Te kellä ollut koiranpentu ja ryömimis/konttausikäinen/

karhukoiran iso ja riehakas pentu ja ryömimisikäinen vauva.

Muistaakseni pidettiin koiraa ulkona tai kiinni jossain jos vauva oli "tulilinjalla".

Oikein hyvin on sujunut, samoissa tiloissa on oleskelleet ihan. Mitään vaikeuksia ei ole ollut missään vaiheessa. Eikä ole koskaan muutenkaan ollut koirien ja lasten yhdistelmästä, meillä 4 aikuista koiraa ja välillä pentueita.

Koiraa (no ei missään iässä) ja vauvaa ei saa jättää keskenään.



Lapsi ja koira oli yhdessä meidän kanssa ja tilanne rauhallinen. Pitää valvoa ettei koira satuta lasta tai ala leikkimään rajusti. Tilanne täytyy pysyä mukavana.



Kun lapsi täytyy hakea pois koiran luota ja koiralla oikeus omaan rauhaan ja uneen. Koiralle on hyvä olla oma tila rauhaan ja opettaa lapselle (ei saa luottaa että osaa) että ollaan hissukseen ja koira saa olla yksin.



Lapselle voi opettaa heittää palloa tai lapsi voi sinun läsnäollessa tarjota koiralle herkkuja.



Olisi hyvä opettaa pennulle että ruoka voidaan häneltä ottaa pois, samoin lelu irroittaa. Lapsikin kasvaessaan voi ottaa lelun koiralta.



Meillä ei ole ollut portteja mutta tuo kuulostaa ihan hyvältä jos se toimisi teillä. Silti kannattaa muistaa että käsi menee portista läpi ja koira voi silti napata yllättävästikin.



Koira on silti aina eläin ja luotettavakin koira voi puraista. Kaikki puraisut kertoo jotain, monesti vaan siitä että koira hakee paikkaansa laumassa. Koira ei ole ihminen vaan laumaeläin.

kertaa tullut koiranpentu. Olisiko pennut ollut hyvä luonteisia kun niiden puolelta kaikki mennyt hyvin. Näykkminenkin loppunut heti alkuunsa kun kielsin ja siirsin pennun sivuun.

Lapsetkin oppivat todella nopeasti, ettei pentuja nosteltu tai satutettu.

Jonkun kerran lapsen sukka kastui pissalätäkköön.

Koira on silti aina eläin ja luotettavakin koira voi puraista. Kaikki puraisut kertoo jotain, monesti vaan siitä että koira hakee paikkaansa laumassa. Koira ei ole ihminen vaan laumaeläin.

Ei koirat noin vain pureksi ihmisiä, eikä oman laumansa ihmis- tai koirapentuja varsinkaan. Leikkisää näykkimistä toki voi pennuilla olla mutta se ei lastakaan vahingoita. Sen sijaan se että koira muka alkaisi hakea "paikkaansa laumassa" ihmisiä pureksimalla on melkoista urbaanilegendaa.

On toki tilanteita joissa puremisriski on, lähinnä se että vilkas lapsi ymmärtämättömyyttään satuttaa ja kiusaa koiraa niin että se pelästyy tosissaan ja siksi puolustautuu puremalla. Toisaalta "pennuilta" (myös ihmis) siedetään sellaistakin enemmän kuin aikuisilta koirilta, mutta toki varsinkin jos on pieni koira niin se voi lapsen käsittelyssä tuntea jopa henkensä uhatuksi ja purra.

Toinen mahdollinen riskitilanne on koirien syöttämis- ja lelutilanteet. Osa koirista voi puolustaa ruokaansa tai lelujaan myös lapsilta murinalla, mutta jos sitä ei uskota, myös varoitusnäykkäisyllä. Koiria ja lapsia kun on talossa, ei pidä antaa koirien leluja ja ruokia ja luita lojua pitkin lattioita kun koirat ja lapset on vapaana tilassa. Ei tervepäinen koira tuosta vaan muuten hyökkää.

Meillä ollut useampi tuollainen yhdistelmä :) Vauvalla leikkikehä ja koiralla oma paikka tarvittaessa toisessa huoneessa/häkissä (suosittelen eri huonetta koska häkissä koira voi ahdistua jos lapsi pääsee härppimään tai paukuttamaan häkkiä) Se ei tietenkään tarkoita että toinen on aina "häkissä" vaan leikkien yltyessä liian rajuiksi toinen voidaan laittaa jäähylle :) Ja vetolelut on hyviä molemmille. meillä 1v osaa leikkiä pallolla ja vetolelulla pennun kanssa eikä pentu edes yritä näykkiä leikillään vauvaa ja lapsi oppii kuinka koiran kanssa leikitään. Hirveälle kontrollifriikille en suosittele tätä yhdistelmää ;) Enkä kyllä koiraa lainkaan lapsiperheeseen jos tahtoo aina pitää langat käsissä kun lasten ja koirien kanssa elämässä harvoin on kahta samanlaista päivää ja mitä pienempiä ovat sitä enemmän tarvitsevat aikaa, myös se koira.. sekin kun pitää kasvattaa x) Jos et hätäänny ja stressaannu siitä että koira pissii lattioille, vinkuu yöllä, puree huonekaluja, tahtoo ulos monta kertaa päivässä ensimmäisen 6kk. Jos uskot pärjääväsi kahden vauvan kansssa pärjäät varmasti myös tämän yhdistelmän kanssa. Jos arveluttaa ota koira vasta kun lapsi isompi. Koiran koulutukseen menee myös aikaa joten se kannattaa myös ottaa huomioon..

olin aivan poikki jo kahden viikon jälkeen. Meillä siis itsellämme oli tuolloin vauva ja aikuinen koira (mikä on hyvä ja vaivaton yhdistelmä) ja sen lisäksi yhdeksänviikkoinen pentu hoidossa ton pari viikkoa. En ikinä ottaisi tuollaista yhdistelmää vapaaehtoisesti, joten kovasti tsemppiä ja hatunnosto ap:lle, jos noiden kanssa pärjää kokematta olevansa aivan ylikierroksilla koko ajan.



Meillä oli rattaat olkkarissa, joissa vauva oli aina jos en voinut olla lattialla lapsen ja koiran kanssa. Koiralla oli portilla eristetty oma tila, mutta se oli sellainen täystuho, että kun oli väliaikaisesti meillä, niin koiran paremmaksi vahtia ton ajan, kuin pistää huoneesta pinnat uusiksi pennun jäljiltä. Minä siis ton kaksi viikkoa istuin pääosin lattialla, ja se oli riittävästi yhteiseloa pennun ja vauvan kanssa koko loppuelämäksi. :)