Jos saisit tavata itsesi menneisyydessä

Tuhlaat elämäsi parhaimmat vuodet siellä..

Pidä kiinni siitä miehestä, hän on se oikea.

Matkustelkaa ennen lapsia, se ei ole enää sitten niin helppoa.

Olet hyvä ihminen! Usko siihen.

niin olisimme saaneet 20 vuotta lisäaikaa yhdessä.

Toiseksi käskisin opiskelemaan vanhempien vastustuksesta huolimatta.

herrasmies on kuin luomupihvi: kyselytutkimuksissa arvostettu mutta lihatiskillä vain harva sen valitsee

Eli Vonkaa vaan, monet antavat vaikka ihan uteliaisuuttaan. Tämän kun olisin nuorempana tiennyt.

ja sitten keskity heti töihin ja opiskeluun.

Ja sanoisin, että olet loistotyyppi! Jatka samaan malliin, niin hyvä tulee.

Kuuntele vaistojasi miesten suhteen. Se mies, jonka kosketus tuntui hyvältä: se on vapaa, nuori, himokas, ja elämäsi rakkaus. Ota se, ennen kuin se menee toiselle ja on liian myöhäistä. Et voi menettää enempää kuin neitsyytesi.

älä yritä itsenäistyä ennen kuin olet oikeasti valmis siihen äläkä ainakaan ripustaudu ensimmäiseen tapaamaasi mieheen,siitä ei seuraa ku mielipahaa :I

ja akat on sikoja. jssap!

ole enemmän isäsi kanssa.. Aika on hyvin rajallista. Itseasiassa neuvoisin ehkäisevät jutut, jolla kohtaloa olisi voinut ehkä hiukan välttää.. Isän suhteen. RIP.

Neuvoisin olematta menemään naimisiin tulevan miehen kanssa, mutta muuten anna palaa sen saman ukon kanssa, tulette saamaan aivan mahtavia lapsia.

Ne eivät ole utopistisia haaveita, vaikka sitä sinusta tuntuisi.



Minä luulin nuorena, että ei musta opiskelemaan ole, olen tyhmä, ei lukupäätä. Tätä mieikuvaa itsestäni ei kukaan läheinen aikuinenkaan yrittänyt oikaista tai kannustaa, että haaveet olisivat mahdollisia.



Kyllä he käskivät olemaan ahkeria koulussa, mutta olisin tarvinnut vanhempieni tukea koulunkäyntiin ja tavallaan sellaista positiivista mielialaa heiltä, että onnistun, jos vain yritän.



Tukea sen takia, että minula oli huono itsetunto.



Nyt vasta aikuisena 40 vuotiaana olen ymmärtänyt, että pystyn opiskelemaan vaikka yliopistossa.

mutta minun pitäisi saada sanottua jotain sellaista millä lopettaisin sen maanpäällisen helvetin jonka isäni minulle aiheutti..miten olisin pelastanut itseni pedofiilin kynsistä!?

Olisin sanonut itselleni että opiskele kieliä ja mene hetkeksi ulkomaillekin töihin. Ole rohkea, sinusta mihin vaan kunhan lähdet siihen rohkeasti.



Älä kuuntele muiden mielipiteitä toisista ihmisistä, vaan anna heidän itse näyttää millaisia ovat. Toki jos näin olisin toiminut, saattaisi olla ettei minulla olisi ihania lapsiani. Joten...

"Jätä se, muuten arvot asiaa vielä kymmenen vuoden päästäkin"

että hän jätti sanomatta sanaakaan hän rakastaa sinua vielä 20 vuoden kuluttuakin!



Soita, sano että annat anteeksi ja saatte yhteisen elämän, lapset, suuren rakkauden ja intohimon jota kumpikin jäätte kaipaamaan!

Minulla ei olisi sydäntä kertoa sille pienelle raukalle, että vaikka mitä tekisi, elämä menee vain paskemmaksi ja paskemmaksi, kunnes se päätyy täydeksi helvetiksi, josta ei ole muuta ulospääsyä kuin itsemurha.



Jos jotain positiivista kehtaisin sanoa, niin sen, että itsetunto paranee iän myötä.

Nauti isovanhemmista, haastattele heitä heidän elämästään. Ennen kuin on liian myöhäistä :(

pidä se välivuosi nuorena ja lepää pää kuntoon ja sitten keskity heti töihin ja opiskeluun.

Onks ihan pakko avata haarat jokaiselle miehelle. älä juo noin paljon. tupakointi on ruman näköistä. etsippä parempi kampaaja.

ettei tarvitse miellyttää. Huoli tulevaisuudesta olisi turha ja tulisin saamaan ihanan miehen sekä lapsia.



Neuvoisin lähtemään vaihtoon englanninkieliseen maahan kielen oppimiseksi.