Haluavatko ihmiset olla marttyyreita vai miksei apu kelpaa!!

Ystäväni on nyt kolmen viikon ajan avautunut minulle ja ihan kaikille muillekin, miten vaikeaa hänen vakuutusasiansa hoito on ollut. Ystäväni on juossut vakuutusyhtiössä ja eri virastoissa ja "saanut niin huonoa ja tietämätöntä palvelua". Aikaa, rahaa ja hermoja on kuulemma palanut järjettömästi.



Itse hoidan työkseni ko. asioita ja tarjouduin heti, kun kuulin tapahtuneesta, hoitamaan ystäväni asian. Muutamalla puhelinsoitolla olisin saanut asiat kuntoon, kun tiedän, minne ottaa yhteyttä ja mitä asiakirjoja tulee hankkia/toimittaa. Apu ei kuitenkaan kelvannut. Ja avun tarjosin (tietenkin) ilmaiseksi.



Haluavatko ihmiset olla marttyyreita (sympatiaa hän on tosiaan asiaansa selittämällä saanut) vai pelätäänkö kenties kiitollisuudenvelkaa? Ei ymmärrä.