JOS LAPSI LYÖ NIIN ONKO SILLÄ _AINA_ PAHA OLLA?

en usko että sillä mitenkään paha oli olla, muutaku siinä hetkessä harmitti.

ja huonot kotiolot. Jotkut vain ovat hävyttömiä.

välillä huitovat toisiaan ja painivat, mutta sellaista se elämä on. Eri asia jos löisivät opettajaa. Saisin hepulin. Kyllä opea lyövä on viallinen yksilö, ei voi muuta sanoa.

Ehkä psykopaatti?



Mutta tällöinkin osasyy on huono lapsuus, jus luin psykopatiasta ja Ted Bundystä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykopatia

Ajattele mitä on kasvaa väkivaltaisen isän kanssa ja kuvitella luulossa että äiti on muka sisko ja ne vanhemmat todellisuudessa isovanhempia?



Minusta pitää tajuta että ihmiset on herkkiä ja moni leikkii kovempaa kuin on että selviää.



Herkkyydestä se voi kertoa kun joku satuttaa.

Joku hakee huomiota.

Väkivalta alkaa kun sanat loppuu ja monella ei ole keinoja joilla selvitä.

Vaikka näitä on muutama per sata ihmistä, lapsissakin. Sarjamurhaajia ym. tutkittiin ja havaittiin näiden aivotoiminnan olevan poikkeuksellista- ja sitä se oli varmaan jo pikkulapsena, sillä merkkejä erikoisesta käytöksestä oli ilmassa jokaisen kohdalla.

Meillä lapsi löi vielä ekaluokkalaisena (ei tosin opettajia tai luokkakavereita/ystäviä). Syyksi paljastui turhautuminen ja koulukiusaaminen sekä muutaman lapsen että oman open (!!!) taholta.



Koulunjohtaja ei juurikaan puuttunut tilanteeseen, myöhemmin hän puhui palavereissä näistä kiusaajista erittäin hyväksyvään sävyyn, tyyliin "X pelkää ainakin oppilaita Z & Y". Kiusaamisen aiheuttamat aggressiot (lähinnä sanalliset) tuottivat koulun taholta vain lastensuojuluilmoituksen. Kiusaajille? Ei todellakaan. Vaan kiusatulle.



Oma ope oli todellinen tyranni ja sadisti. Koulunjohtaja seurasi perässä piittamattomuudellaan ja puhtaalla itsekkyydellään, valehtelemisella ja manipuloinnilla.



Että juu, oli varmasti paha olla, mutta koulu syyllisti ja kiusasi kotia (jossa oli vakava, mutta hoidettava elämäntilanne, eikä esim. väkivaltaa, hylkäämistä, päihteitä, työttömyyttä, asuinpaikan vaihtoa, eroprosessja tms.).



Vanhempien jatkuva perusteeton ja yksipuolinen syyllistäminen lisää sekä lapsen että perheen stressiä + aiheuttaa todellisen tulehduksen koulun ja kodin paljon peräänkuulutetussa yhteistyössä.



Että näin meillä Pisa-tutkimuksien ja KiVa -koulun huumavassa loisteessa mennään. Varsinainen lintukoto tämä meidän koulusydeeminne, siellä tapahtuu paljon vaiettua pahaa.

Miten selitetään se, että samaan aikaan nauraa ja lyö?

Kotona on kiltisti, toki saa välillä raivareita jne., mutta päiväkodissa käytös on ihan uskomatonta. Joskus kun haen lasta aikaisemmin, jään hetkeksi syrjään seuraamaan enkä meinaa tunnistaa omaksi lapsekseni. Kylässä, yökylässä, juhlissa jne. ei mitään ongelmia...vaan päiväkodissa purraan, potkitaan, lyödään jne. lähes ketä sattuu. Ja syytä lapsi ei osaa toiminnalleen kertoa, vaikka menee ensi syksynä jo eskariin. :(



Kyllä on aika usein epäonnistunut olo. Lapsi on tavallisesta, työssäkäyvästä kodista ja käy nyt Lastenlinnan neuropuolella tutkimuksissa. Aistisäätelystä on löydetty poikkeavuuksia, mutta ei vielä mitään sellaista joka selittäisi tuon muiden satuttamisen. Hän ei naura tai osoita olevansa vihainen kun satuttaa muita, käytös on täysin epäloogista eikä siihen liity läheskään aina aikaisempaa riitaa tms. Joskus mietin, tajuaako lapsi muiden lasten olevan ihmisiä ollenkaan...

Eipä taida enää ketään saada sanoa tuhmaksi saati pahaksi. Siitähän jää kauheat traumat. Nykyisin entiset häiriköt ja tarkkislaiset ovat erityisoppilaita. Ja mielellään vielä opetetaan niin, että tämä erityisyys on jotain hienoa, mikä muilta puuttuu! Jos ei muuta, niin ainakin lapsella on ADHD ja sen vuoksi saa käyttäytyä tavalla, jota 70-80luvulla ei olisi katseltu kertaakaan!



Joskus mietityttää, onko nykyisessä diagnosoinnissa ja (yli)ymmärtämisesssä menty liian pitkälle. Meidän, tai ainakin meidän vanhempien lapsuudessa pojat ottivat välitunnilla nyrkkitappelun. Joskus ihan huvikseen. Mitä jos tällainen sallittaisiin taas? Tulisiko pojista silti koulutappajia? V

Syystä tai syyttä. Lapsikin saa suuttua!

Tai sitten lapsi on raahattu harrastamaan lätkää ja oppinut käyttätytymisensä sieltä? ;)

Tietenkin lapsi voi myös olla "tuhma", vaikken ihan tiedä mitä ap sillä tarkoittaa. Aikuisissa on kusipäitä, mutta en kyllä ole tavannut lapsia jotka olisivat luonteeltaan kusipäitä, tuhmia tai ilkeitä.

Nykyään ihan normaaleista purkauksista vedetään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, väännetään diagnoosia ja perustetaan kriisiryhmää. Vanhemmat hinaa lapsiparan perheneuvolaan, ettei niiden itsensä tarvitse sitä kasvattaa. Järjenkäyttö on kuitenkin aina sallittua.

Ja se on "onpa", ei "ompa".



Kolmen äiti

Iltasanomien jutun alla, missä kerrotaan vantaalaisesta 10v pojasta joka löi kahta opettajaa, voivotellaan, että ompa pojalla paha olla.

Onko se aina noin, että lapsi, joka lyö toisia, lapsia tai aikuisia, voi huonosti?

Eikö ole enää vain tuhmia lapsia?

Minun lapsuudessani oli ilkeitä ja tuhmia lapsia ja he käyttäytyivät aina huonosti jos asiat eivät menneet heidän mielensä mukaan. Hakkasivat toisia ja kiroilivat ja paiskoivat tavaroita ja uhkasivat puukolla.

Oliko heilläkin vain paha olla?

Eikö enää ole perustuhmia ihmisiä?

Kyllä tällä kymmenvuotiaalla on varmasti paha olla jos muita keinoja kiukun ilmaisuun ole kuin opettajan lyöminen.Ei ole lapsella ollut riittävästi apua ja tukea omien tunteiden hallitsemiselle ja ilmaisemiselle. Tämäpä se onkin nykypäivän ongelma kun lapset joutuvat liian varhain eroon tärkeistä aikuisista kasvamaan isoissa lapsiryhmissä joissa juuri näden taitojen kehittämiseen ei ole tarjolla riittävästi tukea. Surullista on.

tietysti vihankuohahdus.



Olin itsekin lapsena ja teininäkin vaikea tapaus, olen temperamenttinen ja kiivas luonne ja itsehillinnän opettelu oli aika kesken vielä silloin. Esimerkiksi kerrän 13-vuotiaana kävin minua mukaan liikuntaan pakotusta yrittäneen liikunnanopettajan kimppuun ja käytännössä mukiloin ämmän. Ihan vaan pikaistuksissani. Totta kai mulla oli sillä hetkellä todella raivoisa olo, kun minua yritettiin pakottaa, mutta en ollut mikään yleisesti pahoinvoiva nuori jolla olisi suuren osan aikaa ollut paha olla tai huonot kotiolot tms. Olipa vaan aika haastava temperamentti jonka hallintaan saaminen kesti enemmän kuin useimmilla lapsilla kestää.¨



Olen vieläkin perusluonteeltani kiivas ja aggressiivinen, mutta nyt aikuisena osaan hillitän sen niin että vaikka kuinka sisällä kuohahtaa en enää käy kenenkään kimppuun tai huuda hillittömästi.

Miehelläni on 2 lasta. Toinen heistä lyö jatkuvasti toista ja välillä jopa isäänsä, tämä on tietenkin kielletty ankarasti. Toinen lapsi taas ei lyö, paitsi provosoituna tietysti jotenkin puolustautuu.



Ihan samanlainen kasvatus heillä on. En usko, että tällä toisella on mitenkään paha olla, kunhan tykkää tehdä jäynää pienemmälle.

voi olla ettei vain osaa käsitellä tunteitaan muuten kuin väkivallalla. joku alkaa inhottavassa tilanteessa itkeä, joku mököttää, joku huutaa ja joku lyö.