Onko niiltä pelkästään tyttöjä haluavilta äiideiltä

olisin tahtonut tytön, että kun tyttö kasvaa aikuiseksi, meillä olisi luultavasti läheisemmät välit kuin minulla ja pojillani. Voitais yhdessä ommella, sisustaa, käydä jumpassa, puhua naisten asioista, shoppailla... Aika harvassa on ne pojat, jotka äitinsä kanssa viettävät aikaa kuten yllä kuvailin, mutta ainakin mä teen noita äitini kanssa ja se on kivaa.

Että siksi olisin tahtonut tytön. Mutta mulla on kaksi maailman ihaninta poikaa, ja olen päässyt kyllä yli noista tulevaisuuden haaveista, mutta tuon takia siis joskus ajattelin että haluaisin tyttären.

Sitten kun asia tulee minun elämässäni ajankohtaiseksi, niin erittäin mielelläni haluaisin tyttären, tai pari. En osaa kerta kaikkiaan kuvitellakaan poikaa. Minulle tulee olemaan järkytys, mitä ihmettä teen, jos joskus kävisikin niin, että poika tai kaksi tulisi. Enhän tiedä mitään pikkupojista, en osaa leikkiä heidän kanssaan, tuntuu tosi vieraalle. Sen sijaan olen itse ollut pikkutyttö/nuori nainen/aikuinen nainen ja se tuntuu tutulle asialle. Aivan varmasti kumpi tahansa on tervetullut ja rakastettu, ja tärkein asia on, että on terve, eikä vammainen, tuli mitä vaan, mutta jos valita saisin....niin tyttären ottaisin..

Näin kärjistäen sanottuna.

On aivan älytöntä odottaa, että tyttärestä tulisi aikuisena äidilleen ystävä ja sen takia toivoa tyttöä. Äidin pitää etsiä muualta ystäviä ja jos tyttären tai pojan kanssa myöhemmin välit ovat hyvät niin se on plussaa, muttei voi ripustautua sellaiseen ajatukseen, että lapsestaan tekee itselleen ystävän. Ne jotka odottavat ja toivovat vain tyttöä niin uskon, että jos saavat pojan niin ymmärtävät viimeistään silloin, että pojan saaminen on yhtä ihanaa ja poikien maailmaan pääsee kyllä ihan luonnollisesti mukaan, ei se ole sen erilaisempi kuin tyttöjen maailma. Lelut ja leikit ehkä hieman eroaa, mutta muuten todellakin tytöt ja pojat ovat hyvin samanlaisia ja yhtä rakkaita äidille.

ei lasta pidä rasittaa äidin jutuilla

ja mulla on ihan omat ikäiseni kaverit

On aivan älytöntä odottaa, että tyttärestä tulisi aikuisena äidilleen ystävä ja sen takia toivoa tyttöä. Äidin pitää etsiä muualta ystäviä ja jos tyttären tai pojan kanssa myöhemmin välit ovat hyvät niin se on plussaa, muttei voi ripustautua sellaiseen ajatukseen, että lapsestaan tekee itselleen ystävän. Ne jotka odottavat ja toivovat vain tyttöä niin uskon, että jos saavat pojan niin ymmärtävät viimeistään silloin, että pojan saaminen on yhtä ihanaa ja poikien maailmaan pääsee kyllä ihan luonnollisesti mukaan, ei se ole sen erilaisempi kuin tyttöjen maailma. Lelut ja leikit ehkä hieman eroaa, mutta muuten todellakin tytöt ja pojat ovat hyvin samanlaisia ja yhtä rakkaita äidille.

mulla on 2 tyttöä ja 2 poikaa.

Onneksi sain tytön ensin, niin sen jälkeen ei ollut loppujen lasten sukupuolien suhteen enää paineita =)

Toivoa kai saa mitä vaan, mutta luoja suo mitä suo. Vielä ei ainakaan tietoisesti sukusoluja valita, ainakaan Suomessa, se oliskin jo toinen juttu se.

Nyt kun mulla on se tyttö ja hänellä on melko samat kiinnostuksen kohteet kuin minulla lapsena (mm. hepat), niin onhan se todella kivaa. isällä on sitten poikien kanssa poikien jutut.

Ja aikuisena tytär on todennäköisempi läheisempi kuin pojat. Ja tyttären perhe lapsiseen. Lähipiirissä tämä on todella selvästi nähtävissä. Naiset no sukurakkaampia kuin miehet.

Oletko miettinyt, että joskus äidin suunnitelmat eivät toteudu, eli ehkä tyttäresi ei koskaan saa lapsia tai jotain muuta tapahtuu, että suunnitelmasi epäonnistuu. Hänestä ei ehkä tulekaan läheisempää kuin pojistasi. Mitäs sitten? Tuo on tuommoista pikkumaista hölynpölyä, että tyttäristä tulee läheisempiä. Kyllä se on ihan itsestä kiinni ja lapsesta kiinni millaiset välit myöhemmin on. Nuo äidin ja tyttären jutut ja isien ja poikien jutut ovat niin kliseistä hommaa ettei tosikaan. Kyllä äiti voi puuhailla poikiensa kanssa ihan siinä missä isäkin ja toisinpäin. Ottakaan ne lapset lapsina, älkääkä tuoijottako sitä sukupuolta. Ei ihme jos pojat vieraantuvat äideistään jos heidän äidit itse "hylkivät" poikiaan ja suosivat tyttöjään.

Itse olen enemmän kuin tyytäväinen, että lapseni ovat tyttöjä. Syy löytyy tuolta edeltä eli kun lapseni kasvavat, he todennäköisesti ovat läheisempiä kuin jos olisivat poikia. Varsinkin kun he saavat omia lapsia, on helpompi pitää yhteyksiä kuin mahdollisten miniöiden kanssa. Miehet ovat tunnetusti huonompia noissa asioissa. Esim. oma mieheni ei pidä minkäänlaista yhteyttä äitiinsä, ei vie lapsia sinne tms.. Riitaa ei ole, eivät vaan ole yhteyksissä. Jouluna ja äitienpäivänä käydään kylässä ja matka ei ole edes pitkä. Itse en ole läheinen anoppini kanssa, joten lapset tavallaan jäävät ilman toista mummoa. Minä käyn usein omalla äidilläni :D

Oletko miettinyt, että joskus äidin suunnitelmat eivät toteudu, eli ehkä tyttäresi ei koskaan saa lapsia tai jotain muuta tapahtuu, että suunnitelmasi epäonnistuu. Hänestä ei ehkä tulekaan läheisempää kuin pojistasi. Mitäs sitten? Tuo on tuommoista pikkumaista hölynpölyä, että tyttäristä tulee läheisempiä. Kyllä se on ihan itsestä kiinni ja lapsesta kiinni millaiset välit myöhemmin on. Nuo äidin ja tyttären jutut ja isien ja poikien jutut ovat niin kliseistä hommaa ettei tosikaan. Kyllä äiti voi puuhailla poikiensa kanssa ihan siinä missä isäkin ja toisinpäin. Ottakaan ne lapset lapsina, älkääkä tuoijottako sitä sukupuolta. Ei ihme jos pojat vieraantuvat äideistään jos heidän äidit itse "hylkivät" poikiaan ja suosivat tyttöjään.

ja etukäteen ei voi tietää miten käy. Toivon toki, että olisin poikienikin perheiden kanssa sitten läheinen, mutta miniöistä ei voi etukäteen tietää. Ja voihan olla ettei tyttären mies (tai vaimo!?) siedä yhtään anoppiaaan =)

Ja kuka tässä on ketään hylkinyt? Hylkiikö mieheni tytärtä, kun touhuaa enemmän poikien kanssa poikien juttuja ja me tytöt vietetään aikaa talleilla?

9.

Minä ainakin olisin enemmän kuin mielellään anoppini kanssa tekemisissä jos vain olisi mukava eikä itse olisi "hylännyt" meitä. Jos saisin valita ottaisin mieluummin kivan anopin kuin kivan äidin, koska minun mielestäni taas oman äidin kanssa ei ole koskaan mutkatonta. Minun anoppini ei itse edes halua nähdä lapsenlapsiaan tai meitä. Kyllä se taitaa olla enemmän kiinni äidistä, että miten poikaansa ja miniäänsä kohtelee kuin siitä lapsen sukupuolesta.

että tyttö olisi aikuisena yhtään sen läheisempi kuin poikakaan. Siitäkin pettymyksestä pitää sitten päästä yli, jos äidin ja tyttären mieltymykset eivät kohtaakaan, eikä tytöstä tulekaan sitä 'bestistä'.



Itse olen toki hyvin läheinen äitini kanssa, mutta asumme 600km:n päässä - kun taas veli perheineen asuu samalla kadulla kuin vanhempamme. Ovat siis huomattavasti enemmän tekemisissä keskenään.



Miehelläni on veli ja sisko - pojat ovat jatkuvasti yhteydessä ja tekemisissä vanhempiensa kanssa, tytär hyvin harvoin ja silloinkin lähinnä isäänsä, äitiin välit ovat hyvin etäiset.



Itse olen kai aina ollut sen verran 'poikatyttö', että viiden pojan äitiys sopii mulle oikein hyvin. Onhan sitä raskausaikana uteliaisuuttaan miettinyt millaista olisi olla tytön äiti, mutta ei sukupuoli mulle koskaan pettymys ole ollut.

ja olinhan jo yli 30-vuotiaana aikuinen ottamaan vastaan niin tytön kuin pojan, mutta nuorempana tosiaan ajattelin, että olisi kamalaa saada poika ja tyttöä toivoin neljästä raskaudesta kolmessa. Vasta viimeisessät tuntui aidosti siltä, että sama kumpi tulee. Miksi peittelisin ja valehtelisin, kun näin tunsin? Omasta pojast tuli silti saman tien rakas ja ihana oma poika.



Omasta mielestäni syy on hankalassa isoveljessä ja siinä, ettei ollut saman ikäistä poikaa jonka kanssa leikkiä. Tyttöjä oli kaverina ja nukkeleikkejä. Poikien maailma vieras ja pojat vieraita, erilaisia. Ehkä tuntuu siltä, että tyttöjen kansas on jotain yhteistä, jotain mitä jakaa myös aikuisena



Nyt on poika ja 3 tyttöä ja kaikista onnellinen.

Poika oli jo ja seuraavan raskausaikana oli aivan sama kumpi tulee mutta kun tytär tuli niin olin tosi onnellinen. Nyt haluaisin tyttären, jos kolmas tehdään.

Oman äiini näin viimeksi 10 v sitten, puhelimessa puhuin 5v sitten, äitini ei ole nähnyt lapsiani eli ainoita lapsenlapsiaan ikinä. Välimme ovat jäätävät, etäiset, oikeastaan poikki, ja ihan äidin itsensä tekojen takia.

Kyllä se läheisyys tulee ihan jostain muusta kuin sukupuolesta. Tiedän paljon miehiä jotka ovat lähesiä äitnsä kanssa, ja samoin paljon kaltaisiani tyttäriä jotka eivät idä mitään yhteyttä äitiinsä.



Lapsen kannalta on järktäyttäää millaiset odtukset ja vaatimukset niskaan kasataan vain sukupuolen perusteella: (

ja täytyy myöntää, että oli jonkinasteinen helpotus silloin raskausaikana kuulla odottavansa tyttöä. Ennen sukupuolen selviämistä olin ajatellut, että ihan sama kumpi sieltä tulee, ja jossain määrin olin ehkä jopa odotellut poikaa.



Poikien maailma on kuitenkin minulle täysin vieras, ei ole veljiä eikä mitään miespuolisia kavereitakaan ollut sen suuremmin. Ei minulle silti olisi mikään pettymys saada poika, ei todellakaan, mutta tällä hetkellä pojan kanssa oleminen tuntuu vieraalta.

Ei, ei tyttärestä PAKOTETA äidin bestistä, eikä se ole äidin ystävien korvike. Mutta voitteko kuvitella, että minä, se tytär, olen ihan mielelläni välillä äidin kanssa ja teen kaikkea mukavaa?? Olisi helvetisti todennäköisempää että tätä mukavuutta voisi seuraavassakin sukupolvessa toteuttaa, jos lapseni olisi tyttö. Voihan olla, ettei oltais läheisiä, voihan olla että poika tykkäiskin lähteä kanssani shoppailemaan. Voihan olla että mä potkasen tyhjää ennenkuin kukaan ehtii kissaa sanomaan, jolloin mun visio ei ainakaan toteudu. Mutta voisitteko ymmärtää, että mä toivoin tyttöä ihan siksi, että saattaisi käydä kivasti, en siksi että väkisin pakotan jonkun johonkin.



Numberi kakkonen

Oman äiini näin viimeksi 10 v sitten, puhelimessa puhuin 5v sitten, äitini ei ole nähnyt lapsiani eli ainoita lapsenlapsiaan ikinä. Välimme ovat jäätävät, etäiset, oikeastaan poikki, ja ihan äidin itsensä tekojen takia. Kyllä se läheisyys tulee ihan jostain muusta kuin sukupuolesta. Tiedän paljon miehiä jotka ovat lähesiä äitnsä kanssa, ja samoin paljon kaltaisiani tyttäriä jotka eivät idä mitään yhteyttä äitiinsä. Lapsen kannalta on järktäyttäää millaiset odtukset ja vaatimukset niskaan kasataan vain sukupuolen perusteella: (

mitään jos mutsis on kusipää. Tuskin se toivoi tytärtä aikoinaan sen takia että voisi olla sen kanssa läheisissä väleissä aikuisenakin, kun ei kerta näytä lainkaan kiinnostavan. Mutta mulla se syy toivoa tyttöä oli just toi stereotypia, tai ainakin mahdollisuus siihen stereotypiaan.

Minulla ei ollut paljon kokemusta lapsista, ja oli helpointa ajatella lapsuutta tyttöyden kautta, koska olen itse ollut tyttö. Ajattelisin että jäisin pojan äitinä jostain paitsi kun en tiedä mitä on olla poika, ja mieheni taas tietää.



Olin aluksi pettynyt kun kuulin odottavani poikaa, mutta se meni pian ohi, enkä nyt enää olekaan ollenkaan ulkopuolinen siitä poikien maailmasta.