"Hallitus on tekemässä Suomesta 50-lukulaisen kotirouvayhteiskunnan." HS 11.5.08, C 3, Anne Moilanen

"Meillä on työvoimapula koulutetuista ihmisistä ja sitten naiset vetäytyvät työelämästä kotiin vuosikausiksi.Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, mutta nykyään alle 3-vuotiaita hoidetaan enenmmän kotona kuin Ranskassa."

(HS 11.5.08, C 3, Martelius, K. (toim.)

T. ap

Siis miksi on jotenkin ikävää olla juuri _Ranskan_ perässä tässä asiassa... Ihmeellinen kirjoitus.

että olennaista on valinnanvapaus.



Toisin kuin esim. Ranskassa, Suomessa on AITO mahdollisuus valita aikaisen työhönpaluun ja kotiin jäämisen välillä.



Ranskassa, kuten esim. Saksassakin päivähoitopalvelut ovat suomalaiseen verrattuna niukemmat ja rajatummat.



Äitiyslomaa ei saa likimainkaan yhtä paljon kuin täällä, ja hoitovapaasta voivat ranskalaissiskomme vain unelmoida.



Keneltä on pois se, että lasten kotihoitoa arvostetaan ja naiset vapaaehtoisesti jäävät pariksi vuodeksi kotiin? Ideaalia olisi, että myös miehet laajemmin alkaisivat hyödyntää hoitovapaalle jäämistä - sitä kohti on hyvä pyrkiä, mutta on idioottimaista naisten vähättelyä viestiä Moilasen tapaan, että omien lasten hoitaminen on vähä-arvoista verrattuna palkkatyöhön.



Sillä ei takuulla motivoida miehiä jäämään enemmän kotiin ja panostamaan lapsiinsa.

Vähän samanhenkisiä kirjoituksia on myös uusimmassa Oliviassa Nina Honkasen haastattelu ja tän päivän hesarissa Laura Pekosen juttu.



Nyt on todella se ihanne, että äiti uhrautuu ja antaa kaikkensa (jopa siis oman (mielen)terveytensä) lapsiensa eteen. vähempi fanaattisuus tekee kuitenkin elämästä paljon mielekkäämpää.

Vähän samanhenkisiä kirjoituksia on myös uusimmassa Oliviassa Nina Honkasen haastattelu ja tän päivän hesarissa Laura Pekosen juttu.

Nyt on todella se ihanne, että äiti uhrautuu ja antaa kaikkensa (jopa siis oman (mielen)terveytensä) lapsiensa eteen. vähempi fanaattisuus tekee kuitenkin elämästä paljon mielekkäämpää.

En henk.koht tunne ketään, jonka mielenterveys olisi kotiäitiydestä romahtanut. Varmaan heitäKIN on, mutta silti sanoisin, että yleistät aika rankasti. Varmasti on nimittäin heitäkin, joiden mielenterveys on romahtanut siitä, että on pitänyt sekä tehdä pitkää työpäivää, että hoitaa lapset.

Itse olen akateeminen matalapalkka-ämmä. 3 lapsen hoitomaksut on niin rasvaset meidän perheelle, että ainoa realistinen vaihtoehto on hoitaa lapset kouluikään kotona. Sitten voikin lähteä taas uudelleen kouluttautumaan, aikaisemmalla tutkinnolla voi pyyhkiä takapuolensa pitkän kotonaolon jälkeen.

En henk.koht tunne ketään, jonka mielenterveys olisi kotiäitiydestä romahtanut. Varmaan heitäKIN on, mutta silti sanoisin, että yleistät aika rankasti. Varmasti on nimittäin heitäkin, joiden mielenterveys on romahtanut siitä, että on pitänyt sekä tehdä pitkää työpäivää, että hoitaa lapset.

Ja lapsia käy todella sääliksi. Masentunut, vieläpä aika pahasti masentunut, äiti pitää kynsin hampain kiinni ajatuksesta, että lapset on hoidettava kotona 3-vuotiaaksi asti. Ja sen hoitajan täytyy ilmeisesti olla nimenomaan äiti, sillä isä käy töissä. Tosiasiassa hän ei hoida lapsiaan, vaan esikoinen piti laittaa virikehoitoon jo ennen kakkosen syntymistä, kun äiti vain itkeskeli kotona päivät pitkät. Nyt sitten on se tilanne, että MOLEMMAT pitää laittaa virikehoitoon, kun ei jaksa. Ja siis esikoinen on koko ajan ollut virikehoidossa, nyt sinne tyrkätään 1-vuotiaskin.

Kaikissa kotiäitiyhteiskunnissa Euroopassa syntyvyys on alhaisempaa kuin Suomessa. Sen sijaan päivähoitoon panostavassa Ruotsissa syntyvyys on Euroopan huippua (mikä ei sekään ole paljon).



Äidin pitkä kotonaoli pienentää eläkettä, jarruttaa urakehitystä. Jos se on omasta halusta valittu, mikäs siinä. Mutta yhteiskunnan pitäisi myös mahdollistaa työssäkäynti ja se tapahtuu alhaisten hoitomaksujen ja laadukkaan päivähoidon avulla.

Äidin pitkä kotonaoli pienentää eläkettä, jarruttaa urakehitystä. Jos se on omasta halusta valittu, mikäs siinä. Mutta yhteiskunnan pitäisi myös mahdollistaa työssäkäynti ja se tapahtuu alhaisten hoitomaksujen ja laadukkaan päivähoidon avulla.

Mutta yhtä hyvin voisi ehdottaa samalla sitä, että kotiäitien eläke kertyisi ja että kotihoidontukea nostettaisiin lähelle sitä summaa, jolla yhteiskunta tukee lasten päivähoitoa (joka on siis n. 500-600 euroa per lapsi joka kuukausi!).

Jos nyt siis oikeasti ollaan huolissaan kotiäitien tilanteesta, minusta olisi loogisempaa yrittää kohentaa heidän asemaansa sen sijaan, että haukuttaisiin heidän työtään ja patistetaan heitä nopeasti "kunnon hommiin".

ei siellä kotona nyt _niin_pitkään ole. Paljon oleellisempaa on se, miten työelämä ja yhteiskunta arvostaa sitä kotonaoloa ja miten työelämä ylipäätään kohtelee. Kaiken kaikkiaan suhtautuu työn ja perheen yhdistämiseen. Minä tunnen paljon perheitä, joissa toinen jää kotiin siitä syystä, että yhteiskunnan tarjoamat päivähoitopalvelut ovat perseestä ja työnantajat suhtautuvat aggressiivisesti inhottavasti vähäiseenkin haluun huomioida myös lapset.

Itse en ole koskaan kokenut, että eläisin yhteiskuntaa varten. Olen sen verran itsekäs, että haluan omaankin elämään sisältöä. Olin 8 vuotta kotiäitinä ja ei ole lainkaan huono omatunto siitä, että en ole tehnyt yhteiskunnalle hyödyllistä työtä tuona aikana.



Työtä kyllä olen ehtinyt ennen näitä vuosia tehdä ja ehdin tehdä kotivuosien jälkeenkin vielä 25 vuotta.



Olen myös mielelläni maksanut hoitomaksut, koska ne on pieni hitunen todellisista kustannuksista.



Kukaan ei minua ajanut kotiin, enkä ollut niiden vuosien aikana missään pakkojamassa. Se oli yksi aikaa elämää ja erittäin tärkeä aika minulle ja lapsille.

sitä, että työssäkäyvät maksavat myös veroja ja tekevät tuottavaa työtä. Siksi on hölmöä vedota päivähoidon todellisiin kustannuksiin. Siitäpä vasta kustannuksia tulisi, jos kaikki lasta päivähoidossa pitävät työssäkäyvät jäisivät kotiin, heidän verorahojaa ei enää tulisi valtion ja kunnan kassaan ja lisäksi heidän tuottava työnsä olisi poissa kansantaloudesta.



Mutta eniten kotiäitiyhteiskunta haittaa naisia itseään. Jos äitiys merkitsee väistämättä pitkää kotiin jäämistä, ihmiset miettivät entistä pidempään ja vanhemmaksi äidiksi ryhtymistään. Syntyvyys laskee (kuten lähes kaikissa kotiäitimaissa Euroopassa).



Minulla ei ole mitään kotiäitiyttä vastaan, mutta minusta sen pitää aidosti olla naisen valinta eikä pakon sanelema vaihtoehto siksi, että päivähoitopaikat ovat huonoja tai että töihin meno ei hoitomaksuilta kannata.

tekemässä Suomesta eurooppalaisempaa, sivistyneempää (myös sydämen sivistyneempää) maata. Viinikulttuuri on Euroopasta jo otettu omaksi, nyt ollaan menossa kohti muunkin perhekulttuurin harmonisaatiota.

Sehän on vain hyvä, että perheille annetaan edes vähän valinnanvaraa elämänrytmin ja -tavan valinnassa. Monet naiset haluavat olla kotona!

Todellinen kysymyshän on se, uhraako äiti lapsensa hyvinvoinnin työn ja uran perässä juoksemiseen ja lykkää muksut laitokseen parhaan laitosyhteiskunnan mielessä vai hoitaako hän itse lapsensa tavalla, joka historian saatossa on aina ollut luonnollinen toimintatapa.



Siis ennen nykyistä häiriintyneiden feministien kiihkoilua.

jotka käyvät töissä, sillä ilman heidän verotulojaan teidän kotiäitien kotonaolo ei olisi mahdollista!

Miksi äiti ei haluaisi hoitaa jälkikasvuaan? Miksi pitäisi tehdä uraa?



Surullista miten naiset vieraantunvat luonnollisesta tarpeestaan hoitaa lapsiaan. Pitäisi luoda uraa ja jos on kotona tyhmentyy, laiskistuu ja masentuu. Ihan kuin jokaisella naisella pitäisi olla tarve käydä töissä ja tehdä uraa.



Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, nyt 3. vuotta kotona, ei mikään kiire töihin. Jatkan opintojani pikkuhiljaa, nautin lasten kanssa olosta. Vielä ainakin 2-3 kotiäitivuotta edessä, toivottavasti jopa pitempään. Lapset ovat nyt tärkeintä elämässäni, ura ei koskaan tule olemaan niin tärkeä. töitä ehdin tehdä yli 20 vuotta kun lapset ovat jo kouluiässä.

erittäin hyvätuloinen mies, joka voi kotiäidin ansiosta panostaa uraansa. Siinä ei kuule paljon jonkun naisen roposet paina. Hänen veronsa menee kyllä ihan niihin omien lasten varsinaisiin hoitokustannuksiin.

En vastusta lasten kotihoitoa, vaan kannatan sitä että miehet ja naiset jakaa sen puoliksi, siis kotona oltuina kuukausina laskettuna.



Nykyinen vanhempainraha-, kotihoidontukijärjestelmä ei tue jakamista, joten systeemiä pitäisi muuttaa mitä pikimmin.

naisten pääsyä yliopistoihin tulisi rajusti rajoittaa!! Yhteiskunnan varojen tuhlausta kouluttaa maistereita hiekkalaatikon reunalle.



Onneksi otsikon mukaisesti asiat ei kuitenkaan ole.