Ovatko etälapset teiilänkuin kotonaan? Vai ovatko vieraita?

Mutta kai he ovat pitkälti kuin kotonaan. Ehkä he (tai lähinnä toinen) kyselevät sielläkin, mitä tänään tehdään, minne mennään, mitä kukin tekee, mitä ruoan kanssa juodaan blaablaablaa. Helvetin rasittavaa tuo kysely, muuten on ihan kivaa.

Tonkivat heti pakastimenkin, että onko jätskiä. Ei mitään käytöstapoja. Luulen et heidän arkikodissaan on kuitenkin edes jonkinlaiset säännöt. Meillä niitä eivät kuitenkaa noudata, ja miehen mielestä ei saa kieltää, ettei niille tule vain paha mieli. Ovat miehen lapsia.

Eivät koe meidän kotia omaksi kodikseen. Heillä on omat huoneet. Ollaan koetettu kannustaa että laittaisivat mieleisekseen ja että olisi siellä omia tavaroita ja muita, mutta eivät halua. Ei kiinnosta.

Toki tervetullut, mutta eihän tää hänen koti ole. Enää pari vuotta ja sitten loppuu tämä rumba... Mieskin kokee aina vierailuviikonloput vierasviikonloppuina ja haluaa juhlia sunnuntaita viemällä meidät aina ulos, kun lapsi on lähtenyt. On myöntänyt itsekin, ettei valitettavasti koe isän rakkautta, vaikka velvollisuutensa on hoitanut ja lasta kohdellut kuten lasta tuleekin kohdella. Vieraaksi on kuitenkin jäänyt ja kaikki tavoista lähtien on "ärsyttäviä". En tiedä, johtuuko siitä, että on syntynyt parisuhteen ulkopuolella ja säännölliset tapaamiset alkaneet vasta 3-5 -vuotiaana. Sittenkin ehkä kerran kuussa, kun asuu lähes 300km:n päässä. Käy siis säännöllisesti, mutta ei hirveän tiheään.

näiden lasten puolesta, jotka itsestään riippumattomista syistä ovat joutuneet tilanteeseen, jossa oman isän luona ei saa olla kuin kotonaan vaan pitää yrittää olla vieraskoreana. :(