Lue keskustelun säännöt.
Alan harkitsemaan perheen perustamista vasta 36-vuotiaana tai sen jälkeen. Olen nyt 30v.
15.09.2012 |
Nyt seuraavat vuodet aion matkustella ja nähdä maailmaa, tehdä töitä ja säästää siten että saisi pitkien opiskelujen jälkeen taloutta tasapainotettua.
Jos ilmenee, että en voisikaan saada lapsia 36-46v iässä, voimme harkita adoptiota :) Maailmassa on niin paljon lapsia jo huonoissa oloissa valmiiksi.
Ihanan vapauttavaa kun sai tämän päätettyä :) Mies tukee ja komppaa. En koe että olisin mitenkään, en henkisesti enkä taloudellisesti vielä valmis äidiksi.
Kommentit (36)
Olen 26-vuotias, sain puoli vuotta sitten ensimmäisen lapseni. Itse en olisi ikinä uskaltanut odottaa noin vanhaksi, sillä biologia on kuitenkin mitä on.
Mutta jos olet hyväksynyt ajatuksen mahdollisesta lapsettomaksi jäämisestäsi ja mikäli koet, ettet lasta vielä halua, niin ei sellaista tietenkään kannata hankkia vain siksi, ettei myöhemmin ehkä saa. Onnea siis valitsemallasi tiellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia ei kannata alkaa tekemään ennenkuin on siihen valmis. Pakko kuitenkin sanoa, että adoptio ei ole kovinkaan helppo homma. Todella raskas, kestää usein vuosikausia ja siinäkin tulee jossain vaiheessa ikä vastaan eikä välttämättä saa pientä lasta.
Itse olen nyt 36 vuotiaana mielestäni liian vanha enää saamaan lapsia, mutta niin me olemme erilaisia.
Myös siihen että ette saa adoptoimallakaan lapsia enää vajaat nelikymppisenä. Jos olet tyytyväinen vaikkei lapsia ikinä mahdollisesti tule, hyvä
että 36v (NUORI IHMINEN, HERRANJUMALA :D) olisi liian vanha saamaan lapsia-ajattelua, mutta en väitä että se olisi huonompi tapa ajatella.
Itselläni painaa erityisesti taloudelliset syyt, sillä elämä on tähän asti koetellut. En koe, että lapsella olisi hyvä tulla tähän elämään, tilanteeseen.
Minulla on ystäviä ja kollegoita, jotka ovat 36-vuotiaana saaneet esikoisensa ja pidän heitä NUORINA naisina. Eikös KiinteistöKaisa saanut lapsen 45-v?
En halua valmistautua siihen, että en saisikaan lapsia sen takia etten hankkinut niitä tosi nuorena. Sitten jos ei saa, niin tilannetta tulee arvioida uudelleen.
Ap
lapsia ei tosiaan kannata yrittää jos tuntuu siltä ettei ole valmis. Itse en olisi voinut odottaa noin pitkälle, 35v on ollut minulle aina aivan ehdoton takaraja. Olen nyt 34, viides ja viimeinen lapsi syntyi kesällä. Esikoisen sain 26-vuotiaana, olisin halunnut lapsia jo aiemmin mutta kesti pitkään löytää lasteni isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin, että niitä lapsia ei sitten välttämättä tule. Naisen hedelmällisyys laskee jo 30- vuotiaana ja 35-vuotiaana todella jyrkästi.
Itse aloitin 30-vuotiaana ja lopetin 33-vuotiaana, sain kolme lasta. Onneksi, voin näin jälkikäteen sanoa, mutta eihän se kaikille ole tärkeää.
isän ikää koskaan kyseenalaisteta? Miksi se on hyvä ikä, jos nelikymppinen mies tulee isäksi, mutta jos saman ikäinen nainen tulee äidiksi, niin heti sanotaan liian vanhaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden yrityksen päästä hoitoihin ja lapsi syntyi ollessani 33-v. Koko äitiysaika on ollut ihan toisenlaista kuin odotin. Lapsi on ylienerginen ja on myös sairastellut paljon. Olisin varmasti jaksanut paremmin nuorempana.
Mutta sinulla kaikki voi olla ihan toisenlaista.
fyysisesti vielä 80-vuotiainakin, siksi sitä ei voi suoraan verrata naisen ikään.
Toki vanhemmuuteen liittyy muutakin kuin fysiologia, eikä minun mielestäni miestenkään pitäisi saada lapsia yli neljäkymppisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän lukuisia hyviä iäkkäämpiä vanhempia. Ja myös huonoja nuoria vanhempia. Hyvä vanhemmuus ei ole iästä kiinni!
miten muuten kuin ehdotukseni mukaisesti menetellä tilanteessani?
En mitenkään koe, että nyt seuraavan kahden vuoden aikana olisi vielä lapsen aika.
Tehdäkö riskillä lapsi, kituuttaa taloudellisesti, riskeerata hyvin alkanut ura? Ilman vanhempia samalla paikkakunnalla tai mitään vanhempien taloudellista tukea?
Ap kiittää vastauksistanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten muuten kuin ehdotukseni mukaisesti menetellä tilanteessani? En mitenkään koe, että nyt seuraavan kahden vuoden aikana olisi vielä lapsen aika. Tehdäkö riskillä lapsi, kituuttaa taloudellisesti, riskeerata hyvin alkanut ura? Ilman vanhempia samalla paikkakunnalla tai mitään vanhempien taloudellista tukea? Ap kiittää vastauksistanne!
kaikkea ja on TOSI vaikea neuvoa täällä toista ihmistä noin vaikeassa, henkilökohtaisessa asiassa. Yleensä asioilla vaan on tapana järjestyä!
Tiedän lukuisia hyviä iäkkäämpiä vanhempia. Ja myös huonoja nuoria vanhempia. Hyvä vanhemmuus ei ole iästä kiinni!
Lisäksi varttuneemmilla vanhemmilla on yleensä parempi taloudellinen tilanne ja enemmän elämänkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on tuhansien ellei kymmenientuhansien ihmisten arkipäivää, että joutuu kituuttamaan lapsiperheenä/uhraamaan uraa/olemaan ilman isovanhempia tai muita tukiverkkoja. Et ole mitenkään poikkeus.
Tiedän lukuisia hyviä iäkkäämpiä vanhempia. Ja myös huonoja nuoria vanhempia. Hyvä vanhemmuus ei ole iästä kiinni!
Lisäksi varttuneemmilla vanhemmilla on yleensä parempi taloudellinen tilanne ja enemmän elämänkokemusta.
isä on silti hiukan eri asia kuin 60v. Ei lapsia tarvi kaksikymppisenä tehdäkään.
se on tuhansien ellei kymmenientuhansien ihmisten arkipäivää, että joutuu kituuttamaan lapsiperheenä/uhraamaan uraa/olemaan ilman isovanhempia tai muita tukiverkkoja. Et ole mitenkään poikkeus.
Olen itse elänyt aika huonon lapsuuden ja kärsin siitä köyhyydestä, peloista ym vielä aikuisenakin. Miksi en saisi toivoa turvattua toimeentuloa tai jonkinlaisia tukiverkkoja oman lapseni kohdalle?
Ennemmin sitten lapseton tai adoptiovanhempi, kuin vastaava kauhea lapsuus, mitä itselläni oli.
Kiitos kuitenkin kommentistasi, en mitenkään pitänytkään itseäni erilaisena. Ap
ap aika paljon odotuksia lapselle ja omalle äitiydellesi. Miksi oma lapsuutesi oli kauhea?
mutta oikeasti lapsi syntyy aina jonkun asian suhteen huonoon aikaan. Hyvää hetkeä äitiyslomalle jäämiseen ei olekaan. Ja pienet lapset ne vasta hankaluuksia työelämässä tuottavatkin. Aina Tärkeällä hetkellä lapselle tulee joku oksutauti...
olet parempi aiti jos kun olet tehnyt kaiken mita haluat ennen lapsen ssamista ja sitten voit rauhoittua ihanaan perheeseen..
Olen saanut omat lapseni 35-37 -vuotiaana, ja se on ollut ihan passeli ikä.
Valmistaudu kuitenkin siihen, että lasten saaminen ei ole välttämättä ihan helppoa, eikä adoptiokaan ongelmatonta. Pieni ajatus kannattaa ehkä suunnata myös siihen, että jäät lopulta kokonaan lapsettomaksi. Missään tapauksessa perhettä ei kannata perustaa, jos ei tunne halua siihen.