Lue keskustelun säännöt.
Onko niiltä pelkästään tyttöjä haluavilta äiideiltä
12.09.2012 |
jäänyt lapsuuden nukkeleikit jotenkin kesken? Ennen tätä av-palstaa en koskaan ole törmännyt moiseen ilmiöön - siis että poikalapseen ollaan pettyneitä. Ei ole kovin monta vuosikymmentä siitä, kun oli nimenomaan hienoa saada poika! En nyt tarkoita että siihenkään ajattelutapaan pitäisi palata, mutta miksi ihmeessä on "ihanampaa" saada tyttö kuin poika? Molemmat ovat ihania!
Kommentit (58)
halusin pojan. En voi sietää mitään prinsessaleikkejä tms. Aika pieni todennäköisyys on sille, että poika alkaisi samanlaiseksi draamakuningattareksi kuin useimmat tuntemani tytöt.
Noh, esikoinen poika ja kuopus tyttö. Olen selvästi läheisempi pojan kuin tytön kanssa. Meillä on paljon enemmän yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että näihin ketjuihin tullaan heti kertomaan, kuinka hankalat välit omaan äitiin on, ja siksi on ihan turha olettaa, että äidit ja tyttäret olisivat kovin läheisiä. Olen pahoillani kaikkien teidän puolesta, joilla on vinksahtaneet mulkeroäidit, mutta suurimmalla osalla meistä ei ole, vaan ihan tavalliset äidit jotka ovat yrittäneet parhaansa. Ja suuri osa meistä tyttäristä kokee äitinsä läheiseksi. Jos omat kokemukset äitisuhteesta on myönteiset, ja jos on itse hyvä äiti lapsilleen, on ihan hyvät mahdollisuudet että tytär on läheinen koko elämän.
Anteeksi että näin poikalasten äitinä tunkeudun keskusteluun, mutta itselleni oli nimenomaan helpotun joka kerralla että sain kuulla poikauutisia ultrassa.
Olen myös lapsena leikkinyt paljon enemmän poikien kanssa enkä aikuisenakaan ole ollut mikään "tyttöjenilta" tyyppiä.
En viihdy "akkalaumoissa".
Pojat ovat olleet hyvin läheisiä kanssani. Aiva samalla tavalla kun olen itse läheinen omalle äidilleni. Ei siinä ole sukupuolieroa.
Mitä kepposia teki. Milloin oli työntänyt hiustenkuivaajaan hiuspinnejä, että siitä käynnistäessä tulikin liekinheitin, milloin poltti jotain kylppärin lavuurissa, niin että isänsä kuivumassa olleet valkoiste paidat nokeentuivat ja mitä kaikkea muuta...
Jokaisen jutun jälkeen olin entistä vakuuttuneempi, etten missään tapauksessa halua poikaa. Hermoni eivät kestäisi tuollaista! Mies vielä ilmoitti, että heidän suvussaan on pelkkiä poikia. Tuo tieto sai minut harkitsemaan lapsen tekoa 10 vuotta. Sitten ajattelin, että kestän ehkä yhden pojan. Jos eka olisi poika, en voisi tehdä enempää, sillä useampaa en kestäisi enkä voisi ottaa riskiä toisesta pojasta.
Eka oli poika, mutta syntyi kuolleena. Sen jälkeen olemme saaneet kolme tyttöä.
Ja kyllä ne tytöt ovat monesti äidille läheisempiä. Täälläkin moni valittaa, kuinka anoppi ei välitä heidän lapsistaan, mutta sen sijaan käy jatkuvasti tyttäriensä luona ja paapoo näiden lapsia. Minullekin tytöt ovat läheisiä. Ovat jo murroisikäisiä, eikä ole ollut ongelmia, vaikka moni sanoo tytöistä "odotanhan, kun ne tulevat murrosikään".
Minulle poikien maailma on täysin vieras ja sellaiseksi myös jää. Itselläkin on vain sisko. Tuskin menetän mitään.
että näihin ketjuihin tullaan heti kertomaan, kuinka hankalat välit omaan äitiin on, ja siksi on ihan turha olettaa, että äidit ja tyttäret olisivat kovin läheisiä. Olen pahoillani kaikkien teidän puolesta, joilla on vinksahtaneet mulkeroäidit, mutta suurimmalla osalla meistä ei ole, vaan ihan tavalliset äidit jotka ovat yrittäneet parhaansa. Ja suuri osa meistä tyttäristä kokee äitinsä läheiseksi. Jos omat kokemukset äitisuhteesta on myönteiset, ja jos on itse hyvä äiti lapsilleen, on ihan hyvät mahdollisuudet että tytär on läheinen koko elämän.
Mutta unohdetaan edes yrittää sen pojan kanssa kun eihän siitä nyt mitään shoppailukaveria saa.
Ei ihme, etteivät miehet käy kauheasti äitiensä luona....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(toisin kuin tyttölasten äidit SAAVAT sanoa "säälivänsä" pelkkien poikien äitejä), niin itse tunnen jonkinlaista säälintapaista äitejä kohtaan, joilla on ainoastaan tyttölapsia. Tyttölasten elämä vaan on, miten sen nyt sanoisi...tylsempi.
Tulipahan sanottua.
Ja minusta voi sanoa, että on nukkeleikit jäänyt kesken :D
En tykännyt yhtään leikkiä nukeilla ja barbeilla.
Oikeasti, älkää tuudittautuko siihen uskoon, että siitä tytöstä tulee automaattisesti läheisempi kuin poika :)
Heistä tulee juuri niin läheisiä kuin itse suot! Ja lapsi suo. Jos on alusta asti pojasta sitä mieltä, ettei niin läheiseksi tule eikä edes yritä, niin ei sitten tule :)
Ja jos tytön kanssa yrittää liikaa olla "kaveri" voi joutua huomaamaan, että käytöksellään ajaa tytärtä kauemmas :)
Miettikää sitä miten itse käyttäydytte, ennen kuin toivotte :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka oli poika, mutta syntyi kuolleena. Sen jälkeen olemme saaneet kolme tyttöä.Ja kyllä ne tytöt ovat monesti äidille läheisempiä. Täälläkin moni valittaa, kuinka anoppi ei välitä heidän lapsistaan, mutta sen sijaan käy jatkuvasti tyttäriensä luona ja paapoo näiden lapsia. Minullekin tytöt ovat läheisiä. Ovat jo murroisikäisiä, eikä ole ollut ongelmia, vaikka moni sanoo tytöistä "odotanhan, kun ne tulevat murrosikään".
Minulle poikien maailma on täysin vieras ja sellaiseksi myös jää. Itselläkin on vain sisko. Tuskin menetän mitään.
ja surullista, että kerrot esikoispoikasi kuolleen. Ja sitten lopussa ilmoitat, että "tuskin menetän mitään", vaikka ei ole poikia ja itselläsikin vain sisko. Miten voit ajatella ettet menetä mitään, vaikka ainoa poikasi kuoli? Siis minusta tuo on aivan karmean surullista, kauhistuttaa ajatuskin miten kylmästi ajattelet. Vai kirjoititko/ymmärsitkö jotenkin väärin?
(toisin kuin tyttölasten äidit SAAVAT sanoa "säälivänsä" pelkkien poikien äitejä), niin itse tunnen jonkinlaista säälintapaista äitejä kohtaan, joilla on ainoastaan tyttölapsia. Tyttölasten elämä vaan on, miten sen nyt sanoisi...tylsempi.
Tulipahan sanottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietihän mitä kirjoitit. Mieti sitä äitiä jolla on kuollut vastasyntynyt sylissään. Voi helvetti sun järjenjuoksua, varmasti väänsit viestä haavassa.
Eka oli poika, mutta syntyi kuolleena. Sen jälkeen olemme saaneet kolme tyttöä.Ja kyllä ne tytöt ovat monesti äidille läheisempiä. Täälläkin moni valittaa, kuinka anoppi ei välitä heidän lapsistaan, mutta sen sijaan käy jatkuvasti tyttäriensä luona ja paapoo näiden lapsia. Minullekin tytöt ovat läheisiä. Ovat jo murroisikäisiä, eikä ole ollut ongelmia, vaikka moni sanoo tytöistä "odotanhan, kun ne tulevat murrosikään".
Minulle poikien maailma on täysin vieras ja sellaiseksi myös jää. Itselläkin on vain sisko. Tuskin menetän mitään.
ja surullista, että kerrot esikoispoikasi kuolleen. Ja sitten lopussa ilmoitat, että "tuskin menetän mitään", vaikka ei ole poikia ja itselläsikin vain sisko. Miten voit ajatella ettet menetä mitään, vaikka ainoa poikasi kuoli? Siis minusta tuo on aivan karmean surullista, kauhistuttaa ajatuskin miten kylmästi ajattelet. Vai kirjoititko/ymmärsitkö jotenkin väärin?
Toki asia oli kamala silloin kun se tapahtui. Mutta ajatellaanpa näin: poika olisi jäänyt ainoaksi, enkä olisi koskaan saanut kaipaamaani tyttöä. En tiedä, olisinko pystynyt olemaan hyvä äiti pojalle. Jälkeen päin olen miettinyt, että luonto järjesti asian näin, jotta sain kaipaamani tytön (tyttöjä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekstisi luettuasi ymmärrän, että oli tosiaan varmaan parempi että niitä poikia ei sinulle tullut.
Jessus.
Pojilla synnynnäiset sairaudet ovat yleisempiä; autismi, aspergerin oireyhtymä, adhd, psykopatia, tourette... lista on pitkä. Pojan synnyttäminen lyhentää synnyttäjän elinikää. Poikiin menee enemmän rahaa kuin tyttöihin ja heitä on hankalampi kasvattaa. Pojat ovat usein joko koulukiusaajia tai kiusattuja. Pojat ovat epäempaattisia ja heistä tulee usein rikollisia. Pojat eivät tuo kotiin sellaista hyvää tunnelmaa, jonka tytöt tuovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojilla synnynnäiset sairaudet ovat yleisempiä; autismi, aspergerin oireyhtymä, adhd, psykopatia, tourette... lista on pitkä. Pojan synnyttäminen lyhentää synnyttäjän elinikää. Poikiin menee enemmän rahaa kuin tyttöihin ja heitä on hankalampi kasvattaa. Pojat ovat usein joko koulukiusaajia tai kiusattuja. Pojat ovat epäempaattisia ja heistä tulee usein rikollisia. Pojat eivät tuo kotiin sellaista hyvää tunnelmaa, jonka tytöt tuovat.
Pojilla synnynnäiset sairaudet ovat yleisempiä; autismi, aspergerin oireyhtymä, adhd, psykopatia, tourette... lista on pitkä. Pojan synnyttäminen lyhentää synnyttäjän elinikää. Poikiin menee enemmän rahaa kuin tyttöihin ja heitä on hankalampi kasvattaa. Pojat ovat usein joko koulukiusaajia tai kiusattuja. Pojat ovat epäempaattisia ja heistä tulee usein rikollisia. Pojat eivät tuo kotiin sellaista hyvää tunnelmaa, jonka tytöt tuovat.
ja tytöt, ne perheen ylpeydet, huoraavat kaduilla meikkirahojen toivossa.
Pojilla synnynnäiset sairaudet ovat yleisempiä; autismi, aspergerin oireyhtymä, adhd, psykopatia, tourette... lista on pitkä. Pojan synnyttäminen lyhentää synnyttäjän elinikää. Poikiin menee enemmän rahaa kuin tyttöihin ja heitä on hankalampi kasvattaa. Pojat ovat usein joko koulukiusaajia tai kiusattuja. Pojat ovat epäempaattisia ja heistä tulee usein rikollisia. Pojat eivät tuo kotiin sellaista hyvää tunnelmaa, jonka tytöt tuovat.
ja tytöt, ne perheen ylpeydet, huoraavat kaduilla meikkirahojen toivossa.
tulee aina sydänystäviä jotka ovat äitinsä kanssa väleissä? Höpö höpö. Jatkuvasti täälläkin vingutaan, miten paska äiti minulla on. Miniänähän tälläiset ovatkin sitten oikeita kauhuja. Vain se oma rakas äiti on ihana mutta auta armias sitä ukon äitiä, sehän on kaiken pahuuden ruumiillistuma.
Ja ihan kunnollisia ihmisiä niistä on tullut, ei edes aspergeriä eikä tourettea.
Pikkutytöt on sellasia diivailijoita ja pikkuprinsessoja, en olisi osannut sellaisten kanssa olla ollenkaan. Pojat on reiluja.
jäänyt lapsuuden autoleikit väliin? hmmmm...