Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko mulla äitinä oikeus vaatia lapselle toinen terapeutti?

Vierailija
14.09.2012 |

Teini käy säännöllisesti nuorten psykiatrisella hoitajalla terapiassa ja mun mielestä se hoitaja ei osaa hommaansa ollenkaan.

Kaksi vuotta jo mennyt eikä mitään muutosta, muutenkin erittäin omituinen ihminen, antaa teinille seuraavan ajan kysymättä sopiiko mulle (terapiaan meiltä matkaa 40 km, joten tarvii kyydin) Ottaa kouluun yhteyttä ilman mun lupaa yms

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkälainen ihminen edes alkaa terapeutiksi? Sellainen jolla ittellä on mielenterveydellisiä ongelmia, suuntaan tai toiseen? Ihan turhaa ajan hukkaa tollanen. Yleensähän on niin että kaikkien mielestä äidissä on aina vika, ihan sama mikä on pielessä. Ja kun tästä on selvinnyt voi lopettaa nuorelta terapian , ja sanoa et sä et jaksa enää tätä pelleilyä.

Vierailija
2/6 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkälainen ihminen edes alkaa terapeutiksi? Sellainen jolla ittellä on mielenterveydellisiä ongelmia, suuntaan tai toiseen? Ihan turhaa ajan hukkaa tollanen. Yleensähän on niin että kaikkien mielestä äidissä on aina vika, ihan sama mikä on pielessä. Ja kun tästä on selvinnyt voi lopettaa nuorelta terapian , ja sanoa et sä et jaksa enää tätä pelleilyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voit pyytää vaihtoa, mutta koska nuo lasten ja nuorten psyka-ajat on muutenkin kortilla eikä kaikki terapiaa tarvitsevat edes pääse sitä huonoa hoitoa saamaan, kun jonot eivät lyhene, pikemminkin kasvaa kasvamistaan.



Voit tehdä myös hoitajan esimiehelle nootin asiasta. Tai tuoda esille yhteisillä tapaamisilla. Kai teillä niitäkin on? Jos ei ole, niitä voit vaatia. Siellä voit tuoda oman näkemyksesi esille muutoinkin.



Ajat annetaan nuorelle sillä ajatuksella, että jos ne ei sovikaan huoltajalle, huoltaja sitten soittaa ja vaihtaa aikaa.



Hoidon alkaessa ainakin meiltä kysyttiin ensin suullisesti, että saako tietoja psykalta luovuttaa koululle terveydenhoitajalle/opettajalle ja vielä perään annettiin lomake allekirjoitettavaksi, jossa antoi luvan / kielsi tietojen eteenpäin luovuttamisen. Jos sinä et halua, että psykalta kerrotaan kouluun teinisi asioista, niin ei myöskään tehdä.



Jos masentuneen nuoren hoidon (joskin tuloksettoman) jättää kesken, siinä tapauksessa terapeutti / psykan työryhmä voi ja melko varmasti tekeekin ls-ilmon. Siis ihan lapsen parasta ajatellen, koska lähtökohtaisesti he ajattelevat hoidon olevan tarpeellista, kun sitä kuitenkin jatketaan.



Eli... Jotta saisit oman äänesi kuuluviin, sinuna vaatisin yhteisen ajan teinisi kanssa terapeutille, ettet joudu turhiin vaikeuksiin vain siksi, että yrität parhaasi lapsesi eteen.



Meillä kokemusta lasten sekä nuorten psykalta noin kolmen vuoden ajalta... Enkä tuona aikana kokenut, että oma lapseni olisi hyötynyt terapiasta lainkaan. Vasta koulun, opettajien ja kaveripiirin vaihtuessa tapahtui positiivisia muutoksia.



Joskus lapsi tarvitsee hyvin konkreettisia muutoksia, ei vain höpinöitä. Vaikka puhuminenkin on tärkeää, lapselle voi olla vierasta puhua täysin tuntemattomalle ihmiselle. Eivät kaikki aikuisetkaan hyödy terapiasta.

Vierailija
4/6 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että sekä lapsi ja minä oltiin vastaan kouluun yhteydenotoista. Viimeksi yhteinen istunto taisi olla viime talvena.

Taidan pyytää sitä yhteistä tapaamista ja tuoda siellä esille tämän, että asiat eivät etene suuntaan eikä toiseen.



Paras esimerkki tästä ns. terapiasta on se kun tyttö on viillellyt itseään (taas) keväästä asti ja kun terapeutilta asiasta kysyin että mitä pitäisi tehdä niin hän ei tiennyt asiasta mitään. Teinin mukaan kaikki on hyvin ja kotona huomaan ettei todellakaan ole.

Vierailija
5/6 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ootteko kieltäneet kirjallisesti tietojen luovuttamisen? Jos ette, pyytäkää lomake tätä varten. Viimeistään sitten ymmärtävän lain koskevan heitäkin.



Jos tilanne on niin paha, että nuori oirehtii vahvasti, muttei myönnä hoidossa pahaa oloaan, pitäisi ammattilaisen nähdä sen muurin ohi, mutta aina ei kohdalle osu sellainen ammattilainen, joka OIKEASTI haluaisi selvittää asioita perinpohjin ja ohjata nuorta psyykkisen eheytymisen tielle.



Niin pahalta kuin saattaakin kuullostaa, ehkä nuoresi kaipaisi jotain lyhyttä sairaalassaoloaikaa, milloin hänen todellinen oirehtimisensa tulisi esille (kukaan ei jaksa esittää hyvinvoivaa ympärivuorokauden joka päivä monta päivää). Siten hän voisi saada sitä oikeaa hoitoa jatkossakin, mistä hän voisi OIKEASTI hyötyäkin.



Tämäkään ei tietenkään ole äidin itsensä päätettävissä, mutta yrittää kannattaa, jos pohdinnan jälkeen on sitä mieltä, että se sairaalajakso olisi tähän kohtaan paras mahdollinen keino löytää hyvä hoito nuorelle.



Toivottavasti saat äänesi kuuluviin ja nuorellesi hänen tarvitsemaansa apua. Tämä on niin tuttua itsellekin. Kaikesta saa vääntää ja vängätä ja minulle on suoraan sanottu useaan otteeseen, ettei ole resursseja siihen eikä tähän eikä tuohon...



Näin niihin nuoriin sitten panostetaan...

Vierailija
6/6 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Julkisella puolella potilaalla ei ole oikeutta valita hoitajaa/lääkäriä. Eli siihen vedoten vaihtoa ei saa. Tietenkin aina kannattaa neuvotella ja miettiä vaihtoehtoja.



Kannattaa myös muistaa, että lapsesi on potilas, et sinä. Eli lapsi voi kieltää terapeuttia kertomasta asioistaan sinulle (vaikka oletkin huoltaja) ja ensisijaisesti lapsi vastaa itse hoidostaan (eli on ihan luontevaa että hän sopii itse terapioidensa aikataulut). Tietenkin voit auttaa häntä asioiden hoitamisessa ja hoitaa asioita niiltä osin, kuin hän ei itse kykene ikänsä tai sairautensa vuoksi.



Tietoa koululle (tai kenellekään) saa antaa ilman lapsen lupaa. Tee tästä potilasmuistutus (tai neuvo lasta tekemään), niin saat selvityksen miksi tietoa on annettu ja mitä tehdään että ei toistu.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yksi kolme