Ero aina helppo ratkaisu. Eronneet ihmiset laiskoja vässyköitä

Itseasiassa ero ei ole ollenkaan helppo ratkaisu. Vanhemmuuden jakaminen eroperheenä on helvetin paljon vaikeampaa ja vaatii todella paljon enemmän ponnistuksia onnistuakseen ja ollakseen sekä lapsien että vanhempien hyvinvointia edistävää, kuin avioliitossa pysyminen ja neljän seinän sisällä murjottaminen.

niinhän se voi ulkopuolisen silmin näyttää. Ikinä et voi olla varma, mitä oikeasti on tapahtunut, miksi pariskunta eroaa.

Herätys kaikki hakatut ja petetyt, nyt on teidän vuoro kertoa, miten huonoja teidän miehenne olivat. Pahat pahat miehet pettivät ja hakkasivat kilttejä ja ahkeria naisia.

Erojakin on monenlaisia. Aika monesti toinen haluaa erota ja toinen ei. Mitä se toinen silloin voi tehdä vaikka haluaisikin nähdä vaivaa ja korjata suhdetta jos toinen on vakaasti päättänyt erota?



Monet eronneet ovat vahvistuneet ihmisinä valtavasti.

siihen liittyi niin paljon negatiivisia tunteita, mutta lasten takia piti olla urhea ja vakuuttaa heille, että kaikki järjestyy. Ja hoitaa tunnepuolen ja käytännön asioita, vaikka olisi vain halunnut mennä pimeään ja vetää peiton korville.



Sen sijaan köyhään, tunnekylmään kulissiliittoon on helppo jäädä roikkumaan "lasten parhaaksi" ja teilata kaikki, jotka uskaltavat erota.

Minun laiskuuttanihan se oli kun mies ilmaantui eropapereiden kanssa kotiin, pakkasi tavarat ja sanoi että hänellä on toinen jota rakastaa oikeasti enemmän.

Vässykkä kai siinä mielessä olen kun en alkanut estelemään ja miksi olisinkaan. Yksipuolinen rakkaus ei ole rakkautta ollenkaan.



Onko muuten väkivallan tai päihteiden käytön takia eronneet myös laiskoja vässyköitä? Tai ne jotka ovat olleet henkisen pahoinpitelyn alla useita vuosia ja vihdoin saaneet itseään niskasta kiinni että lähtevät menemään?



Joskus sitä toivoo että saisi yhtä mustavalkoiset lasit päähänsä kuin täällä kirjoittavilla ihmisillä on..

Tämä ero on vaikea ja erittäin paljon voimia vaativa ratkaisu. Mun mielestä laiskoja on ne, jotka muumioituu sinne kotisohvalle eikä enää odotakaan elämältä onnea, seksiä tai mitään muutakaan. Elää jotain taloudellisesti turvattua puolielämää, lihoo ja taantuu. Ihmettelee, miksi puoliso käy vieraissa aina tilaisuuden tullen...

Juuri ne itsekkäät laiskat mukavuudenhaluiset vässykät jää makaamaan paskaan parisuhteeseen muka "lasten takia", vaikka todellinen syy on se, ettei haluta lähteä mukavasta omakotitalosta ja miehen tuloista. Sama se vaikka oma elämä menee hukkaan ja lapset kärsii, kunhan vaan saa maata kulmasohvalla katsomassa BB:tä ja antaa säälipillua kerran kuussa.

Yksin arjen pyörittäminen on todella rankkaa. Omaa aikaa ei ole, ja vastuu lapsista on suuri.



Jos puhutaan lapsettomasta suhteesta, ei asioilla varmaankaan ole väliä.

Ero oli todella helpotus, joskaan ei helppo. Huomattavasti helpompaa elämää elän tällä hetkellä :-) I

Joillekin toki on lapsen tai vanhemman kuolema ollut vielä vaikeampaa. Mutta kyllä avioero kaiken kaikkiaan koetaan erittäin vaikeana vaiheena ihmisen elämässä. Tästä on varmasti tutkimustietoa löydettävissä (nyt en ehdi hakea kun olen töissä), luuloon ei tarvitse tyytyä.

Ero aina helppo ratkaisu. Eronneet ihmiset laiskoja vässyköitä niin monesti nähty!

En itsekään jaksanut panostaa parisuhteeseen enää. Viisi vuotta aiemmin olin alkanut puhua miehen peliriippuvaisuudesta ja annoin tosiaan sen viisi vuotta aikaa päästä siitä eroon. Laiska vässykkä ei tehnyt asialle mitään, en minäkään.

Yksin arjen pyörittäminen on todella rankkaa. Omaa aikaa ei ole, ja vastuu lapsista on suuri. Jos puhutaan lapsettomasta suhteesta, ei asioilla varmaankaan ole väliä.

kanssa ja arjen pyöritttäminen on yhtä juhlaa nykyään.

Minä laiskuuksissani erosin alkoholiongelmaisesta miehestäni vuosien kärsimyksen jälkeen kun vihdoin ymmärsin ettei mikään muutu. Laiskuuttani myös otin ison asuntovelan jotta pystyin lasten kanssa jäämään vanhaan kotiimme.

Ehkä olisi pitänyt olla reipas ja jäädä kitumaan, olisin saanut pitää miehen tulot, paremmat autot, sosiaalisen aseman jne.



Oi Ap, kerro meille lisää viisauksiasi!

niin monesti nähty!

hyvinkin laiska ja tyhmä vässykkä. Ettäs kehtaat!!! Mä taas olen niin monet kerrat nähnyt sen tuskan ja ahdistuksen määrn kun siitä liitosta ei kerta kaikkiaan tule mitään ja ihmiset vaan yrittää kun eivät uskalla luovuttaa. lapset ihan solmussa ja venhmmat puhki. Olosuhteita ja ihmisiä kun on monenlaisia. Ja se että jos toinen ei halua, kykene, pysty tarttumaan yhteisiin ongelmiin niin ei niitä kukaan yksin pysty ratkomaan. Mä olen nähnyt niin monet masentuneet toimintakyvyttömät ihmiset, kun yrittävät tyytyä vaan johonkin kunhan liitto pysyy kasassa. vaikka sen sisällä ei ole muuta kuin ne lapset. Erittäin kurjaa myös lapsille. Ja ero todellakin vaatii työtä ja olen myös nähnyt kuinka ihmiset (ja yleensä naiset!!!!) kasvatav ja puhkeavat kukkaan kun se toimimaton, kaiken energian vienyt liitto päättyy. Mä olen maksanut todella kalliin hinnan huonosta liitostani (ja kaikki mahdolliset avut haettiin ja vuosia yritettiin!!!!) mutta kun erosimme, sekä mun että lasten hyvinvointi parani huomattavasti, miehen ei. Hän ei käsitellyt liitossa mitään eikä edelleenkään. Lasika vässykkä ei ole ensimmäinen asia mikä tulee tästä elämästä mieleen nytkään. Se että huolehtii työnsä, lapsensa, itsensä, kodin ja muun niin siitäpä on laiskuus kaukana.

Niin, kyllä ero on helpompaa kuin saada toimimaton parisuhde taas kukoistamaan. Se vaatii henkistä kasvua molemmilta osapuolilta, hyviä ratkaisumalleja, ja sitoutumista tavoitteisiin.



Ei osoita kauhean älyllistä ratkaisukykyä, jos "eroamisen ja henkisen kasvun" vaihtoehtona pidetään "taantumista onnettomaan zombielämään". Valitettavan usein näkee viljeltävän vastaavia kommentteja. Se on myös valitettavaa, jos oma kumppani näkee asian näin mustavalkoisena. Vielä ikävämpi on, jos on kuitenkin jo vahingossa tehty lapsia, vaikka suhde on niin mahdoton.



Ero on ongelmien pakenemista, eikä ratkaisua, mistään henkisestä kehityksestä nyt puhumattakaan. Eron jälkeinen elämä voi ehkä olla kasvattavaa, jos sen käyttää viisaasti.



Tosin en usko että erossa kyse on laiskuudesta, vaan useimmiten lähinnä itsensä ja tunteidensa analysointikyvyn puutteesta. Osittain kyse on myös itsekeskeisyydestä ja lapsellisuudesta, varsinkin niillä "yksi elämä-tyypeillä".



Ja tämä ei siis koske eroja, joissa on pakko erota esim. perheväkivallan vuoksi. Niistä on erottu tai oltu eroamatta ennenkin ihan yhtä paljon, että parempi kun ei käytetä niitä erikoistapauksia aseena erokeskusteluissa.