Laihtuminen- Onko ihmisellä jokin peruspaino, jonka alle keho ei tahdo päästää?
Olen pienestä pitäen ollut ennemminkin pullukka kuin laiha. Kun vaaka näytti taannoin 77kg päätin pudottaa painon normaaliin ruokavaliota muuttamalla ja liikuntaa lisäämällä.
Mitään tehorääkkiä en halunnut, vaan tarkoitus oli jatkaa hoikkaa elämää uusine elämäntapoineen loppuelämän ajan.
Välillä pidin herkkupäiviäkin ja iloisin mielin paino alkoi tippumaan kilo kilolta.
66 kg on kuitenkin raja, jonka alle en tahdo päästä en sitten millään. Paino on junnannut 66.2 ja 66.7 välillä monta viikkoa. Ihan samalla lailla syön ja liikun kuin kilojen 66-77 välillä, paino vaan ei ikäänkuin halua enää tippua, vaan pinnistää vastaan.
Voiko ihmisellä olla joku luontainen paino, mihin keho pyrkii ja mihin sopeutuu hyvin ja sen alle meneminen tarvitsee jonkun ekstrapuristuksen kehon vastustaessa painon laskua enempää?
Tavoitteeni oli päästä 62 kiloon. Olen 166cm.
Kommentit (59)
Kyllä mä olen aika taipuvainen uskomaan tuohon.
Mulla se paino tuntuu olevan noin 70 kg. Olen 171 cm pitkä ja periaatteessa ihan tyytyväinen painooni. Painoin neljä vuotta sitten lähes 90 kg ja tähän painoon sain laihdutettua aika vaivattomasti. Nyt olen pari vuotta ollut tässä painossa. En ole tokikaan millään kitukuurilla yrittänytkään mutta mielestäni osaan laihduttaa koska 20 kg lähti. Tässä kuitenkin jumitan :D
Vaan pointti oli se että pystyt kyllä vielä laihuttamaan jos haluat. Ei tuo paino ole sellainen että "kilot ei vaan lähde" vaan silloin tekee jotakin väärin.
olen saanut tiputettua molempien raskauksien jälkeen painoa 75 kilosta 66 kiloon, mutta sen alle en meinaa millään päästä. Pitää tehdä radikaaleja muutoksia, lisätä liikuntaa huimasti ja tehdä paljon isompia muutoksia kuin tähän asti. Isoilla muutoksilla saan kyllä painon tippumaan, mutten oikein tiedä haluanko/pystynkö siihen tässä elämäntilanteessa ilman että se aiheuttaa kohtuutonta stressiä.
Olen kuullut jonkin lääkärin sanovan, että jokaisella ihmisellä on se ominaispaino, johon pääsee suht helposti laihduttamalla. Mutta kaikki kilot sen alle vaativat erityisen kovaa ponnitelua ja muutosta.
Eikös tässä nyt haettu sitä että jos se 40kg nainen syö jatkuvasti 1800kcal päivässä ei hän enää kauan ole 40-kiloinen, kuten ei myöskään 150-kiloinen pysy painossaan. Tuskin sitä kilomäärää tuolla kalorimäärällä on alunperin hankittu, vaan ruokavalio on ollut poikkeava.
Ja sitten kun jatkaa noin syömistä päätyy siihen kehon "omaan painoon" joka voi hieman vaihdella kullakin, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Jos 40 kiloinen nainen syö 1800 kcal hän lihoo. Se on normaalia. Sen sijaan jos 150 kg painava syö 1800 kcal hän laihtuu.
En lukenut ihan kaikkia viestejä, mutta tässä oma kokemukseni: minulla todellakin on ihannepaino, johon keho pyrkii luonnostaan. Tämä harmittaa siksi, että itse ajattelen ihannepainoni olevan muutaman kilon alempana kuin kehoni, jolloin elämä on jatkuvaa laihdutusta.
Käytännössä siis niin, että tähän 60 kiloon minun on helppo laihduttaa aina, kun ylimääräistä tulee. jos kuitenkin teen töitä ja laihdutankin omaan mieltämääni ihanteensee, eli 58 kiloon, tulevat ylimääräiset kilot heti takaisin. Pysyäkseni miellyttävässä 58 kilon painossa minun täytyy jätkuvasti nähdä nälkää, kun taas kehoni päättämässä ihannepainossa 60kg saan syödä varsin rennosti kaloreja laskematta, eikä paino silti kovin helposti nouse.
Normaalisti painan 44-46kg. Joskus on ollut elämäntilanne, etten ole voinut syödä ja paino on vähän tippunut. Ei kuitenkaan alle 42kg, siinä se pysyy aina.
Eikös tässä nyt haettu sitä että jos se 40kg nainen syö jatkuvasti 1800kcal päivässä ei hän enää kauan ole 40-kiloinen, kuten ei myöskään 150-kiloinen pysy painossaan. Tuskin sitä kilomäärää tuolla kalorimäärällä on alunperin hankittu, vaan ruokavalio on ollut poikkeava.
Ja sitten kun jatkaa noin syömistä päätyy siihen kehon "omaan painoon" joka voi hieman vaihdella kullakin, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Jos 40 kiloinen nainen syö 1800 kcal hän lihoo. Se on normaalia. Sen sijaan jos 150 kg painava syö 1800 kcal hän laihtuu.
jotenkin niin, että kirjoittaja ei ymmärrä sitä, että eri painoisilla ihmisillä on eri "normaalikulutus". Jos 40 kg on tavoitepaino ei silloin voi koskaan syödä 1800 kcal.
Ja samoilla painoilla kuin ap! Olen laihduttanut ensin vuodessa 14 kiloa ja sitten tyssäsi. Paino on ollut 68 jo lähes vuoden eikä putoa! Hermot menee. Mullakin tavoite 62 kiloa ja pituus on 167 cm.
Jos haluat tästä tiputtaa, täytyy vähentää entisestään energiansaantia, laskea joka ikinen suupala eikä laittaa muruakaan ylimääräistä suuhun.
Jos sulla on nyt jo hyvä olo, ja tunnet että syöt ihan kohtuullisesti, mieti riittäisikö nykyinen paino. Jos et ole tyytyväinen, purista vaan lisää, kyllä ne sieltä hitaasti mutta varmasti lähtee taas laskuun.
P.S. kukaan keskitysleiriläinen ei kyllä valita, et en mä vaan laihdu, mun aineenvaihdunta on sellainen. Kyllä jokaikinen laihtuu kun tarpeeksi vähiin vedetään. Tämä tiedoksi niille, jotka vinkuvat ja keksivät "tekosyitä" ollakseen lihavia.
yli 10 kiloa kevyempi kuin silloin aloittaessasi? Kevyempi kroppasi tarvitsee vähemmän kaloreita, kevyempi kroppasi kuluttaa vähemmän kaloreita (ellet sitten ole hankkinut lihaksi laihtumisen tilalle) ja sinä olet jättänyt sen 10 kilon punnuksen pois kyydistä (vrt. kuin kantaisit koko päivän sen painoista käsipainoa mukanasi...). Tuo "ihan samalla lailla liikun ja syön kuin" siis enemmän kuin vähän ontuu. Jos laihista ei matkan varrella muokkaa uusiksi, loppuu laihtuminen väistämättä jossain vaiheessa, erityisesti jos on laihdutettu järkevästi ja pitämättä itseään nälässä. Sille on täysi järki miksi kannattaa aloittaa pienin askelin - niin pienin askelin laihtuu vaivatta tiettyyn pisteeseen (siihen kun kulutus ja kalorien saanti kohtaavat) ja sitten täytyy tehdä taas jotain. Ottaa vaikka yksi uusi jumppatunti viikko-ohjelmaan ja tipauttaa toinen ruisvoikkari pois iltapalalta jne. Sinne 62 kiloon kyllä pääsee, mutta ei voi syödä liikku kuten 77 kiloinen vaan kuin 62 kiloinen.
Mä olen antanut itseni ymmärtää, että keho "muistaa" aikaisempia painoja, jossa se on ollut. Pudottaessa se jumii helposti noihin tuttuihin ja pyrkii pitämään painon siinä. Luulisi, että vähän tiukemmat viikko-pari auttaisi ja taas mennään alaspäin.
Jos haluat tästä tiputtaa, täytyy vähentää entisestään energiansaantia, laskea joka ikinen suupala eikä laittaa muruakaan ylimääräistä suuhun. Jos sulla on nyt jo hyvä olo, ja tunnet että syöt ihan kohtuullisesti, mieti riittäisikö nykyinen paino. Jos et ole tyytyväinen, purista vaan lisää, kyllä ne sieltä hitaasti mutta varmasti lähtee taas laskuun. P.S. kukaan keskitysleiriläinen ei kyllä valita, et en mä vaan laihdu, mun aineenvaihdunta on sellainen. Kyllä jokaikinen laihtuu kun tarpeeksi vähiin vedetään. Tämä tiedoksi niille, jotka vinkuvat ja keksivät "tekosyitä" ollakseen lihavia.
Mutta eikö ns. normaali tila ole se, minkä voi lukea ihan lääkäriartikkeleistakin: aikuinen nainen voi syödä n. 1800 kcal jos ei tee mitään kovin raskasta ja ylikin, jos tekee. Tämähän on sitä ns. normaalia syömistä, ja jotkut ovat sillä ruokamäärällä laihempia ja toiset pulleampia. Näin se vaan menee.
Eihän se mitään "normaalia" ole, että syöt vaikka 800 kcal/vrk, että laihdut, ja kun syöt sen verran kuin keskiverto nainen voi, lihot taas. Tässä ketjussa nyt lähinnä on kyse juuri siitä, että keholla on joku tietty paino, jonka se hakee normaalilla syömisellä.
Mutta kun täällä on näitä jankkaajia, niin useimmat fiksutkin ketjut saavat aika surkean tason...
Ennen raskauksia se paino oli 52kg ja raskauksien jälkeen 50kg, joiden alle on vaikea päästä. Nyt tuon 50kg kilon alittaminen vaatii nälän näkemistä, hiilaritonta ruokavaliota ja rutkasti liikuntaa.
Jos haluat tästä tiputtaa, täytyy vähentää entisestään energiansaantia, laskea joka ikinen suupala eikä laittaa muruakaan ylimääräistä suuhun. Jos sulla on nyt jo hyvä olo, ja tunnet että syöt ihan kohtuullisesti, mieti riittäisikö nykyinen paino. Jos et ole tyytyväinen, purista vaan lisää, kyllä ne sieltä hitaasti mutta varmasti lähtee taas laskuun. P.S. kukaan keskitysleiriläinen ei kyllä valita, et en mä vaan laihdu, mun aineenvaihdunta on sellainen. Kyllä jokaikinen laihtuu kun tarpeeksi vähiin vedetään. Tämä tiedoksi niille, jotka vinkuvat ja keksivät "tekosyitä" ollakseen lihavia.
Mutta eikö ns. normaali tila ole se, minkä voi lukea ihan lääkäriartikkeleistakin: aikuinen nainen voi syödä n. 1800 kcal jos ei tee mitään kovin raskasta ja ylikin, jos tekee. Tämähän on sitä ns. normaalia syömistä, ja jotkut ovat sillä ruokamäärällä laihempia ja toiset pulleampia. Näin se vaan menee.
Eihän se mitään "normaalia" ole, että syöt vaikka 800 kcal/vrk, että laihdut, ja kun syöt sen verran kuin keskiverto nainen voi, lihot taas. Tässä ketjussa nyt lähinnä on kyse juuri siitä, että keholla on joku tietty paino, jonka se hakee normaalilla syömisellä.
Mutta kun täällä on näitä jankkaajia, niin useimmat fiksutkin ketjut saavat aika surkean tason...
Jokaisen aikuisen naisen kulutus riippuu naisen massasta ja naisen liikkumisesta.
Itse kyllä koen että minulla on tietty paino, johon hakeudun. Mutta se hakeutuminen tapahtuu tietenkin syömällä..eli jos lihon pari kiloa, olo on sellainen ettei tee mieli syödä. Laihtuessa päinvastoin.
Eihän se mitään "normaalia" ole, että syöt vaikka 800 kcal/vrk, että laihdut, ja kun syöt sen verran kuin keskiverto nainen voi, lihot taas. Tässä ketjussa nyt lähinnä on kyse juuri siitä, että keholla on joku tietty paino, jonka se hakee normaalilla syömisellä.
Mutta kun täällä on näitä jankkaajia, niin useimmat fiksutkin ketjut saavat aika surkean tason...
Jos 40 kiloinen nainen syö 1800 kcal hän lihoo. Se on normaalia. Sen sijaan jos 150 kg painava syö 1800 kcal hän laihtuu.
parhaimmillaan 156 nyt 155. Kilot olleet vuosien saatossa 44-52. Reidet aina ja pepa rehevä vaikka minkä tekis.
Laktoosin takia(ennen kuin selivsi) painoni putosi 52tuohon 44. Pillereiden takia muinoin paino nousi 47 tuohon 52 ja pysyi kunnes raskauduin.
Sen jälkeen taas 47 sitten pilsut ja taas 52. Nyt ilman pilsuja 49-50. Ikää siis 38v. ja todennut että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Reidet on ja pysyy:)
Olen 162 ja normaalisti painan 48, olen painanut mös 35kg ja tiedän, että ihminen voi laihtua niin paljon kun halajaa.
Miks ette laihduta tosissanne. Ite oon 175/54
Kyllä siihen sitten kuolee kun tarpeeksi laihtuu.
on, ihmisellä on ns.biologinen paino jossa ihmisen ei tarvitse nähdä nälkää ja voi syödä hyvin lihomatta. Tämä tosin toimii oikeastaan vain niillä jotka eivät ole koskaan lihoneet kymmeniä kiloja, koska keho pyrkii aina siihen painoon mikä on ollut suurin. Näin se on vaan ihminen "suunniteltu". Rasvavarastoja piti kerätä kun ravintoa oli saatavilla, nykyihminen kuitenkin saa tuota ravintoa ympäri vuoden niin paino tuppaa nousemaan väkisin, kun syödään liian tuhdisti.