Lue keskustelun säännöt.
En kestä tota vahtimista, että isompi kurmuttaa pienempäänsä!
12.09.2012 |
Meillä lapset vaille 2v ja 4v leikkivät keskenään, mutta äkkiyllättäen isompi saattaa tehdä mitä vaan pienemmälle. Eilen tulivat kaupasta miehen kanssa, kävelivät normaalisti vieretysten kun äkkiä isompi kiskaisi pienen selälleen maahan hatusta niin, että hatun hihna kuristi kovasti lapsen kaulaa ja tietenkin myös päähän sattui, piteli kaulaansa pitkään itkunkin jälkeen. Syynä oli, että isompi oli mustasukkainen kun pienemmällä oli kuitti kädessä.
Näistä puhuttu, joutuu jäähylle huoneeseen, selitetään, laitetaan pyytämään anteeksi. Ja aina silti sattuu ja tapahtuu. Mä tulen jo hysteeriseksi, kun tuntuu ettei ruokaa saa laittaa kun toinen saattaa tyrkätä toisen päällensä leikkipöytää vasten tai jotain. Mies vaikka on vieressä, ei koskaan älyä vaaratilannetta ennen kuin pieni jo huutaa ja jotain sattunut.
Ja siis samat lapset myös leikkivät keskenään, ovat toistensa perään jne. Mutta koen järjettömän raskaana tuon, että aina linnunluista pikkuista sattuu ison jötkäleen toimesta! Ja miehelle äksyän, kun se ei koskaan tajua milloin pitäisi jo huomata varoa.
Kommentit (8)
No mä en ole niin kärsivällinen, että alkaisin selittää asioita ja laittaisiin huoneeseen jäähylle, jos isompi satuttaa pienempää. Minä karjun pää punaisena niin, että isompaakin alkaa itkettää. Lisäksi rangaistuksena seuraa jonkun kivan jutun menetys. Eipä ole juuri ollut ongelmia. Kyllä nelivuotias jo ymmärtää, ettei toista ihmistä ja varsinkaan pienempää saa satuttaa tahallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuuden raskain osuus juuri tuo lasten kärhämät. Nyt 12 ja 10v aikoinaan juuri tuota samaa kun teillä. Nyt kiusaavat yhdessä 6 vuotiasta. Samalla 3 ja 1 v tappelevat leluista, repivät toisiaan tukasta ja kiljuvat.
Suurimman osan ajasta onneksi rauha maassa, mut usein just ruuanlaiton tms. yhteydessä täys rähinä.
Mies harvoin puuttuu lasten kahinoihin.
Tottakai mäkin raivostun ja karjun, millon mitäkin. Mutta meinaan, että on erittäin selkeästi myös selitetty ja kerrottu, lapsi on siis sisäistänyt erinomaisen hyvin ettei niin tehdä ja miksi ei. Mutta silti sitä tekee kun sille päälle sattuu.
mutta meillä toimii tosi hyvin jo tuo rangaistuksen uhka, tyyliin namipäivän peruuntuminen (joo meillä tosiaan on namihetki kerran viikossa, olen siinä ollut aika lepsu äiti) tai lastenohjelmien katselukielto. Ei ole tarvinnut toteuttaa kuin kerran.
Tietysti on aika vaikeaa saada lapsen käyttäytymistä muuttumaan nyt, jos tilanne on jatkunut samanlaisena jo pitkään. Mutta itse en ole kokenut jäähyä toimivaksi keinoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjaahan tuo on, mutta jos se mies ei osaa lukea tilanteita ja ennakoida, niin ei se läksyttämisellä opi. Mun mielestä sun toiminta lapsen suhteen kuulostaa ihan oikealta. Siihen satuttamiseen pitää puuttua ihan joka kerta. Kyllä se ajan kanssa helpottaa, nelivuotias on vielä tosi pieni.
Tottakai mäkin raivostun ja karjun, millon mitäkin. Mutta meinaan, että on erittäin selkeästi myös selitetty ja kerrottu, lapsi on siis sisäistänyt erinomaisen hyvin ettei niin tehdä ja miksi ei. Mutta silti sitä tekee kun sille päälle sattuu.
Eikö muilla samoja ongelmia? Mun lapsi jotenkin häiriintynyt vai mulla päässä vikaa kun niin ahdistaa? Valitanko miehelle turhasta kun ei ikinä tajua varoa ja ehdi väliin? Aina kun isä ja lapset tekevät jotain keskenään, pieneen sattuu. Isukki sanoo, että mistä mä olisin voinut arvata, enpä nyt ehtinyt...