Naapuri luuli meitä rikkaiksi!

Olemme vuosi sitten muuttaneet tänne uuteen asuinpaikkaan, ja tosi kivaa porukkaa asuu pihapiirissä. Muutama perheellisen äidinkin kanssa ollaan tutustuttu lähemmin, jutellaan pihalla ja ollaan kahviteltu toistemme luona.



Nyt yhtenä päivänä sitten tokaisi ohimennen, että keskustelun yhteydessä, että te kun olette niin varoissanne niin.... ja jatkoi juttua.



Ja siis emme ole koskaan puhuneet suoraan tai vihjailen mistään raha-asioista (kartan aihetta, mielestäni yksityisasia, opin jo lapsuudenperheessä että aihe on nolo ulkopuolisten kanssa kasvokkain).



Meinasi vain mennä kaffeet väärään kurkkuun, kun kun puhui perheestämme siten kuin olisimme jotenkin parempituloisia! Sanoin sitten heti, että ollaan ihan taviksia ja jatkoin juttua (matkustelemisesta).



Ihmettelen vain mistä ovat saaneet sellaisen käsityksen, että ollaan jotenkin varakkaita. Alkoi oikeasti häiritsemään!!



Siis mieheni tulot on vuositasolla bruttona 40.000 euroa ja minun 31.000 euroa, eli ihan edes nippa nappa päästään keskiarvotuloihin, jos edes sitäkään! Asutaan Helsingissä, ja ihan tavallisessa töissä, mies opettajana ja minä toimihenkilönä. Oikeasti elämässämme köyhäillään paljon: ostetaan aina ruoka tarjouksesta ja tehdään itse kotiruokaa, eikä syödä kalliita eineksiä. Syödään edullisia ruokia, esim. kauden mukaan. Mökillä marjastetaan ja sienestetään itse syksyisin. Kaikki netti, sähkö ja puhelimet on kilpailutettu, ja otettu halvimman mukaan. Säästetään juoksevissa menoissa niin paljon kuin mahdollista (ruoka, energia, tietoliikenne jne).



Vaatteita ostetaan reilusti lapsiperheen tarpeisiin, ostan yleensä hyvälaatuisia ja kestäviä kalliita tuotteita -mutta aina vain kirpputoreilta käytettynä, lisäksi saan vaatetta siskoltani paljon, joka on lastenvaatefriikki. Meillä siis lapset puettu "hyvin" mutta aina käytettyihin, halpohin vaatteisiin!



Lapset ovat saaneet harrastaa, ja itse tykkään sisustaa, ostan huutokaupoista halvalla (kalliita juttuja en osta ollenkaan, kun ei ole järkeä) ja sitten itse tuunaan ja maalaan huonekaluja. Ostan täyspuisia ja kestäviä kalusteita. Lisäksi osaan itse verhota esim. nojatuoleja, pikku palleja, tehdä tyynyjä jne. Käsillä tekeminenkin on mieluisin harrastus, ja ainoa lukemisen lisäksi. Eli teen paljon käsilläni itse, ja käyn kirjastossa.



Perheen kanssa matkustellaan, varataan itse lennot ja majoitus, ja räätälöidään matkat omanlaiseksi, koska se tulee halvemmaksi kuin kalliit turistimatkat! Yleensä matkustellaan 2-4 kertaa vuodessa, riippuen lomista ja sopivista reissutarjouksista (lennoista ja kohteista). Eli vaikka matkustellaan, niin tehdään sekin asia suht edullisesti, kaukokohteissa emme ole matkustelleet, kun lennot sen verran hinnakkaita, ehkä sitten kun lapset on isompia, jolloin hotellillakaan ei ole niin väliä samalla tavalla kuin alle kouluikäisten kanssa.



Edellisen selvityksen pointti on vaan siinä, että vaikka matkustellaan, ja sisustellaan, ei todellakaan olla mitään varakkaita! EI tietty nyt mitään köyhiäkään, mutta ei meidän tuloilla todellakaan pääse mitenkään "juhlimaan". Oikeastaan ollaan mielestäni suht pienituloisia. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot!! Siinä on perää.