Lue keskustelun säännöt.
Te ns. normaalit ihmiset.
07.09.2012 |
Kuinka läheisiä olette anopin kanssa?
Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 13v, mutta edelleen anoppini kanssa välit ovat sellaiset kuin oltaisiin anopin kanssa vasta tavattu. Ei siis koskaan soitella vaan kaikki kanssakäyminen tapahtuu miehen kautta ja jos jossain ollaan anopin kanssa kahdestaan, niin ollaan kummatkin vaivautuneita.
Olis kiva olla läheisempi, mutta ehkä ollaan niin erilaisiakin, ettei tahdo puheenaiheita löytyä.
Kommentit (4)
aikana juttelin anopin kanssa vain, kun tapasimme tai jos joskus puhelimessa pakotettiin, suurin piirtein kerran vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuntenut anoppini ihan vauvasta lähtien. Hän oli nimittäin meidän pph: kun olin leikki-ikäinen.
Samalla kylällä ollaan asuttu lähes tulkoon koko elämäni ajan (miinus opiskeluajat).
Nykyisin ei vain kauheasti nähdä, koska hän on vuodesta noin 9kk mökillään saaressa.
Välimme katkesivat anoppiin v.2003 En nyt kyllä tiedä olenko ns. normaali ihminen. Ehkä olen enempikin liian samanlainen anopin kanssa. Tilanne on voi voi. Yritin sitä parannella--mutta tuloksetta.
Jotkuthan sanovat ottaneensa miehen, koska saivat niin hyvän ja ihanan anopin. Voisimpa itse yhtyä tuohon lauseeseen.
Tosin olen muutenkin hyvin syrjäänvetäytyvä ihminen enkä kauheasti pidä yhteyttä keneenkään.