Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua, jos oma lapsi onkin homoseksuaali?
10.09.2012 |
Olen tässä miettinyt, kun kohta nuo omat lapset alkavat kiinnostua vastakkaisesta sukupuolesta, että mitäpä jos se kohde onkin sitten samaa sukupuolta. Onko teillä kokemuksia? Miten siihen voi sitten suhtautua? Etenkin pelottaa mieheni suhtautuminen, koska hän on vielä homovastaisempi kuin minä. Onko tästä kokemuksia kellään?
Itselle homot on ihan ok. En tunne yhtään henkilökohtaisesti, mutta aika oudolta tuntuisi, jos oma poika sitten toisi kotiin sellaisia hihhuleita, mitä ne tv-ohjelmissakin on.
Kommentit (26)
No miten siihen nyt pitäisi suhtautua. Ei yhtään sen kummemmin kuin että toisi kotiin eri sukupuolta olevan mielitietyn. Tietysti.
Kuulostat kyllä melkoisen varautuneelta kun
- edes kysyt tätä,
- sanot että homot on ihan ok mutta sitten sanot
- "on vielä homovastaisempi kuin minä"
- kutsut homoja hihhuleiksi.
Et sitten ole nähnyt tv-ohjelmissa ketään itsellesi vastenmielistä heteroa koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten siihen nyt pitäisi suhtautua. Ei yhtään sen kummemmin kuin että toisi kotiin eri sukupuolta olevan mielitietyn. Tietysti.
Kuulostat kyllä melkoisen varautuneelta kun
- edes kysyt tätä,
- sanot että homot on ihan ok mutta sitten sanot
- "on vielä homovastaisempi kuin minä"
- kutsut homoja hihhuleiksi.Et sitten ole nähnyt tv-ohjelmissa ketään itsellesi vastenmielistä heteroa koskaan?
Etenkin tuo viimeinen kysymys.
Mä en ikinä voisi lisääntyä homofoobisen kanssa.
Meille lapsen suuntautuminen on ihan se ja sama, kunhan on elämässään onnellinen.
Minun veljelläni on poikaystävä, ja vähän harmittaa että meni vuosia ennen kuin hän uskalsi kertoa siitä, koska se ei herättänytkään perheessä mitenkään erityistä huomiota saatikka haloota. Iloisia taisi vaan vanhemmatkin olla, ettei tämä nyt jo kolmekymppinen veljeni koko elämäänsä yksin elä. Eipä ole tosin heillä varaa valittaa veljeni valinnoista muutenkaan, hänellä on koko lähisukumme paras koulutus ja arvostettu ammatti ja tämä poikaystäväkin on ammatiltaan lääkäri. Eli ei mitään hihhuleita tosiaankaan! :D
En tiedä sitten onko tätä neutraalia suhtautumista edesauttanut myös se, että meitä sisaruksia on jo monta ja minullakin jo useampi lapsi, eli suvunjatkajia ja lastenlapsia on joka tapauksessa ihan riittämiin.
niin se masentaisi kyllä, kun tietäisi että lapsenlapsia ei tulisi. Toivoisin siinä tapauksessa että hän edes olisi biseksuaali, ja pystyisi edes jonkin aikaa olemaan naisen kanssa sen verran että jälkikasvua syntyisi.
Muuten ei niin väliksi, jos ei taipumuksilleen voi niin ei voi.
aina huvittaa tuo kommentti, etten tunne yhtään homoa ja silti niitä (meikäläisiä) on aika paljon.
Voisikohan se johtua siitä, ettei teille tällaisten väittäjille kukaan halua tulla kaapista ulos. Varsinkin jossain maaseudulla, jossa asenteet ovat keskiaikaisia, ei todellakaan olla avoimesti sitä mitä on.
Teille vanhemmille sanoisin, että mikä siinä niin kamalaa voi olla, jos oma lapsi voi elää onnellisena ja hyväksyttynä.