko tuollaista kysyä kun kävellään kaupungilla hyvässä seurassa ja kaikilla on mukavaa...sitten hän kysyy tuollaista!!!



..ap

"muistatko mitä eilen kysyit minulta?"



"Kysyit minulta eilen siitä itsemurhasta..."



Vai jokin muu tapa....?



Miten pitäisi lähestyä?



--ap

Mun 8v lapsi alkoi kyselemään enkeleistä ja kuolemasta ihan yhtäkkiä. Säikähdin ihan, kunnes selvisi että olivat uskontotunnilla jutelleet siitä.

mutta täytyy kuitenkin olla kuulolla, että mistä moiset kysymykset... Kuitenkin niin tarkasti halusi tietää...



puhutaanko uskontotunneilla noin rankoista asioista kuin itsemurha? Senhän pitäisi olla kuitenkin synti, jota siellä ei tuossa vaiheessa käsitellä....



Käsittääkseni he lukevat uskontotunneilla raamatun kertomuksia Jeesuksen ihmetöistä ym...ainakin oman lapseni kohdalla.. Itsemurha on niin suuren ahdistuksen lopputulos, että sitä ei pitäisi pitää normaalin elämän lopputuloksena uskontotunneilla.



Sehän on psykologisestkin vaikea asia kaikin puolin...







kiitos vastauksesta.



-ap

Mielestäni vastasit erittäin hyvin ja totuudenmukaisesti. Itsemurhatapoja ei nyt ainakaan lapselle kannata kertoa. Toki voit kysyä murehtiiko hän jotain asiaa, tai onko esim koulussa kaikki ok.

Mutta näin jälkeenpäin jos tilanne olisi ollut hyvä, olisin voinut kysyä häneltä jotakin asiasta.



On totta, että lapset kuulevat mediassa kaikenlaista, jota eivät välttämättä itse edes ymmärrä epäluonnottomaksi tapahtumaksi. Eivätkä tunne sitä samalla tavalla kuin aikuinen, joka ehkä ymmärtää tapahtumien kulun ja ahdistuksen...



Toivottavasti palaamme vielä joskus asiaan, sillä en voi uskoa, että ko. lapsella olisi muuta merkitystä asiaan kuin itse sanonta ja ymmärtämättömyys asian vakavuudelle.



ap-

Me juuri tuon ikäisinä koulukavereiden kanssa pohdittiin "fiksuimpia" vaihtoehtoja itsemurhan tekoon. Vaikkei kellään tollakaan ollut minkäänmoisia aikomuksia tehdä itsemurhaa, eikä kellään ollut mitään traumoja asian suhteen tms. :D



Ja ihan normaaleja oltiin. Eikä kukaan ainakaan tähän päivään mennessä ole tehnyt itsemurhaa, vaikka loistokonsteja keksittiinkin. ;)