Lue keskustelun säännöt.
Synnytin toisen lapseni luomuna. Kysymyksiä?
08.09.2012 |
Ja ennen kun kukaan sieltä huutelee niin ei, en koe olevani sen takia parempi ihminen tai synnyttäjä kun kukaan muukaan.
Kommentit (29)
Oli hieno kokemus, eikä sietämätöntä kipua ollut missään vaiheessa. Kehon "omat kipulääkkeet" toimivat hienosti, muistan olleeni jossain ihan ihmeellisessä omassa maailmassani, tietoinen tästä maailmasta mutta siis kuitenkin jotenkin hyvin keskittynyt itseeni. Sitä pystyi jotenkin menemään rennosti kivun mukana. Vaikee selittää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ennen kun kukaan sieltä huutelee niin ei, en koe olevani sen takia parempi ihminen tai synnyttäjä kun kukaan muukaan.
Onnea
Oli hieno kokemus, eikä sietämätöntä kipua ollut missään vaiheessa. Kehon "omat kipulääkkeet" toimivat hienosti, muistan olleeni jossain ihan ihmeellisessä omassa maailmassani, tietoinen tästä maailmasta mutta siis kuitenkin jotenkin hyvin keskittynyt itseeni. Sitä pystyi jotenkin menemään rennosti kivun mukana. Vaikee selittää :D
Samat tunteet täälläkin. Kaikista pahin asia mitä synnytyksestä muistan oli se kun just ennen ponnistusvaihetta mulle iski joku hajuherkkyys-kohtaus ja miehen partaveden haju alkoi oksettaa ihan tosissaan. Roikuin miehen kaulassa ja aina supistusten välillä hoin sille että saat painua v***uun siitä haisemasta, pitikö sitä löyhkää holvata puoli pulloa ihteensä, seuraavan kerran saat jäädä kotiin löyhkäämään jne. :DD Ei se enää sit haissut mun mielestä mitenkään erikoiselle kun olin synnyttänyt, mutta siinä tilanteessa se tuntui ihan maailman lopulta. Tuskallisinta synnytyksessäni oli siis mies :DD
ap
Edellinen oli siis vastaus kysymykseen "Oliko ensimmäinen lapsesi koeputkilapsi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi tunnet tarvetta alleviivata sitä?
Minä otan ehdottomasti epiduraalin mmyös seuraavaan synnytykseen, kuten myös puudutuksen jos hammasta porataan.
En halua sädekehää, edes itseni asettamaa.
Ylpeä on ehkä väärä sana, mutta olen aivan hiton tyytyväinen itseeni ja siihen että uskalsin. Ja sain kokea jotain aivan mahtavaa; synnytys ei ollutkaan saatanallisen kivulias, paha, kamala tapahtuma vaan jotain ihan muuta. Enää mun ei tarvitse itkeä kun muistelen esikoisen synnytystä, kun tiedän että se oli huono ja kivulias vaan siksi että se asetelma oli alun alkaenkin huono, mulla oli väärät tiedot ja kätilöitä ei oikein kiinnostanut muu kun lääkkeiden tuuppaaminen muhun.
Luomusynnytyksen myötä tajusin että mitä enemmän sitä pelkää, sitä pahemmin se sattuu.
Enää en koe synnytystä pahana tai kamalana, en lääkittävänä vaivana. En edes sellaisena vaivana jonka tähden olisi ihan pakko mennä sairaalaan. Koen sen luonnollisena tapahtumana joka on parhaimmillaan ikimuistoisen kaunis.
Mäkään en halua sädekehää enkä vertaile tätä mihinkään muuhun (=kenenkään muun synnytykseen) kun omaan aiempaan synnytykseeni.
Mutta sua siis loukkaa se että mä olen synnyttänyt ilman lääkkeitä?
Niin, missään en ole puhunut ilman kivunlievitystä synnyttämisestä vaan lääkkeettömästä synnytyksestä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi tunnet tarvetta alleviivata sitä?
En oikeastaan tiedä. Ajattelin tuon aloituksen tehdessäni varmaan jotain sellaista että jos joku lukis tän jolla on samanlaiset kauhukokemukset ekasta synnytyksestä, niin sais tietää että se ei oikeesti ole niin kamalaa. Että kannattaa ottaa asioista selvää ja lukea, lukea ja lukea. Että synnytystä ei tarvitse pelätä niinkun mäkin aiemmin pelkäsin.
Minä otan ehdottomasti epiduraalin mmyös seuraavaan synnytykseen, kuten myös puudutuksen jos hammasta porataan.
En halua sädekehää, edes itseni asettamaa.