Lue keskustelun säännöt.
Saako koulukaverille nauraa?
10.09.2012 |
Törmäsin iltapalapöydässä tilanteeseen, jossa puhuttiin läksyistä ja koulukavereista ja sellaisista. Lapsi ihmetteli ja häntä huvittikin luokkatoveri, joka ei vielä osaa lukea muuten kuin tavaamalla. Huvituksen aihe oli lähinnä se, että tarina eteni todella hitaasti. Sanoin, ettei hitaalle lukijalle saa nauraa (3.-luokkalainen tämä siis), mutta kun tavaaminen oli luokkakaverista kotona niin rasittavaa/naurettavaa, en voinut kieltää asialle nauramasta. Sanoin toki, että koulussa ei kenellekään naureta.
Sanokaa, mitä mieltä tuosta? Jos sinua naurattaa jonkin ihmisen vajavaiset taidot, et varmaan aikuisena naura julkisesti hänelle? Mutta nauratko ominesi, salaa, niin että henkilä ei näe eikä kuule. Onko se väärin vai oikein?
Kommentit (3)
Vähän empatiaa olisin opettanut tuossa tilanteessa. Ja kyllä mullekin on vieras ajatus nauraa jonkun vajavaisille tai huonoille taidoille. Edes salaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisessa tapauksessa mun olisi myös vaikea nähdä mitään väärää siinä, että jonkun huonolle lukemiselle nauretaan selän takana perhe- tai kaveriporukalla, niin kauan kuin se pysyy yksityisellä tasolla ja toki edellyttäen, että kukaan läsnäolijoista ei ole pilkan kohteelle erityisen läheinen.
Eri asia on, onko viisasta tulla tunnetuksi ihmisenä, joka saa suurta hupia muiden heikkouksista.
Se on ihan selvä.