"Kolmen lapsen äiti myöntää, että yksi lapsista on paljon muita rakkaampi."

esikoiseen side paljon vahvempi. Juuri se että meilläsynkkaa aremmin. Tyttö on ihan minuun tullut jotn vrmaan juuri se samanhenkisyys.



Nuoremmat taas ovat ihan isänsä poikia ja isäkin selvästi kokee pojat läheisemmiksi ja samanhenkisisksi.



Ääneen näitä ei sanota, kaikilla samat säännöt ja rajat, yhtä paljon saavat läheisyyttä ja materiaa, niin tänään kuin tulevaisuudessakin.

Meidän perheessämme on aina ollut selvää, että veljeni on vanhemmilleni rakkaampi kuin minä. En ole ikinä tajunnut olla tästä katkera, koska myös minulla on ollut hyvä lapsuus ja myös minua on rakastettu. Meitä on aina kohdeltu tasapuolisesti.

Itse rakastan enemmän esikoistani kuin kuopustani. Esikoisen kanssa kaikki vaan on uutta ja ihmeellistä. Hän on helppo ja iloinen lapsi, ja lisäksi muistuttaa voimakkaasti ulkonäöltään minua ja äidinpuolen sukuani. Kohtelen lapsia kuitenkin samalla tavoin, enkä koe että tässä tapahtuisi vääryyttä kenenkään kohdalla.

Teillä tuo asetelma on jo toisessa polvessa kaikille selvä, mutta silti rakkaus ja kohtelu on kaikille tasapuolista? Miten ihmeessä? Jos näin olisi, ethän olisi itsekään tiennyt veljesi olevan sua tärkeämpi..?

Miten äidinrakkautta voisi edes mitata? Mielestäni se on ääretöntä.



Kyllähän välillä on kausia, päiviä, hetkiä tai asioita jolloin joku lapsista on helpompi tai jollain tavalla läheisempi ja joku toinen taas tuntuu lähinnä kiusankappaleelta. Mutta ne kaikki menevät ohi ja se kiusankappalehan on todennäköisesti sillä hetkellä se joka tarvitsee eniten rakkautta ( ja äidinrakkauden yksi osahan on rajojen asettaminen...). Välillä jonkun hölmöilyihin menee totaalisest hermot. Mutta vain niihin hölmöilyihin, ei siihen itse lapsen persoonaan kokonaisuutena, eikä nää hölmöilyt rakkautta vähennä. Olen yrittänyt lapsillekin opettaa, että jos suutun hölmöilyistä, niin olen vihainen siitä teosta, mutta rakastan kuitenkin.



En ole täydellinen äiti, enkä edes kovin hyväkään nyky mittapuulla, mutta toivon äidinrakkauden korvaavan muita puutteitani.

Usein pojat ovat rakkaimpia..varsinkin jos ovat nuorempia kuin tytöt. Naisethan holhoovat aikuisia miehiäänkin kuin vauvoja.

kaikki kolme ovat rakkaita ja erityisiä omalla tavallaan. Kukaan ei ole suosikki.

pettymystä siitä, kuinka äidille 9 vuotta nuorempi pikkuveli oli kaikki. Anoppi joutui aina antamaan kaiken omastaan sille ihanalle, odotetulle pojalle. Vielä äidin ollessa vanha, anoppini tehtävä oli ottaa äitinsä asumaan luokseen ja hoitaa hautaan, mutta eläkkeensä lähetti sille kultapojalle, jonka evä ei liikahtanut äidin hoidon eteen. Anoppi on katkera. Koko ikänsä yritti ostaa äitinsä rakkautta ja luuli edes lopussa saavansa kiitoksen "kilttinä tyttönä". Ehei, kuoleman jälkeen kävi ilmi, että äiti oli lahjoittanut kaikki pojalleen ja tilit oli tyhjät. (ei isoja rahoja, mutta symboliarvo suurempi) Samalla anoppi hoiti toisaan äitiään luonaan viimeiset vuodet.

Kaikki ovat yhtä rakkaista, mutta voihan olla että toisen luonne on yhteneväisempi oman kanssa, tai että yhden lapsen huumorintaju on parempi kuin muilla tai että yhden kanssa viihtyy paremmin. Mutta ei se tarkoita että ketään rakastaisi vähemmän.