Lue keskustelun säännöt.
Isä ja lapset...
13.09.2012 |
Mies tekee kotitöitä, tekee pihahommia, kantaa kortensa kekoon.
Mies hoitaa lapsia (vähän pakkokin, jos olen iltavuorossa...) laittaa ruokaa, vie harrastuksiin...
Mutta sitten...
Henkisesti noi neljä ei tunnu olevan millään tasolla samalla aaltopituudella. Etenkin esikoisen kanssa (joka on ihan järkyttävän samankaltainen luonteeltaan kuin isänsä...) mies on jatkuvasti napit vastakkain. Mies mieluummin kieltää ensin kaiken, kuuntelee ehkä sitten, jos kuuntelee. Lapset ei saa olla pihalla leikkimässä tänään, huomenna ehkä, joskus vaikka kuinka myöhään. Jos tenavat kattoo telkkaria, saattaa mies kyselemättä vaihtaa kanavan ja ilmoittaa, että hän on sen töllön maksanut, hän päättää mitä katotaan. Jos tenavat ottaa yhteen, seuraa kollektiivinen rangaistus - kaikki omiin huoneisiin. Jos 3v saa hepuliraivarin, koska isosisko ei anna leikkiä koulukirjallaan - seuraa kollektiivinen rangaistus - kaikki omiin huoneisiin. Saattaa tulla kotiin ja mylväistä, että kaikki muksut menee JUST NYT siivoamaan oman huoneensa. Meillä oli kyllä afrikan tähti kesken, mutta kun iskä käskee... Huoneet on saattaneet olla pari päivää siinä kunnossa missä ovat tai ne on just eilen siivottu. Huoh!
Välillä tuntuu, ettei miehen määräilyssä ole päätä eikä häntää (ja sit tenavat soittelee mulle töihin, että miks nyt ei saa mennä ulos omaan pihaan, vaikka kello on vasta 5 tms.) Jos lapsi kysyy, että miksi, se on vastaanvänkäävä jukuripää. Pitäs vaan totella, eikä kysellä. Ja mitä mä voin sanoa? Kysy isältäs! Noh, ei se vastaa.
Mitä hittoa mun pitäisi tehdä? Miehen kanssa jos asiasta yrittää keskustella (uskokaa pois, olen yrittänyt) niin möksähtää ja alkaa marttyyrina voihkia kuinka huono isä hän onkaan. Ja sit mököttää. Ja hämmästelee, kun lapset ei häntä ollenkaan kunnioita.
Mä henk. koht. varmasti nalkutan enemmän, huudan enemmän, enkä käyttäydy joka hetki yhtään esimerkillisesti. Mutta mä pyydän anteeksi huonoa käytöstä, selitän miksi ja perustelen kantaani. Vanhin on kuitenkin jo 10v ja keskimmäinenkin koulussa... Ja edelleen mies puhuu heillekin itsestään kolmannessa persoonassa ja olettaa, että lapset toimivat kuin koirat, tosin ilman naksutinta ja makupaloja.
Kommentit (7)
jos olen paikalla ja ukko alkaa määräillä jotain ihan älytöntä.
Mutta ihan aina en ole paikalla ja koitan setviä sitten työvuorosta käsin puhelimitse. Tai kuulen asiasta vasta jälkikäteen.
Tuntuu vaan niin hölmöltä mennä "lyttäämään" toinen vanhempi jatkuvasti. Mä saisin varmaan raivarit itse, jos komentaisin lapsia ja mies tulis jatkuvasti mitätöimään mun käskyni. Pitäs ikäänkuin olla yhtä rintamaa, mut kun ei vaan voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus miehelle sanonutkin, että viimeistään teini-iän koittaessa voip tulla ongelmia, jos ei muuta asennettaan. Mutta ei.
Välillä tuntuu, ettei mies ees tykkää lapsistaan, vaikka väittääkin asettavansa lapset aina etusijalle jne.. Ja haluis vielä neljännen!! (Juu ei.)
Mut voinko mä tehdä MITÄÄN? Miten selitän ees lapsille, että isänne nyt vaan on tommonen empatiakyvyltään etana? (Anteeks... mut siltä välillä tuntuu...)
Mua kohtaan osaa kyllä olla hellä ja muuta. Mies joka jopa pussaa :D (Puhuminen nyt ei ehkä oo sen vahvimpia osa-alueita)
Minä tekisin saman miehelle, käyttäytyisin häntä kohtaan vaikkapa viikon verran samalla tavalla kuin hän lapsille.
Ja kun mies marttyyrina ulisee, että en ole sitten hyvä isä, sanoisin: et olekaan.
Lisäksi antaisin ohjeet miehelle, kuten lapsenlikalle, että mitä tehdään ja mitä lapset saa tehdä, aikataluttaisin koko arjen siltä osin kun en itse ole paikalla.
Mulla on lapsia hyvin kohteleva mies, mutta arjen asioiden hoitamisessa ihan pöljä. Ei tajua, että koululaisen läksut ja reppu on katsottava, että iltapala on laitettava klo 19 jos meinaa että pienempi on vuoteessa klo 20 jne.
Joten olen sanonut hänelle mitä tekee ja mihin kellonaikaan.
Tiskikoneen hoitaa pyytämättä, koska tietää, että inhoan sitä.
Minä tulin koulusta kotiin ja eikun suoraan syömättä nukkumaan koska äiti oli riidellyt siskon kanssa.
Sisko ei noudattanut kotiintuloaikaa joten minä jouduin kotiarestiin.
Joka kerta kun isosisko otti yhteen äidin kans minä jouduin omaan huoneeseen josta ei saanut poistua kuin vessaan.
Kerran sisko katsoi luvatta jotain telkkariohjelmaa eikä suostunut sit käskystä lopettamaan niin isä meni kellariin ja veti pääsulusta sähköt pois koko talosta.
Jälkimmäinen jo naurattaa mut muuten ei=(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopulta on, kun on tuollainen mielivaltainen. varmaa on ainakin se etteivät lapset tule häntä kunnioittamaan, vaan kokevat epäreilua vääryyttä. Mun isä on ollut tuollainen ja mun lasten isä myös. Ei vaan jaksa ajatella johdonmukaisesti, on siis henkisesti laiska sekä tunteiltaan aika tukossa. Minä en kunnioita isääni kasvattajana koska hän oli huono kasvattaja, ja vaikka lasteni suhteen isän tukena, niin lapset kyllä tajuavat eron mun ja hänen logiikkansa välillä. Ja se viimeinen sana on mulla. Isänsä kun yrittää huutokasvattaa niin lapset laittaa kunnolla kampoihin. Pikkuhiljaa isä on oppinut että mitä enemmän hän osaa kunnioittaa lapsiaan ja nähdä vaivaa kasvattamisen eteen, sen paremmin sujuu. Moni mies taitaa olla ihan surkea kasvattaja, ei riitä pinnaa eikä ymmärrystä lapsille...
itsekseen määrätä mielivaltaisia juttuja vaikka olet niistä eri mieltä? Kyllä minä ainakin tuollaisissa tilanteissa sanon suoraan lasten nähden että ei, ja alan väitellä asiasta miehen kanssa.
Ei ehkä olevinaan ole jonkun mielestä hyvä tapa että vanhemmat kyseenalaistaa toisiaan kasvatusasioissa lasten kuullen, mutta ei sekään todellakaan ole yhtään parempi jos lapset joutuvat sietämäään mielivaltaista kohtelua koska toinen vanhempi ei osaa asettua heidän puolelleen tilanteessa jossa se uhkaa.