Miltäköhän tuntuisi olle oikein kaunis??

Muuten voisin melkeen uskoa mutta tämä:

Minut upgrade:ataan lähes poikkeuksetta businekseen lentokoneissa.

Not gonna happen.

Ja kauheat paineet olla sitten "aina" kauniita kun ovat kerran sen leiman saaneet. Iso osa elämästä pyörii ulkonäön ympärillä.. Ja itsetunto voi olla siltikin nollassa. Ja monesti kauneuden eteen joutuu tehdä paljon töitäkin, ei pelkkää ruusuilla tanssimista, kuntoilua, syömisen katsomista, jatkuvaa vaatteiden miettimistä ja meikkaamista, hiusongelmia, kalliita ripsipidennyksiä ym.. Varmastikkaan kaunis ei ole ythä kuin onnellinen. Ja vaikka haluaa näyttää kauniilta ja on tyytyväinen ja ylpeä siitä niin silti jotenkin vaivautuu kun ihmiset katsoo..? kummallista. Siltikin kuka ei (varsinkaan tänä päivänä) haluaisi olla kaunis ;) Ja sitten kun on varattu niin eipä sillä ole niin paljon väliä kuinka paljon miehiä saisi tai ketä valitsisi kun on kerta jo valinnan tehnyt.. :D

mutta ei ulkonäköongelmaa. Aina voi itsevarmasti kävellä paikkaan kuin paikkaan ja tietää että muut pitävät kauniina, ihmiset tulee helpommin juttelemaan, miehet katsovat perään...



Mä en siasi sellaista reaktiota kenessäkää aikaseksi, olen ihan hamraavarpunen, en kaunis millään tavalla paitsi sisäisesti. Joskus olis vaan helpompaa kun se sisäinen kauneus näkyisi ulos HETI kaikille muillekkin :)

Itsetunto ei ole nollassa, päin vastoin. Tuntuu mukavalta saada positiivista huomioita kaikkialla minne menee.



Olen luontaisesti hoikka, joten en koskaan ole kuntoillut sen vuoksi tai ollut laiharilla. Meikannut tietysti ja valinnut kivoja vaatteita, mutta ei se nyt niin kauhea vaiva ole.



Hyvä ulkonäkö kun ei poissulje sitä että olis fiksu, hyvä koulutus ja kiva työpaikka. Ja onnellinen elämässään.

kunhan vetää verkkarit ylleen, ei meikkaa ja jättää tukan laittamatta. Tuskin kansa kohahtaa jos tennarit jalassa sellaisen näköisenä kulkee.

Itsetunto ei ole nollassa, päin vastoin. Tuntuu mukavalta saada positiivista huomioita kaikkialla minne menee.

Olen luontaisesti hoikka, joten en koskaan ole kuntoillut sen vuoksi tai ollut laiharilla. Meikannut tietysti ja valinnut kivoja vaatteita, mutta ei se nyt niin kauhea vaiva ole.

Hyvä ulkonäkö kun ei poissulje sitä että olis fiksu, hyvä koulutus ja kiva työpaikka. Ja onnellinen elämässään.

Ap kysyi miltä tuntuisi olla kaunis? Vähän niinkuin se tuntuisi jotenkin ihmeellisen hienolta kuin olisi voittanut jtn, todella kauniit syntymästä saakka kauniit(valtaväestön mukaan) ovat aina olleet sellaisia, ei sitä muusta tiedä, eikä sitä osaa ajatella sillä lailla kuin joku normaali muuttuu kauniiksi ehkä jossain vaiheessa kun oppii laittautumaan ja pukeutumaan edukseen, tai ikä/kasvu jotenkin muuttaa kauniiksi.. Vähän niinkuin jos olet syntynyt pitkäksi/lyhyeksi ei sitä osaa aina ajatella " voi miten ihanaa, että olen tämänpituinen jipii, voin käyttää korkokenkiä, kaikki miehet ovta minua pidempiä, voitto.."

kunhan vetää verkkarit ylleen, ei meikkaa ja jättää tukan laittamatta. Tuskin kansa kohahtaa jos tennarit jalassa sellaisen näköisenä kulkee.

Kauneus on niin iso osa ihmistä, että tuntuu heti kuin olisi paljon huonompi ihminen, melkein niinkuin joku aisti puuttuisi. :)

En ole aina ollut, teininä olin ihan tavallinen. Joskus parikymppisenä tajusin, että minäkin voin näyttää hyvältä ja sen jälkeen olen kukoistanut ikään kuin.



Käytän varmaan keskivertoa enemmän aikaa ulkonäkööni ja teen kosmetiikan parissa töitä eli tämä vaikuttanee.



Monia asioita saa anteeksi ihan ulkonäöllään. Töppäilyt liikenteessä, ylinopeus- ja parkkisakot. Työnantajat palkkaavat mielellään kauniita ihmisiä. Olen päässyt urallani eteen päin pelkästään ulkonäköni turvin. Tuohan se toki itsevarmuutta ja itseluottamusta eli en häpeile avata suutani sopivalla hetkellä ja tämä siis monen asian summa.



Olen päässyt hotelleissa parempaan huoneeseen, kuin mistä olen maksanut. Minut upgrade:ataan lähes poikkeuksetta businekseen lentokoneissa. Kaikki lähimmät ystäväni ovat hyvin saman henkisiä ja kauniita, joten baariin ei tarvitse koskaan jonottaa, juomista ei tarvitse maksaaa ja aina mennään vippiin, jos sellainen on. Oli nimiä listassa tai ei. Hymy riittää ja voi vaan sanoa pokelle, että nyt me tultais :) Olen saanut aina sen miehen, jonka olen halunnut (seurustelukumppaniksi) eikä mua ole koskaan jätetty. Miehet ovat ostelleet mulle vaikka mitä. Huomaan, että työpaikallani ihmetellään, miten mun palkalla on varaa sellaisiin laukkuihin ja kenkiin, joita mulla on. Vaikea se on kuitata, että ihastunut mies ostelee niitä mulle, kun yrittää ostaa mua itselleen.. :)



Elämä on helpompaa. Olen tosi onnekas.



Tämä kuulostaa tosi ylimieliseltä. Arvaan minkä ryöpyn tästä saan :)

Kuitenkin parhaiden ystävieni kanssa olemme kaikki sitä mieltä, että paras hyve kauniissa tai ei niin kauniissa ihmisessä on positiivisuus, ystävällisyys ja kannustavuus kaikkia muita kohtaan. Paskaa ei saa jauhaa selän takana ja pitää keskittyä omiin asioihin.



Haittapuoli on kateus. Monet ovat avoimen v:mäisiä esim työpaikalla. Toisaalta en jaksa huomata kateellisten edesottamuksia minusta enää nykyään, enkä vaivaa päätäni. Minulla on omat ympyräni ja olen tyytyväinen niissä. Kyllähän se silti välillä loukkaa.



Olen tosi onnekas. Ensi lauantaina on eräät isot yksityiskemut. Tuttuja ja tuntemattomia, pienempiä ja isompia julkkiksia. Olen menossa kahden parhaan ystäväni kanssa. Eilen alettiin miettiä vaatteita ja oltiin niin fiiliksissä, että ihanin hetki on se, kun astuu paikkaan sisään ja aina muutama mies ja nainen lopettaa lauseensa kesken ja ilmapiiri käsin kosketeltavasti sähköistyy :)



Kaikki huora yms kommentit voi jättää kommetoimatta. En ole koskaan pannut muun kuin seurustelukumppanin kanssa ja näissä pienissä piireissä maine on se kaikkein tärkein :) Olen naimisissa ja minulla on kaksi lasta.



Leina on muuten ystäväni kaveri. Samanhenkistä porukkaa ollaan :)

Olen itsekin kaunis,saanut paljon kehuja sekä kateutta. Silti jostain kumman syystä yritän elää niin että saavuttaisin asioita jollain muulla kuin ulkonäkö perustein. Minun ystävät ja lähipiiri on täynnä kaikennäköisiä ja kokoisia ihmisiä. Kun kasvoin aikuiseksi huomasin että elämässä on niin paljon muutakin kuin ulkonäkö ja ne ihmiset joska eivät sitä tiedä jätän niiin mielellään sinne omaan "porukkaansa" :) Toivottavasti sinäkin löydät elämääsi sisältöä,ihan vaikka lastesikin takia. Tässä maassa on ihan tarpeeksi tyhjäpäitä.

Olen itsekin kaunis,saanut paljon kehuja sekä kateutta. Silti jostain kumman syystä yritän elää niin että saavuttaisin asioita jollain muulla kuin ulkonäkö perustein. Minun ystävät ja lähipiiri on täynnä kaikennäköisiä ja kokoisia ihmisiä. Kun kasvoin aikuiseksi huomasin että elämässä on niin paljon muutakin kuin ulkonäkö ja ne ihmiset joska eivät sitä tiedä jätän niiin mielellään sinne omaan "porukkaansa" :) Toivottavasti sinäkin löydät elämääsi sisältöä,ihan vaikka lastesikin takia. Tässä maassa on ihan tarpeeksi tyhjäpäitä.

ja kyllä perään katsotaan usein, mutta minulle se aiheuttaa lähinnä ahdistusta, koska valitettavasti kärsin koko kouluiän jatkuneen kiusaamisen peruja sosiaalisten tilanteiden fobiasta :( Eli minulle jokainen huomionosoitus laukaisee lapsuuden pelkorektiot ajalta, jolloin se että joku kiinni minuun jollain tavalla huomiota tarkoitti yleensä että pian on taas koko lauma kiusaamassa rinkinä ympärillä. Järjelläni ymmärrän ettei minua kukaan aio kiusata jos katsoo pitkään perään jossain kauppakeskuksen käytävällä mutta sisin silti käpristyy kokoon pelosta ja tulee pakoreaktio.