Haluaisin säästää itseni avioliittoon, mutta

Kauan olette seurustelleet? Itse en harrastaisi seksiä ennen kuin itse tuntuu siltä että haluan sen tehdä, en sen takia että mies haluaa. Oli se sitten ensitreffeillä tai aviolittossa. Lisäksi kun riskinä on aina raskaus niin mielellään vasta kun tiedän että suhteella on mahd. tulevaisuus enkä liian nuorena.



Avioliitotkin solmitaan nykyään myöhemmin ja erot ovat yleisiä, niin luulisi että sen takia aika vanhanaikainen tapa.



Itse otin tavoitteeksi että olisin vain yhden miehen kanssa, en tosin odottanut avioliittoon,joten saa nähdä onnistuuko.

itse olen päättänyt suhteen, kun seurustelukumppani alkoi vonkaamaan ja antoi "määräajan" jonka kuluessa seksiä olisi pitänyt harrastaa. :D Oltiin silloin aika nuoria, minä 17, poika 19, kumpikin kokemattomia, joten luulen, että pojalle vaan kasaantui paineita. Olin kuitenkin sanonut, kun asiasta oltiin puhuttu, etten aio suinpäin sänkyyn hypätä ja hän oli sen hyväksynyt. Alkoi kuitenkin 2kkn jälkeen vongata koko ajan ja lopulta ilmoitti, että jos en puolenvuoden yhdessä olon jälkeen ole antanut, hän jättää. Olisin ehkä voinut antaakin piakkoin, mutta tuo asenne oli liikaa ja niinpä päätin suhteen.



Nykyisen miehen kanssa juteltiin samasta asiasta ennen seurustelun alkua ja hän hyväksyi mielipiteeni. Lopulta sitten 5kkn seurustelun jälkeen annoinkin mennä loppuun asti. Oli kummankin eka kerta, joten olihan se säätöä, mutta siitä oli suunta vain ylöspäin. :D Tästä tuli nyt keväällä 10vuotta.



Välillä kyllä mietin, että voisiko seksi olla parempaa jonkun muun kanssa, mutta en usko, sillä meillä on niin hyvää seksiä. ;) Toki on ollut huonoja kertoja ja puuttellisia ajanjaksoja, mutta tuskin tämän parempaa voisi olla.

itse olen päättänyt suhteen, kun seurustelukumppani alkoi vonkaamaan ja antoi "määräajan" jonka kuluessa seksiä olisi pitänyt harrastaa. :D Oltiin silloin aika nuoria, minä 17, poika 19, kumpikin kokemattomia, joten luulen, että pojalle vaan kasaantui paineita. Olin kuitenkin sanonut, kun asiasta oltiin puhuttu, etten aio suinpäin sänkyyn hypätä ja hän oli sen hyväksynyt. Alkoi kuitenkin 2kkn jälkeen vongata koko ajan ja lopulta ilmoitti, että jos en puolenvuoden yhdessä olon jälkeen ole antanut, hän jättää. Olisin ehkä voinut antaakin piakkoin, mutta tuo asenne oli liikaa ja niinpä päätin suhteen.



Nykyisen miehen kanssa juteltiin samasta asiasta ennen seurustelun alkua ja hän hyväksyi mielipiteeni. Lopulta sitten 5kkn seurustelun jälkeen annoinkin mennä loppuun asti. Oli kummankin eka kerta, joten olihan se säätöä, mutta siitä oli suunta vain ylöspäin. :D Tästä tuli nyt keväällä 10vuotta.



Välillä kyllä mietin, että voisiko seksi olla parempaa jonkun muun kanssa, mutta en usko, sillä meillä on niin hyvää seksiä. ;) Toki on ollut huonoja kertoja ja puuttellisia ajanjaksoja, mutta tuskin tämän parempaa voisi olla.

Sain paljon mietittävää, tunteet asian suhteen ovat ristiriitaisia. Kaverini sanoi, että vaikka mies kuinka rakastaisi, tarvitsee hän silti seksiä. Tapailumme alkaa olla melko vakavalla tasolla ja oon alkanut miettiin sitäkin, että jos ruvetaan kunnolla seurusteleen ja pidän edelleen periaatteestani kiinni, niin mistä voisin olla varma, että mies kosisi oikeista syistä, eika vain sen takia että saa suhteeseen myös seksiä.

Toisaalta olisi hienompaa, jos menettäisin neitsyyteni hääyönä sellaiselle miehelle, jolla olisi myös samat periaatteet ja eka kertansa minun kanssani.

Äh, teen tästä seksistä varmaan ihan liian ison numeron jo.

mies kosii (ja menette naimisiin), jotta saisi seksiä sinulta.

Tosin minusta kaukaa haettuna. Saa sitä seksiä helpommallakin kuin naimisiin menemällä.

Itse toki päätät mitä teet. Itse en henk.kohtaisesti ostaisi sikaa säkissä....

Onko säästäminen avioliittoon oikeasti sinun ajatuksesi ja halusi? Vai toteutatko jonkun toisen hurkasta toivetta ja ihannetta? Jos sydämmessäsi olet sitä mieltä, että haluat odottaa avioliittoon, niin sitten kannattaa odottaa. Mutta kannattaa varautua siihen, että mahdolliset kumppanit jättävät ennen papin aamenta, sillä vaikka mies rakastaisi, kyllä minäkin naisena turhautuisin, jos tuleva puolisoni ei haluaisi seksiä ennen avioliittoa.



Eikä sitä minunlaiseni ihminen osaisi arvostaa (itsensä säästämistä avioon) eikä varsinkaan odottaa. Jos maailmankatsomukseen ja seurusteluun omasta mielestä kuuluu hyvin vahvasti seksi ja seksuaalisuus, en suostuisi tukahduttamaan näitä haluja toisen takia. Rakkaus varmasti sammuisi. Tarkoitan tällä sitä, että jos kumppani suhtautuu rennommin seksiin ja ajattelee sen olevan normaali asia parisuhteessa, kuten muukin hellyys, suutelu, halailu ja huomio, kumppani saattaa kokea odottamisen jopa loukkaavana ja ahdistavana.



Enkä ota nyt kantaa, kumpiko on oikein. Oodttaminen vai seksi ennen papin aamenta. Jokainen tekee päätöksen itse omien lähtökohtiensa mukaan. Mutta jos on kahdesta eri lähtökohdista ihmisiä, niin ei tule onnistumaan. Molemmat turhautuvat, loukkaantuvat ja pettyvät.

Nämä "säästäjät" kyllä hymyilyttävät. Säästätte varmaan muitakin kokemuksia? Ei kannata esim matkustaa ennen avioliittoa.

Idioottia olisi mennä naimisiin ennen kuin tietää miten seksi sujuu ja miten hyvä mies on tyydyttämään sinut seksuaalisesti. Seksiä ei harrasteta miehen mieliksi vaan omasta halusta omaksi tyydytykseksi. Mitä jos mies ei halua tai osaa tuottaa sinulle orgasmia? Idioottia hihhulointia ja elämän haaskaamista...

Ps. En itsekään ole pannut kuin aviomieheni kanssa, mutta eka kerta oli pari kolme viikkoa tapaamisesta.

Kuka näitä vanhoja keskusteluja oikein nostelee? Tuskin se ap enää tulee kertomaan, säästikö itseään avioliittoon. 

5 vuodessa tosin tuntuu moraali löystyneen entisestään näissä asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka näitä vanhoja keskusteluja oikein nostelee? Tuskin se ap enää tulee kertomaan, säästikö itseään avioliittoon. 

5 vuodessa tosin tuntuu moraali löystyneen entisestään näissä asioissa. 

Mitä merkitystä sillä on? Aihe on vapaa, ja tämä aihe on ihan ajankohtainen yhä, koska jatkuvasti kasvaa uusia nuoria. Aihe näkyy otsikosta, ei sitä koko ketjua pidä lukea.