Ketään sellaista paikalla jolle se oma mies/vaimo oli se ihan ensimmäinen...

Itse ehdin kyllä testata seurustelua väärien poikien kanssa (3kpl) ja kahden kanssa "pussailtiinkin" yms viatonta. Mieheni taas seurusteli yhden kanssa, samalla tasolla myös. Seksin saralla kumpikin siis ensimmäisensä. Ei harmita kumpaakaan ainakaan vielä (3 vuotta yhdessä, joista puoli aviossa)



Enemmän harmittaa se, että on nuo edelliset takana - ainakin minä olen hullun mustasukkainen yltiö kauniista exästään (itse niin tavis, paitsi G-kupin rinnat) ja olisin kiinnostunut tietämään mitä kaikkea mieheni ja exä tekivät yhdessä ollessaan. Mies ei kuitenkaan tarpeeksi tarkasti kerro ja hyvä niin, koska se mitä ollaan puhuttu riittää kyllä ja ruokin kyselyillä vaan omaa mustasuuttani. Samoin mieheni saa mustasukkaisuus-kohtauksia, kun "villistä" ajasta ennen häntä tulee esille uusia asioita (esim. Kun sai kuulla että olen suudellut tyttöä, harjoittelu mielessä)



kun on itselleen hyvän löytänyt, niin miksi haikailla aidan toiselle puolelle, kun ei se ruoho ole siellä vihreämpää.

Molemmilla ollut 7 kumppania. En ite ainakaan halua muistella aikaisempia panoja.

tavattiin reilu parikymppisinä, yhdessäoloa kymmenkunta vuotta takana.



Ei ole tullut mieleenkään että tekisi mieli muita.

Ei kummallakaan ollut ollut aiempia suhteita. Tavatessamme olimme 16 ja 18 vuotiaita.



Nyt iät 32 ja 34. Meillä on kaksi lasta. aina mennyt hyvin, mitään hankalia kausia ei ole ollut. Molemmat ollaan tyytyväisiä parisuhteeseen ja elämään.

Mun kannalta tämä tilanne on ollut siinä mielessä tosi hyvä että eipä ole tarvinut olla mustasukkainen existä:)



ap

niistä 16 vuotta naimisissa ja lapsia neljä. Molemmilla jotain pientä seurusteluyritystä ennen, mutta ei pussailua enempää. Eli sängyssä emme ole muiden kuin toistemme kanssa olleet. Eikä kaduta pätkääkään. ERITTÄIN hyvä juuri näin!

Eipä tuo oikeastaan harmita. Olen herkkä ihminen ja olen säästynyt varmaan paljolta kun en ole tullut jätetyksi. Tietysti joskus tulee mieleen olisiko ruoho vihreämpää jossain muualla mutta meillä on kaikki ihan hyvin. Ei mua siis haittaa se että ollaan näin kokemattomia.

yhdessä 13-vuotiaina, ollaan siis molemmat toisillemme ekoja. Nyt ollaan kolmekymppisiä kahden lapsen vanhempia. Ollaan toistemme sielunkumpanit ja rakastamme toisiamme syvästi.

Mun kannalta tämä tilanne on ollut siinä mielessä tosi hyvä että eipä ole tarvinut olla mustasukkainen existä:)

ap

ehkö toivoa on, mutta tänne ei vielä ole vastannut kukaan joka olisi ollut yhdessä wsim. 30 vuotta...

useissa kumppaneissa tuppaa ole se hyvä puoli että saattaa oppia jotain erilaista mistä ptää. joo, voihan sen yhdenkin kaa kokeilla vaikka mitä mut ihmiset vaan on NIIN erilaisia, et sitten kun tekee jonkun toisen kaa jotain niin se onkin erilaista, se miten toinen ihminen koskee ja kaikki. en nyt tarkoita et tarvis huoraa ympäriinsä, mutta että jos on parikin kumppania ollut niin siitä voi olla itselle iloa. mutta toki kunnioitan jokaisen omaa vakaumusta.

Me olemme vaimoni kanssa seurusteleet teini-iästä asti. Ihan 30 yhteistä vuotta ei vielä ole täynnä, mutta naimisissakin olemme olleet jo lähes 20 vuotta.



Olemme toistemme ensimmäiset ja ainoat. Nyt parisuhteen kriisi on osana elämäämme. Yksi tekijä muiden joukossa on se, että meillä muita seksikumppaneita ei ole ollut.



Jossakin vaiheesa _kaikille_ tulee kiinnostus siihen, millaista seksi olisi muiden kanssa. Minulla pahin vaihe oli viitisentoista vuotta sitten, kun jostakin syystä useat lisääntymishalukkaat naiset piirittivät minua. Kiusaus oli suuri, mutta päätin pysyä uskollisena. Näistä asioista ei silloin puhuttu, vaan käsittelin asiat itsekseni päättäen sitoutua parisuhteeseemme.



Nyt varmaankin ikäkriisi on iskenyt vaimooni. Asioista on puhuttu - jopa siitä, että vaimoni haluaisi avoimen suhteen, jossa molemmilla olisi mahdollisuus kokeilla vierasta ihan luvallisesti. Sekin on mahdollista, että vaimoni kokee kokemattomuutemme uhaksi parisuhteellemme. Tästä syystä en tiedä, onko vaimoni ensisijaisena tavoitteena kokeilla itse vai sallia se minulle.

mieheni kun olin 21v, hän silloin vuoden vanhempi. Itselläni oli seurustelusuhteita takana, mutta missään niistä ei oltu ehditty seksiin asti. Miehelläni oli takana pitkä suhde. Hän oli minun ensimmäiseni, minä en hänen.

Nyt meillä on ikää 47 ja 48v, enkä tosiaan ole milloinkaan kokenut ongelmana sitä että ei ole ollut muita seksikumppaneita. Enkä ole myöskään kaivannut muita kokemuksia. Meillä on kolme lasta, vanhin jo muuttanut pois kotoa ja nuorin nyt 11v. Seksielämä on vaan parantunut vuosien myötä :)

tavattiin kun oltiin 15v ja 17v, yhteistä elämää takana nyt 21 vuotta. Ei kaduta :)

ensimmäiset suudelmat annoin miehelleni, muusta puhumattakaaan.



Rupeshan se seksi toisen kanssa lkiinnostamaan kymmenen vuoden jälkeen ja ero tuli.

Tutustuimme vasta teini-iässä paremmin ja ystävystyimme. Mies on minulle ensimmäinen kaikessa suhteessa, mutta mies ehti seurustella lyhyen ajan toisen yhteisen ystävämme kanssa. Oltiin kuitenkin vielä niin nuoria (17v..), ettei mies ja tuo toinen ystävä olleet fyysisesti yhdessä. Olen siis siinä mielessä miehelleni ensimmäinen.



Nyt ikää 35v ja edelleen yhdessä, kolme lasta.



Aluksi minua häiritsi se, että miehellä oli yksi seurustelukokemus takana. Mietitytti, milloin olen yhtä tärkeä hänelle kuin se yhteinen ystävä oli. Eli milloin minusta tulee läheisempi ja suhteestamme syvempi kuin se mitä heillä oli. Nyt ei enää mietitytä.



Minä en haluaisi seurustella kenenkään muun kanssa. Jos meille tulisi ero tai mies kuolisi, en tiedä, haluaisinko toista miestä vai haluaisinko olla yksin.

Ruvettiin olemaan yhdessä 13-vuotiaina, ollaan siis molemmat toisillemme ekoja. Nyt ollaan kolmekymppisiä kahden lapsen vanhempia. Ollaan toistemme sielunkumpanit ja rakastamme toisiamme syvästi.

Olen itse 31v ja olisin veikannut tämän kirjoittajaa korkeintaan 19-vuotiaaksi.

Tavattiin 16-vuotiaina ja on nyt oltu jo 21 vuotta onnellisesti yhdessä ja toistemme ainoat. Miksi ihmeessä harmittaisi? Mitä ihmettä voisin muilta mieheltä saada, mitä en omaltani saa (paitsi tauteja?)?



Olemme kokeilunhaluinen, aktiivinen ja onnellinen pariskunta ja olen iloinen, että elämäni on mennyt näin. En tosiaan ole koskaan haikaillut muiden peräään, kun tämän yhden kanssa menee niin hyvin, enkä ymmärrä, miksi pitäisikään. En usko, että se mikään meriitti on tai onnellisuuden tae, että on nussinut useamman miehen kanssa...?

tarkoita sitä että olisi KOKEMATON! Moni kokeilee sen yhden tutun ja turvallisen kanssa enemmän asioita ja juttuja kuin toinen kymmenenkään eri partnerin kanssa!

noin parikymppisinä. Kummallakaan ei ollut sitä ennen varsinaisia seksikokemuksia.

Nyt on eletty monta vuosikymmentä avioliitossa; seksin saralla on aina mennyt hyvin, vaikka muuten eletty normaalit "mutkat ja mäet".

Kiinnostaisi tietää, millaisia kriisejä teille on sitten matkan varrella osunut?

Eikä kummallakaan pikku pussailua kummempia kokemuksia takana muiden kanssa. Nyt oltu yhdessä 16 vuotta ja on elämä toki välillä raskasta ollut, pienituloisena viiden lapsen kanssa, mutta ei olla koskaan oltu tosissaan eroamassa vaan ollaan vaikeuksien myötä kasvettu entistä enemmän yhteen. Ei kiinnosta seksi muiden kanssa kun se on vaan meidän kahden välinen kaunis asia.