Oletteko saaneet synnytyskipuihin tarpeeksi helpotusta?

ja kyllä se toimii, silti olen aina pelännyt paljon (paitsi esikoisen kanssa koska en tiennyt mitä edessä on). Ponnistusvaiheen tuskia epiduraali ei ole poistanut. Nyt ei enää koskaan sitä koettelemusta.

liiankin kanssa. Kaikkea ei kannata ottaa! Kovasti ehdotettiin että epiduraalia olisi tarjolla. Se oli sitten sen verran puuduttava, että ilman kipua tuli repeämät sfinkteriin saakka. Kannattaa miettiä kipuileeko muutaman tunnin vai kulkeeko ommeltuna loppuelämänsä!

ja kipu oli aivan hirveää. Seuraavaksi sektio.

Onneksi sektio onkin kokonaisuudessaan ihan kivutonta! Myös toipumisaika! :D Onnea valitsemallesi tielle!

Toki sektiossakin on kovat kivut sen tiedän mutta yli 20 tunnin kärsimykset alatiesynnytyksessä ilman puudutteita on minulle liikaa.

Kun tää yks vastaaja sille naureskeli. Itse jouduin pyytämään kipulääkettä kerran, noin 15h sektiosta, kävelin vauva sylissä heti kun jalat taas pelitti, eli joku 8h leikkauksen jälkeen.

Vauva syntyi tiistaina, perjantaina olin jo kotona imuroimassa. Pelkästään hyvää sanottavaa :)

T. Nim. Mieluummin tikit vatsassa kun pillussa

Tarpeeksi oon saanut aineita aina kun olen halunnut.



Ekassa epiduraali, toimi hyvin supistukset tuntui, muttei sattunut ja vaikutus loiveni sopivasti ponnistusvaiheeseen niin, että tunsi ponnistaa.



Tokassa tuli vähän paniikki, että jos en ehdikään saada mitään ja sitten pyysin spinaalia, ja valitettavasti sainkin. Ponnistamisesta ei tahtonut tulla mitään kun en tuntenut supistuksia ollenkaan, enkä siis myöskään mihin suuntaan ponnistaa, oli kuitenkin ihan menestyksekkäästi ekassa tullut ponnisteltua. Niin ja bonarina sain postspinaalisen päänsäryn ja kirjaimellisesti piti MAATA sairaalassa 2vrk ennen kuin tehtiin veripaikkaus ja pääsi kotiin.



Kolmannen vetelin ilokaasulla, lopulta sorruin ja halusin puudutetta, no ei sitä ehtinyt antaa kun tästä ei mennyt kuin vajaa vartti kun vauva oli ulkona.



Jälkiviisaana voisin sanoa, että olisi se keskimmäinen varmaan mennyt ihan hyvin ilokaasullakin, muhun vaan iski joku paniikki, että jos en ehtisikään mitään saada niin ajattelin ottaa kun vielä saan. Oikee älynväläys =D. Esikoinen oli melkein 5kg ja kun ei pariin yöhön ollut nukkunut, niin epiduraalin tuoma hetkellinen "lepotauko" teki ihan hyvää ennen ponnistamista

Sain ilokaasua sekä spinaalipuudutuksen ja synnytys meni todella hyvin! Ei traumoja :o)

kätilö viivytteli epiduraalin kanssa ja sain kärsiä tuntikaupalla. Eikä se epiduraalikaan sitten auttanut kovin paljoa. Synnytys oli yhtä helvettiä. Kärsin todella paljon.

Mutta ompeluun ei riittänyt mikään. Helv*etti miten on sattunut joka kerta, ei auttaneet puudutussuihkeet eivätkä piikit.

Sain epiduraalin avautumisvaiheessa, se sentään auttoi vähän, mutta kun vaikutus loppui, taas kivut alkoi. Ponnistin ilman mitään. Ommeltiin ilman mitään. Ilokaasua tarjottiin, mutta valitin, että se ei auta, ja ihmettelin monta kertaa, että onko se edes päällä se kaasu. No, on on, sanoo kätilö, ja sanoo että se on nukutusteholla jo. Ei vaan auta. No sitten kun alettiin tikkejä ommella, kätilö huomaa, että kas, oli koko ilokaasu sittenkin ollut kokonaan off-asennossa... Sitte se väännettiin päälle tikkien ompelun ajaksi "nukutusteholle", mutta ainut mitä tuli mulle, oli "humalainen" olo, mutta ei se kipuja vienyt yhtään.



Synnytykseen kuuluu kipu, ja sitä pitäisi toitottaa enempi, että sen kestäisi. Itse vaan jotenkin asennoiduin, että joko synnytys on niin nopea, että ei ehdi ja se olis ajatuksena ollut OK, mutta siihen en ymmärtänyt varautua, että synnytys on PIIIITKÄ ja ei vaan saa joka vaiheeseen kivunlievitystä. Myöskään jälkikipuihin ei saanut kun lievää panadolia.

Ei auttanut.



Pelkosektiolla tuli toinen ja jos kolmas vielä tulee tässä, sekin tulee pelkosektiolla.

Sen jälkeisiin kipuihin sai sitte morfiinista lähtien vaikka mitä buranaa, ja ei kuulemma haittaa imetystä mitenkään... Kummallista, kun alatiesynnytyksen jälkeen sai vaan sitä lievintä panadolia ottaa ettei vaikuttaisi imetykseen...