Olen pian entinen päiväkodin työntekijä: en enää jaksa!

mutta hullummaksi ne vain siitä menee.



Ja kyllä, omaa työtä rajaamalla olen tänne asti päässyt. Nyt kamelin selän on katkaissut viimeisin äiti-asiakas karjumalla kollegalle asiattomasta käyttäytymisestä kollegan kysyttyä (ystävällisesti ja kahden kesken) voisiko lapselle hommata isommat kumpparit kun nämä nykyiset eivät mahdu. aikoo kuuleman tehdä kirjallisen valituksen sekä johtajalle että aluepäälikölle. Että näin. Johtaja suodattaa minkä pystyy ja aluepäälikkö samoin mutta aika moni asia tuleekin suoraan päin.



Tammikuun jälkeen en siis palaa päiväkotiin, en ykstyiselle enkä kunnalliselle.



- ap

sä hiukan enemmän ja nopeammin vastauksia täältä kuin Suomi24ltä =D

ja panin merkille miten herkkähipiäisiä työntekijät olivat vanhempien sanomisille.

Jos joku vanhempi vaan ihan neutraalilla äänenpainolla ja ystävällisesti huomautti, että voisiko lapsen mustelmista aina mainita, että mistä ne ovat tulleet.

Niin pk työntekijät veti hirveet pultit vanhemman selän takana heti sen jälkeen kun tämä ei ollut enää kuuloetäisyydellä.

Mun mielestä monet pk työntekijät provosoituu turhankin helposti ihan nätisti sanotuista/toivotuista asioista.

Kaikki vanhemmat ei tiedä, ettei päiväkodissa ole aikaa laittaa niitä vaatteita sävy sävyyn. Heidän huomautuksille ei tarvitse kuin mielessä hiljaa hymähtää. Ei niitä tarvitse niin vakavasti ottaa.

Hoitajat ovat todella herkkähipiäistä porukkaa. KAIKKI otetaan henkilölohtaisesti, kaikesta vedetään pultit selän takana jos vaikka ihan asiasta ja asiallisesti sanotaan.

Ajattelu on, että minä, alalle kouluttautunut hoitaja, tiedän ja hoidan asiat ja työn, sinun lapsesi, paremmin kuin sinä itse ja älä sinä tule minulle mitään sanomaan.. ja kaikki mitä sanot, mitä olet, on selän takana ivan arvoista. Vain minä hoitaja olen hoitajana ja vanhempana parempi kuin tuo tai tuo lapsen huoltajta..

RAkentavaa keskustelua mistään hoidossa olevaan ilmiöön ei voi saada aikaan, kun kaikesta loukkaannutaan.

Jopa se, että hoitaja A kritisoi hoitajalle B yksikön sisäisiä valtarakenteita ja organisaatiorakennetta ym., hoitaja B ottaa sen henkilökohtaisesti; hänen pitäisi tehdä jotain, hän on syyllinen tähän organisaatio-ongelmaan, hän ahdistuu kun ei voi tehdä mitään asialle ja huomaa että kollega on tuohtunut epäkohdasta, johon B itse on sokeutunut ja tyytynyt kun ei osaa kritisoida.

SIKSI en jatkanut hoitotyötä. En jaksanut näitä hoidon tarpeessa olevia hoitajia.

Aikoinaan yksi äiti ohjeisti kuvauspäivänä henkilökuntaa, mitkä vatteet lapselle pitää pukea juuri ennen kuvaushetkeä ja minkälaisiä kuvia lapsesta tulee ottaa, yhteen kuvaan pitää pörröttää hiuksia ja yhteen kuvaan tulla mörrimöykky-ilme... jne.. Käsittämätöntä paskaa, ja tuo on varmaan kevyeimmästä päästä, mitä hoitajien/opettajien täytyy kuunnella.

minulle 20 vuotta hoitajana toimineelle, kerran opetti äiti miten hänen Tuulikki-Pauliinansa kengännauhat pitää solmia. Olin solminut ne väärin. Palkatkoon kotiin hoitajan jos vaatimukset tuota luokkaa.



Vielä niistä mustelmista. Ikinä ei voi joka naarmusta ja mustelmasta tietää mistä ja milloin ovat tulleet. Lapset laskee talvella ilman liukuria jäämäkeä, kaatuilee ilman että ilmoittavat siitä aikuiselle jne. Ei minulla ole silmiä selässä, piha on iso ja lapsia paljon. Vois vanhemmat tulla ja itse kokeilla vahtia 20 Pirkko-Pauliinaa yksin.



Olen ap miettinyt ihan samaa, alan vaihto edessä koska en jaksa vanhempia.

Kyllä minusta päiväodissa täytyy saada päättää yhteisistä linjoista, eikä jokaista vanhempaa tarvitse erikseen kuunnella erinäisistä mieltymyksistä. Päiväkoti päättää säännöt ja lapset tottuvat, että on tiettyjä normeja, joita noudatetaan sielä ja kotona voi olla eri meno. Karhunplavelus lapsellekkin jos kaiken tulee olla niin yksilöllistä. Tsemppiä ja työrauhaa kaikille maailman arvokkainta työtä tekeville!

Mulle ei tulisi mieleenkään esittää tuollaisia vaatimuksia. Perushoito ja opetus riittää.



Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsia ja opettaa heille keskeiset käytöstavat. Myös se kuuluu peruskasvatukseen, että eri paikoissa on eri tavat ja säännöt. Vaikka meillä kotona ei toimita jollakin tavalla, voi se olla päiväkodin tapa toimia ja lapsen tulee toimia sen mukaan.

Onko tuollaisia vanhempia olemassa? Ja siis vaatimalla vaativat koko vaatekerran vaihtamista, jotta on sävysävyyn? En ymmärrä en.



Ei ihme, että henkilökunnalla ei ole aikaa puuttua oikeisiin ongelmiin oikeansävyisten pompuloiden vaihdolta.



Miksi ne vanhemmat ei voi tuoda varavaatteiksi vain niitä vaatteita, jotka taatusti sopii yhteen sen päiväisten kanssa.

tuo on rajojen asettamisen puutetta. Ei siinä auta työpaikan tai alan vaihto. Nykyään asiakkaat ON vaativampia, itsekkäämpiä, kriittisempiä ja itsetietoisempia, on se ala mikä tahansa. Siihen täytyy tottua ja sanoa suoraan, mikä on mahdollista ja mikä ei. Eikä pelkästään urputtaa selän takana.



Terv. hoitaja, joka on tottunut ties minkälaisiin vaatimuksiin potilaiden ja erityisesti heidän omaistensa taholta

eikä teillä ole työonohjausta tms kollegiaalista keskustelua mitä on työssä tärkeintä ( lapset) ja mikä ei



t. 30 vuotta alalla ollut ja viihtynyt



ps vanhemar voivat toivoa mitä vaan- henkilökunta laittaa rajat toiveille

- kerhoihin kuuluu eväät jne

Myyntityssä on liian rankkaa, opettaminen vaatii paljon, hototyö on rasittavaa, toimistyö kuluttaa...



Työ on työtä, välillä harmittaa, uuvuttaa ja väsyttää, mutta sellaista työelämä on. Ei ole vihreitä oksia.



Liian moni odottaa nykyään leppoisaa työtä, tavoitteettomia päiviä ja pitkiä kahvi-, lounas- ja keskusteluhetkiä. Niitä ei enää tule.



Ryhdistäytykää ihmiset. Saikutukset tiukemman seulan läpi, ahkeraa työntekoa ja palvelualtista mieltä. Niillä neuvoilla saan itselleni työniloa kuntasektorilla. Voin aina olla ylpeä ja tyytyväinen omaan typanokseeni - se tuo parhaimman mielen.

Lisää valitusviestejä!

mutta juuri eilen mietin, miksi pidän niin kovasti lasteni päiväkodista ja miksi tuntuu, että siellä on turvallista. Pidän jämäkkyydestä, selkeistä rajoista ja jopa aika tiukoistakin ohjeista.



Totta, on ärsyttävää, kun hoitaja neuvoo kaikentietävällä äänellä, miten hoitaa lapseni uhmaa (olen itsekin kasvatusalalla eli tiedän kyllä) tai kertoo säännöistä, joita en itse arvosta (sisarukset eivät saa leikkiä yhdessä pihalla), mutta aina näiden jälkeen tulee selkeät perustelut, joita osaan kunnioittaa. En ole samaa mieltä, mutta kun kuulen, että hoitajat ovat keskustelleet ja päätyneet tähän tulokseen, annan heidän kokeilla. Marmatan ehkä joskus miehelleni, mutta en puutu heidän työhönsä, koska he miettivät lasteni parasta heidän työpaikallaan, jossa itse en voi lapsiani hoitaa.



Ensi alkuun liioitellun tarkat ohjeet lapsille tuntuivat vähän pikkumaisilta, mutta kun katson hoidettavia lapsia, tajuan, että toisenlaisilla ohjeilla he eivät olisi yhtä rauhallisia, leikit eivät sujuisi ja aina joku itkisi. Nyt voin vain ihailla, miten mallikkaasti sujuvat niin syömiset kuin siirtymiset pihallekin. Hoitajilla on oikeasti aikaa niille, jotka sen sylin tarvitsevat, kun lapsilla on selkeät mallit, mitä tehdä.



Olen joskus miettinyt, miksi meidän päiväkodissamme homma toimii ja toisessa ei. Tänä syksynä sen tajusin, kun uusi hoitaja aloitti työt. Hän on valtavan kiltti. Hauskaa seuraa jutella, lasten suosima. Oikein mukava ihminen. Mutta hän tunne-elää koko ajan lasten kanssa, ei näe isoa kuviota, eikä ymmärrä, miksi sitä yhtä kitisijää ei voi pitää nyt sylissä, kun pitäisikin siirtyä sisältä ulos. Se jämäkkä hoitaja toteaa lapselle, että nyt ei ole syliaika, kun lähdetään ulos. Laitapa hienosti kengät jalkaan, niin ulkona otan syliin. Ja lapsi tottelee ja homma etenee. Kiltti hoitaja sylittelee heti, jolloin muut lapset huomaavat, että tuon ei tarvitse pukea ja alkavat itsekin lusmuilla. Lopulta homma on kaaoksessa, yksi loukkaa kätensä, kaksi tönivät toisiaan jne.



Samalla tavalla sille kiltille vanhemmat alkavat aika pian sanella vaatimuksiaan. Ihan kohtuuttomiakin. Itsenikin tekee mieli opastaa, kun toinen ihan kuin oikein odottaa, että saisi olla minulle mieliksi... Niille jämäköille ei todellakaan oikein voi alkaa vaatia mitään. Sieltä tulee heti perustelut siitä, miksi niin ei voi tehdä eikä kysekään, että asiasta tarvitsisi juosta esimiehelle kysymään. Hoitaja tylyttää niin ,että vanhempi lähtee häntä koipien välissä tiehensä - tietysti ihan kaikessa ystävyydessä. Päälle tulee opastusta siitä, miten itse voi olla jämäkämpi oman lapsensa suhteen.:D



Myös vanhempia on osattava käsitellä. Rakastamme lapsiamme ja haluamme heille aina hiukan extrahuomiota. Tilaisuus tekee varkaan. Jos joku ei osaa olla tiukka rajoista, käytetään häntä oikotienä onneen. Ei siihen auta muu kuin selkeä jämäkkyys.



Olen varma, että näiden jämäköiden hoitajien päässä eivät pyöri vanhempien vaatimukset hoitopäivän jälkeen. Heille se oli small talkia, vähän samaa kuin kinaisi, onko sää puolipilvinen vai puoliaurinkoinen.

hoitajat kertoisivat oma-aloitteisesti lasta koskevista asioista. Monta kertaa on käynyt niin, että lapsi kertoo kotona pk:n tapahtumista ja kun kysyn hoitajilta niin ollaan että "joo, Kalle löi eilen kepillä silmään kun lapsilla oli riitaa" tms.

Mielestäni ei ole kohtuutonta, että kun haen lasta niin hoitaja kertoo jos jotain vakavampaa on tapahtunut (lyönyt pään tms).

Joka mustelmaa ei tarvitse raportoida mutta kun meille ei kerrota edes vakavammista jutuista.

Vanhemmilta odotetaan osallistumista, pitäisi kertoa tarkkaan koska lapsi tuodaan ja haetaan jne. mutta siihen se yhteistyö jää.

mutta juuri eilen mietin, miksi pidän niin kovasti lasteni päiväkodista ja miksi tuntuu, että siellä on turvallista. Pidän jämäkkyydestä, selkeistä rajoista ja jopa aika tiukoistakin ohjeista.

Totta, on ärsyttävää, kun hoitaja neuvoo kaikentietävällä äänellä, miten hoitaa lapseni uhmaa (olen itsekin kasvatusalalla eli tiedän kyllä) tai kertoo säännöistä, joita en itse arvosta (sisarukset eivät saa leikkiä yhdessä pihalla), mutta aina näiden jälkeen tulee selkeät perustelut, joita osaan kunnioittaa. En ole samaa mieltä, mutta kun kuulen, että hoitajat ovat keskustelleet ja päätyneet tähän tulokseen, annan heidän kokeilla. Marmatan ehkä joskus miehelleni, mutta en puutu heidän työhönsä, koska he miettivät lasteni parasta heidän työpaikallaan, jossa itse en voi lapsiani hoitaa.

Ensi alkuun liioitellun tarkat ohjeet lapsille tuntuivat vähän pikkumaisilta, mutta kun katson hoidettavia lapsia, tajuan, että toisenlaisilla ohjeilla he eivät olisi yhtä rauhallisia, leikit eivät sujuisi ja aina joku itkisi. Nyt voin vain ihailla, miten mallikkaasti sujuvat niin syömiset kuin siirtymiset pihallekin. Hoitajilla on oikeasti aikaa niille, jotka sen sylin tarvitsevat, kun lapsilla on selkeät mallit, mitä tehdä.

Olen joskus miettinyt, miksi meidän päiväkodissamme homma toimii ja toisessa ei. Tänä syksynä sen tajusin, kun uusi hoitaja aloitti työt. Hän on valtavan kiltti. Hauskaa seuraa jutella, lasten suosima. Oikein mukava ihminen. Mutta hän tunne-elää koko ajan lasten kanssa, ei näe isoa kuviota, eikä ymmärrä, miksi sitä yhtä kitisijää ei voi pitää nyt sylissä, kun pitäisikin siirtyä sisältä ulos. Se jämäkkä hoitaja toteaa lapselle, että nyt ei ole syliaika, kun lähdetään ulos. Laitapa hienosti kengät jalkaan, niin ulkona otan syliin. Ja lapsi tottelee ja homma etenee. Kiltti hoitaja sylittelee heti, jolloin muut lapset huomaavat, että tuon ei tarvitse pukea ja alkavat itsekin lusmuilla. Lopulta homma on kaaoksessa, yksi loukkaa kätensä, kaksi tönivät toisiaan jne.

Samalla tavalla sille kiltille vanhemmat alkavat aika pian sanella vaatimuksiaan. Ihan kohtuuttomiakin. Itsenikin tekee mieli opastaa, kun toinen ihan kuin oikein odottaa, että saisi olla minulle mieliksi... Niille jämäköille ei todellakaan oikein voi alkaa vaatia mitään. Sieltä tulee heti perustelut siitä, miksi niin ei voi tehdä eikä kysekään, että asiasta tarvitsisi juosta esimiehelle kysymään. Hoitaja tylyttää niin ,että vanhempi lähtee häntä koipien välissä tiehensä - tietysti ihan kaikessa ystävyydessä. Päälle tulee opastusta siitä, miten itse voi olla jämäkämpi oman lapsensa suhteen.:D

Myös vanhempia on osattava käsitellä. Rakastamme lapsiamme ja haluamme heille aina hiukan extrahuomiota. Tilaisuus tekee varkaan. Jos joku ei osaa olla tiukka rajoista, käytetään häntä oikotienä onneen. Ei siihen auta muu kuin selkeä jämäkkyys.

Olen varma, että näiden jämäköiden hoitajien päässä eivät pyöri vanhempien vaatimukset hoitopäivän jälkeen. Heille se oli small talkia, vähän samaa kuin kinaisi, onko sää puolipilvinen vai puoliaurinkoinen.

Tuossa on ehkä osa totuutta, mutta ei koko tottuus.

Nuoren lto:n on todella vaikea olla jämäkkä. Ehkä kauan virassa ollutta totellaan, mutta paljon helpommin nuorista valitetaan.

lapset saavat kunikaallisen kohtelun koska osaavat sitävaatia. Mistä löytyy se päväkoti jossa sitä kaikkein kovaäänisintä vaatijaa ei laiteta etusijalle vaan kaikkia kohdellaan tasapuolisesti Omien lasten päiväkodissa yhtä tyttöä pidetään sylissä kokoajan koska vanhemmat ovat niin vaatineet. Muut eivät sitten pääsekään syliin. Oma lapseni jätettiin jalka murtuneena metsään (4-vuotias). Sisarukset jotka olivat samassa päiväkodissa toivat lapseni päiväkotiin takaisin.Eihän ope voinut kantaa tätä turhasta kitisevää asta koska hänellä oli tämä ikuisesti sylissä pidettävä.Eivät viitsineet minullekaan soittaa koska heidän mielestään lapsi itki turhasta.Vein lapsen lääkäriin ja jalka oli kahdesta kohtaa murtunut.

Sitten on nämä julkkisten lapset jotka saavat aivan omanlaisensa kohtelun. Päiväkodin tädit ovat ihan lääpällään.

Itse arvostan jämäköitä hoitajia jotka kohtelevat kaikkia tasapuolisesti oli sitten kuinka huonosta tai hienosta perheestä tahansa. Se on vain valitettavan harvinaista nykyisin.Sama tilanne on kakkialla yhteiskunnassa. Niille kaikkein kiltimmille kiristetään sääntöjä ja valvontaa ja röyhkeimmille kukaan ei uskalla sanoa mitään.

Ymmärrän siis ap:ta hyvin. Kuka jaksaisi moisessa ympäristössä.