Mitä tehdä, kun lapsi ei usko kieltoja?

siinä on syy.



Ja keinot ovat että jatkat vain kieltämistä, estät käytännössä ja yrität selittää, mihin kielto perustuu eli miksi niin ei saa tehdä.

niin oletko kokeillut rangaistusta? Mulla on esikoinen sellainen haastava tapaus, että kun antaa liikaa "siimaa" niin välillä pitää kelata takaisin. Etenkin tuon sanan "ei" kohdalla. Eli siis jäähyä tai muuta rangaistusta vaan kehiin että oppii ne käskyt tarkoittavat. Että "heti" tarkoittaa "heti", "ei" tarkoittaa "ei" eikä "vielä pikkuisen" jne. Tuollainen lipsuminen on ihan normaalia sillä lapsi koettelee rajojaan, mutta siinä tarvitaan vanhemmalta pikkutarkkaa kuria. Muuten homma lähtee helposti lapasesta.



Ainakin meillä muutaman päivän kovempi, pilkuntarkka kuri auttaa ja sitten on taas kaikilla kivempaa. Lapsikin lopulta rauhoittuu ja osoittaa rakkauttaan yllättävänkin suoraan.

sitten kun olet räjähtänyt, niin huokaise syvään. Tunnet varmaan sympatiaa lastasi kohtaan, kun olet vähän tuulettanut.



Lapsikin alkaa ottaa sinua tosissaan, kun et vain hymise tai pyytele. Joidenkin lasten kanssa se, että sanoo "niin että uskoo", on paljon suuremman työn takana kuin toisilla. Lapsella pitää itselläänkin olla vähän velvollisuutta tulla vastaan, ei vain vanhemmilla hännystellä ja esittää toiveita.



Räjähtämisen vastapainona pitää tietysti olla myös hellä, ymmärtävä ja hoivaava. Joskus epätoivottu käytös tarkoittaa sitä, että vanhemman pitäisi kulkea vähän enemmän ihan kintereillä ja "kytätäkin", että lapsi huomaisi, että hänen tekoihinsa reagoidaan heti. Joskus pitää aika laillakin ennakoida tulevaa, kun tiedät, että lapsi alkaa rämpyttää, sano jo etukäteen ja ohjaa huomio muualle.



Mieheni kasvattaa aina taktiikalla "huudan jälkikäteen" ja se ei minusta ole ihan aina paras.



- Sinänsähän tuo on ihan tavallista, ettei vajaa 4v läheskään aina kuuntele tai tottele.

tehoaa kiristämimem. Karkkipäivä peruuntuu tai haluamaansa lelua ei tule jos ei noudateta sääntöjä. Jäähy penkkiä ei ole tarvittu nämä keinot ovat tehonneet.

Ensi kerralla et tule mukaan kauppaan, kaverille kylään, kirjastoon jos et ole nätisti.



Ja niitä pettymyksiä pitää tulla: ei tule mukaan kun ei käyttäytynyt!



Jos puistossa karkailee niin se istuu vaan hiekkiksellä, ei se voi lähteä leikkimään koska karkaa.



Ja huomenna ei tulla puistoon kun ei käyttäydy. Ja sitten muistuta lasta ettei tänään mennä puistoon koska ei siellä ollut hyvin.



Eli niitä pettymyksiä.



Palkkiona tulee kaikkea kivaa ja ne on mukavia.



Jos ihan pahinta ajatellaan niin huomiota lapsi saattaa hakea. Millainen äiti olet? Tätä voi kaikki miettiä. Karkaako lapsi koska se on ainoa jolla lapsi saa huomion? Näitä meinaan on.

Uhkailun sijasta voi heittää porkkanan:

Mennään kotiin ja tehdään ruokaa. Saat auttaa tekemisessä!



Tai mitä siellä matkalla voi näkyä tai määränpäässä olisi kivaa odottamassa?



6

Olen ollut väsynyt viime aikoina, siis fyysisesti ja ollut kipeä pitkään, se varmaan aiheuttanut osittain tuon ei-toivotun käytöksen. Kun en jaksa leikkiä tai olla niin läsnä.



Mutta on se luonnekysymyskin lapsella. Ja oikeasti, aiemmin ei uhmannut, ei alkanut kirkua kurkku suorana jos ilmoitan että pian on päikkäreiden aika, nyt kerätään lelut.



Uhkailuun en oikein usko, tai osaa ryhtyä. Karkkia meillä ei syödä, sillä on turha kiristää tai lahjoa. Tuo, että ei pääse kauppaan mukaan voisi toimia. Mutta muistaako tuon ikäinen, että koska aamupäivällä ei totellut, ei siksi iltapäivällä pääse kauppaan?

Ilmeisesti lapsi ei muuten saa sinulta huomiota? Halaaminen ja positiivinen huomio auttaa kaikkeen, kaikenikäisillä. Rankaiseminen vaan kasvattaa uhmaa. Kannattasko uhrata vähän aikaa ja lukea lapsipsykologian alkeet? Välillä ihmettelen että miksi hankitte lapsia, ettekä viitsi etukäteen lukea "ohjekirjoja" ?

elämän jopa UHMAIKÄISTÄ. Meillä pistän jäähylle, jos tekee jotain ei sallittua. Jäähyn jälkeen puhutaan asiasta. Kyllä oppii ajan kanssa.

Mutta muistaako tuon ikäinen, että koska aamupäivällä ei totellut, ei siksi iltapäivällä pääse kauppaan?

Vaan:

- "jos et tottele nyt täällä kaupassa, et pääse ensi kerralla mukaan"/"jos et nyt tottele, lähdemme heti ulos kaupasta" (vielä parempi!)

- "laita ovi kauniisti kiinni" (sitten puhuttelu, jos paiskasi - "ei äitikään paisko ovia - harmittaako sinua?")

- "anna valokatkaisijoiden olla, lamppu menee rikki rämppäämisestä"

- Kohta kerätään lelut ja sitten on uniaika - nyt leiki vielä tämä loppuun ja sitten kerätään lelut ja on uniaika - no nyt aletaan kerätä leluja.

* Itse ehkä vähän vanhemmalle koettaisin sitten tarrajuttuja lelujen keräämisestä - kun olet reippaasti kerännyt lelut, niin

* Yliväsyneenä sanoisin, että jos et nyt ala kerätä leluja äidin kanssa, äiti kerää ne jätesäkkiin ja saat ensi maanantaina ne takaisin. Sitten kerrattaisiin viikon varrella sitä, miksi lelut menivät takavarikkoon

- Jos kirkuu nukkumaan menoa, sanon etten lue satua, jos hän huutaa. Sitten mennään nukkumaan ilman satua. Jos ei nukuta vaan huudetaan, niin sitten huudetaan sängyssä vaikka koko uniaika, mutta sänkyyn mennään. Jos lapsi jatkaa pitkään huutamista, kysyn haluaako lasillisen vettä. Joskus ärähdän, että nyt suu poikki, en jaksa kuunnella enää tuota märsäämistä.

- Jos heität ruokaa, et voi enää syödä

- Jos et vie lautasta tiskipöydälle, et saa xylitol-pastillia. "Voi voi kun ei äiti nyt voi antaa pastillia, kun et tuonut lautasta pöydälle. Tuopa se nyt nätisti."

--- En ole mikään priimakasvattaja, mutta näin itse teen. Minusta ei ole sellaiseksi "lasken kymmeneen ja sitten lähtee viikoksi pois pleikka, karkit ja jälkiruoka".

jäpätystä? Herra hyvästi hallitse, voiko nää jutut vielä monimutkaisemmin sanoa " jos et tee niin ja näin et myöskään sitten saa sitä ja tätä", ja 3 vuotiaan pitäs ymmärtää toi kommentointi?

Kohtuullinen rangaistus?